Olen yksinäinen wiccalainen täällä eteläisessä Suomessa. Olen perheellinen, mutta silti yksinäinen, sillä mieheni ei erityisemmin hyväksy elämänkatsomustani ja lapsilleni en ole halunnut syystä tai toisesta kertoa. Kun lapseni syntyivät en vielä tiennyt olevani wiccalainen. Kuulostaako hölmöltä? Olen koko ikäni (tai 17-vuotiaasta lähtien) elänyt tietyn elämänkatsomuksen mukaan ja luulin, että meitä ei muita olekaan. Vasta n. kuusi vuotta sitten sain käsiini Wiccan käsikirjan ja elämänkatsomukseni sai nimen. Valintani pysyä yksinäisenä on luonteva, sillä olen suurimman osan nuoruudestani viettänyt yksin. Olen siis eräänlainen perheellinen erakko... Löytyykö bittiavaruudesta muita kaltaisiani?
Löytyykö muita?
Ylva
4853
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Itsekin löysin wiccalaisuuden varsin "myöhään" eli 23-vuotiaana. Sitä ennen suhtauduin uskontoihin suhteellisen välinpitämättömästi.
Itsekin olen parisuhteessa ja olen joskus yrittänyt selittää miehelleni mitä wicca ja pakanuus on ja hänellä ei oikein ole riittänyt kiinnostusta. Mieheni on uskonnollisesti välinpitämätön, tapakristitty.
No ainakin olen elämästäni karsinut kaikki ulkoisesti näyttävät rituaalit. Kaikki on hyvin pientä. Kirjahyllyn kirjat ehkä paljastavat osan ajatuksistani. Ja juhla-aikoina koristelen kotiani jonkin verran, mutta mieheni taitaa senkin laskea sisustusinnostuksen piikkiin.
Mutta toisaaltta en koe huonona yksinäistä uskonharjoitusta, Kävelen mielelläni yksin luonnossa ja keskustelen mahtien kanssa.
Ja en kyllä tunne tuttavapiiristäni yhtään toista pakanaa, eli samanhenkiset olen löytäny netistä. Vaikka en näitä nettituttuja ole ikinä tavannutkaan.
Minulla on aika lailla samanlaiset kujeet, eli koristelen kotiani ja kunnioitan luontoa. Kerään mukaani esim. kiviä, jotka jollakin lailla kiinnittävät huomioni. Hoidan pihallani yrttitarhaa ja siunaan jokaisen pikku yrttipenkkini Suuren Äidin nimeen, ennenkuin istutan siihen kasvattamani taimet. Kirjahyllystäni ei löydy kirjallisuutta, vaan ne ovat tarot-korttien ja kristallipallon kanssa samassa pikku kirstussa.
Keventää mieltä kuulla, etten ole ainoa lajiani. Täytyy yrittää tulevaisuudessa päästä käymään useammin nettikoneen ääressä, jotta pysyy ajan tasalla kaikesta.
Itse olen tapakristityssä ystäväpiirissäni/perhepiirissäni ainoa (tietääkseni) joka on "pakana".
Uskontoni ja uskomukseni eivät kuitenkaan estä millään lailla suhteitani toisiin ihmisiin, joilla saattaa olla eri uskonto.
En ole tosin kailottanut sitä, mihin uskon, suureen ääneen torilla. Jätän ilosanoman julistamisen jehoville ;). Jokainen uskoo mihin kykenee..
Jaksamisia teille kaikille jotka olette löytäneet sisällön arkeen.
-Gullveig-
www.pakanaverkko.fi ja www.lehto.org ja www.wicca.fi/forum
Meitä on ja monia ja kuten huomaat yhdistyksiäkin on.