en oikee tienny mitä panis otsikoksi, tämmösee ku haluais jutella, muttei yhestä aiheesta ,vaan siitä mitä täs on mieles pyöriny ja kuulumisii kertoilla.
pakko kumminkin kirjottaa omalla otsikolla, eikä mennä toisten aiheisiin sekaan. vaik minust se on ollu ,sanoskos helppoo .täs pittää niinko virallisti ilmottaa mist puhhuu. ja ku minul on monta asiaa mistä puhusin.
no ehkä keksin otsikon kohan saan kirjeen kirjotettuu.
tuol aikasemmin kaidepuu sano yhen asian mikä jäi minun mielee, yritin etsii sen uuvellee, mutten muista mis kohtaa se oli ,että olisi tullut sanan tarkasti.
että ihmisen ei tarvii omistaa kaikkee ,että kedon kukkiikin voip ihailla luonnossa, eikä poimia niitä, luonnos ne on kaikkien ihailtavana.
minust se yksi parhaimmista asioista mitä ihmisen mieleen on tullu.kiitos sen muistuttamisesta,kaidepuu.siitä pitäs jonkuu sanataiturin keksii aforismi, jolla se olis helppo panna mieleen.
monet ihmiset tahtoo omistaa kaiken ,ja jos heil on rahhaa hyö ostaa vaik mitä. minnuu niin säälittää nuo villieläimet. ameriikassa ko halutaa leijonii, rokotiilija,karhuja, apinoita, lintuja ja kaikkea mikä kuuluu villieläimiin. hyö ostaa niittä pihallee häkkii.
mie itken ko näen apinoita puettuna ihmisen vaateisiin istumassa ruokapöyässä,tai laatikoita joihi on ahtaast pantu pieniä lintuja ,ko niitä kuljetettaa ihmisille. linnun kuuluu laulaa vapauessa.
samoin kukkien jotka villinä kukkii pitäs antaa olla luonnos. mie en kerrää valkovuokkoja, eihä ne kestä ees kauaa maljakossa, kauemmin niitä saap ihailla ulkona.
kai se on ihmises se omistamisen halu, jopa toine ihminen tahotaan omistaa.
mie harrastin kansantanhuu monta vuotta ja tykkäsin siit kovast. myö ko mentii naimisii jalmarin kanssa ,hää ei antanu minun käyvä nuorisoseuratalol tanhuumassa. se ol meiän suurempi riita. mut ko jalmaril oli tapa ruveta puhumattomaksi ja sitä mäni monta kuukautta.
kärsin siit kamalasti eihä silviisii voi ellää kukkaa. eletää yhes, mut toine ei virka mittää. piti iha ko minnuu ei olis ollukkaa.
niin mie lopetin tanhuumisen tyystin ja meil tuli sovinto.
sillo mie aattelin et hää rakastaa minnuu niin kovast, ettei taho et toiset miehet minnuu pyörittellee.
mutta nyt ko ymmärrän elämää enenpi tiiän et hää halus omistaa minut.
minul oli ystävä bertta joka on jo kuollu. siitäkin jalmari motkotti.mie en saant lähtee mihinkää bertan kanssa, hää sai tulla meille ja jalmari istu toises huonees ovi raollaa et kuuli mitä myö puhuttii.
myö oltii ain kahestaa, työssä ja kotona. ne tovit mitä olin yksin, oli sillo ku jalmari kävi maamiesseuran kokouksis tai muissa yhistyksen kokouksis.
jos mie olisin nyt täl järel hänen kanssaa, meil tuliskii vaikeuksii.mie oon saanu nyt maistaa vapautta iha elämää itteään.
mutta sillo se kävi, ko ennen jalmarii olin ain kahen äitin kanssa. ihmisel on niin, ku ei muusta tiiä, ei muuta ossaa pyytääkkää. mie en sano sillä että olisin ollu sillo tyytymätön elämmäni.
päin vastoin, mie muistin rukoillakin usseemmin ko nykyää. kiitin ain luojaa ,ko asiat ol nii hyvin ja minul hyvä mies joka ei ryypänny eikä lyönny, sellasii oli enne hyvin paljo. siitä ei sillo kylil puhuttu, tai menty turvatalloo suojaa. kaik kärsittii. et minul oli asiat paremmin ko hyvin.
minul on kaks kissaa kerron täs uusille lukijoille. kulkukissa teki pentueen minun liiterii. eläin suojelija pyydysti ja korjas pennut taltee ja ne saivat hyvän kodin.mutta kaks jäi jälelle ja mie sit otin ne, ko niit éi kukkaa huolinu.
ne ei oo kyl kauneuel pilattuja. sillo ne olis sievii, jos giltalla olis edisonnin takapään kuviot, ja edisonnilla giltan. mut luonteet on niin mukavat ja tietävät. hyö on niin laiskoja otuksii ja talven aikan lihonneet, kaik sano et paa nyt ne laihutus kuurille.
no talvel hyö ei halunnu männä ulos ko oli kylmää niin ei tullu liikuntaa. nyt mie pistän heiät aamulla koko päiväks ulos ja annan ruokaa illalla,valmista dietti ruokaa. hyö sairastuu jos en saa heit laihutettuu.
oon yritänny opettaa heitä olemaa auton kyyvissä, kun on ikävä ain pyytää koulutyttöö hoitamaa,ku hänel on muitakin kiireitä. ei hyö kyl tykkää olla. aluks panin vaa autoo. mut hyö ryntäili ees takas. ostin sitte häkin ja siel hyö maukuu koko ajan. oon käynny pari kertaa heiän kans kaupungis ostoksilla ja vähä ajellu nurkis.
mitenkähän frederiikka sai kissansa oppimaan kyytiin, käyttikö jottain niksii,neuvohan jos luet,tai onko muilla kokemuksii.
tain jättää tähän , vaik viel olis asiaa, mut tullee liian pitkä kirjotus. täs nyt ol vaa kaks asiaa et kumman nyt paan otsikos kissojen elämää vai ihmisen halusta omistaa, tuo on vissii parempi omistaminen ko se on pitempi.
mukavaa viikonloppuu kaikille. nyt pittää männä kitkemään kasvimaa,niin tuntuu et on päivän leipänsä on tienannu.hei hei
pakko kumminkin kirjottaa omalla otsikolla, eikä mennä toisten aiheisiin sekaan. vaik minust se on ollu ,sanoskos helppoo .täs pittää niinko virallisti ilmottaa mist puhhuu. ja ku minul on monta asiaa mistä puhusin.
no ehkä keksin otsikon kohan saan kirjeen kirjotettuu.
tuol aikasemmin kaidepuu sano yhen asian mikä jäi minun mielee, yritin etsii sen uuvellee, mutten muista mis kohtaa se oli ,että olisi tullut sanan tarkasti.
että ihmisen ei tarvii omistaa kaikkee ,että kedon kukkiikin voip ihailla luonnossa, eikä poimia niitä, luonnos ne on kaikkien ihailtavana.
minust se yksi parhaimmista asioista mitä ihmisen mieleen on tullu.kiitos sen muistuttamisesta,kaidepuu.siitä pitäs jonkuu sanataiturin keksii aforismi, jolla se olis helppo panna mieleen.
monet ihmiset tahtoo omistaa kaiken ,ja jos heil on rahhaa hyö ostaa vaik mitä. minnuu niin säälittää nuo villieläimet. ameriikassa ko halutaa leijonii, rokotiilija,karhuja, apinoita, lintuja ja kaikkea mikä kuuluu villieläimiin. hyö ostaa niittä pihallee häkkii.
mie itken ko näen apinoita puettuna ihmisen vaateisiin istumassa ruokapöyässä,tai laatikoita joihi on ahtaast pantu pieniä lintuja ,ko niitä kuljetettaa ihmisille. linnun kuuluu laulaa vapauessa.
samoin kukkien jotka villinä kukkii pitäs antaa olla luonnos. mie en kerrää valkovuokkoja, eihä ne kestä ees kauaa maljakossa, kauemmin niitä saap ihailla ulkona.
kai se on ihmises se omistamisen halu, jopa toine ihminen tahotaan omistaa.
mie harrastin kansantanhuu monta vuotta ja tykkäsin siit kovast. myö ko mentii naimisii jalmarin kanssa ,hää ei antanu minun käyvä nuorisoseuratalol tanhuumassa. se ol meiän suurempi riita. mut ko jalmaril oli tapa ruveta puhumattomaksi ja sitä mäni monta kuukautta.
kärsin siit kamalasti eihä silviisii voi ellää kukkaa. eletää yhes, mut toine ei virka mittää. piti iha ko minnuu ei olis ollukkaa.
niin mie lopetin tanhuumisen tyystin ja meil tuli sovinto.
sillo mie aattelin et hää rakastaa minnuu niin kovast, ettei taho et toiset miehet minnuu pyörittellee.
mutta nyt ko ymmärrän elämää enenpi tiiän et hää halus omistaa minut.
minul oli ystävä bertta joka on jo kuollu. siitäkin jalmari motkotti.mie en saant lähtee mihinkää bertan kanssa, hää sai tulla meille ja jalmari istu toises huonees ovi raollaa et kuuli mitä myö puhuttii.
myö oltii ain kahestaa, työssä ja kotona. ne tovit mitä olin yksin, oli sillo ku jalmari kävi maamiesseuran kokouksis tai muissa yhistyksen kokouksis.
jos mie olisin nyt täl järel hänen kanssaa, meil tuliskii vaikeuksii.mie oon saanu nyt maistaa vapautta iha elämää itteään.
mutta sillo se kävi, ko ennen jalmarii olin ain kahen äitin kanssa. ihmisel on niin, ku ei muusta tiiä, ei muuta ossaa pyytääkkää. mie en sano sillä että olisin ollu sillo tyytymätön elämmäni.
päin vastoin, mie muistin rukoillakin usseemmin ko nykyää. kiitin ain luojaa ,ko asiat ol nii hyvin ja minul hyvä mies joka ei ryypänny eikä lyönny, sellasii oli enne hyvin paljo. siitä ei sillo kylil puhuttu, tai menty turvatalloo suojaa. kaik kärsittii. et minul oli asiat paremmin ko hyvin.
minul on kaks kissaa kerron täs uusille lukijoille. kulkukissa teki pentueen minun liiterii. eläin suojelija pyydysti ja korjas pennut taltee ja ne saivat hyvän kodin.mutta kaks jäi jälelle ja mie sit otin ne, ko niit éi kukkaa huolinu.
ne ei oo kyl kauneuel pilattuja. sillo ne olis sievii, jos giltalla olis edisonnin takapään kuviot, ja edisonnilla giltan. mut luonteet on niin mukavat ja tietävät. hyö on niin laiskoja otuksii ja talven aikan lihonneet, kaik sano et paa nyt ne laihutus kuurille.
no talvel hyö ei halunnu männä ulos ko oli kylmää niin ei tullu liikuntaa. nyt mie pistän heiät aamulla koko päiväks ulos ja annan ruokaa illalla,valmista dietti ruokaa. hyö sairastuu jos en saa heit laihutettuu.
oon yritänny opettaa heitä olemaa auton kyyvissä, kun on ikävä ain pyytää koulutyttöö hoitamaa,ku hänel on muitakin kiireitä. ei hyö kyl tykkää olla. aluks panin vaa autoo. mut hyö ryntäili ees takas. ostin sitte häkin ja siel hyö maukuu koko ajan. oon käynny pari kertaa heiän kans kaupungis ostoksilla ja vähä ajellu nurkis.
mitenkähän frederiikka sai kissansa oppimaan kyytiin, käyttikö jottain niksii,neuvohan jos luet,tai onko muilla kokemuksii.
tain jättää tähän , vaik viel olis asiaa, mut tullee liian pitkä kirjotus. täs nyt ol vaa kaks asiaa et kumman nyt paan otsikos kissojen elämää vai ihmisen halusta omistaa, tuo on vissii parempi omistaminen ko se on pitempi.
mukavaa viikonloppuu kaikille. nyt pittää männä kitkemään kasvimaa,niin tuntuu et on päivän leipänsä on tienannu.hei hei
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kukaan ihminen ei omista toista ihmistä,ei edes äiti lastaan,sillä hänkin on vain lainassa,ja meidän on hänestä luovuttava,palan maata tai talon plus muuta tavaraa voi omistaa,mut`toista ihmistä ei ikinä,jos tahdot löytää oikean sävelen joka on kätkettynä kaikkeen mitä on sinun on mentävä hiljaisuuteen ja oltava yksin ja kuunneltava,et saa kysyä onko tämä ihmisten mielestä oikea.markkinatorien pillien ja rumpujen meteli tunkeutuu sinuun ja kadotat oikean sävelen,jos kuulostelet kahdelle suunnalle.olen kulkenut markkinoilla aivan liikaa tänä kesänä,ja aattelin nyt pitää jo lopettaa tuo kulkeminen.
Olen taas kerran lähdössä Mirrini kanssa maalle. Kyselit, Lyyli, miten kissani on oppinut olemaan matkassa mukana.
Tutulta tuntuvat matkamaukumiset. Häkkiin joudun minäkin Mirrini sujauttamaan. Olen huomannut, ettei matkalle lähtiessä kannata antaa sille ruokaa. Kuolaa huomattavasti vähemmän. Samoin maukuminen vähenee. Nostan häkin takapenkille esimerkiksi kassin päälle, niin että Mirri näkee auton etuikkunasta suoraan eteenpäin. Se katselee mielellään maisemia. Jossain vaiheessa se sitten nukahtaakin.
Omistamisen halua taitaa olla tuo Mirrini maalle mukaan ottaminenkin. Ikävähän minun sitä tulee, ellei se mukana ole. Maalla kaupunkilaismirri muuttuu maalaismirriksi. On niin paljon merkattavaa reviiriä. Ja sitten on naapurin Kolli, joka tuntuu kovin ihailevan Mirrini uhkeita Ladymuotoja.
Taitaa kuitenkin olla niin, että Mirrini kokee omistavansa minut eikä päinvastoin ... :) Mutta
"Me ahon laitaa
ihan ilman paitaa
Mirrin kanssa
kohta kuljetaan.
Ja suvituuli
tuo hymyhuuli
mielen iloiseksi
taas kerran saa..."
Ja nyt pakkaamaan Mirrin murkinat ja muut työtarpeet mukaan. Ystävättären auto kohta ovelle hurahtaa.
Mukavia kesäpäiviä Kaikille!
minä omistan 9:kalaa akvaariossa,mitähän kissat tekisi niille,ei varmaan olisi hauskaa nähtävää,mutta kyllähän kissankin saa tottumaan akvaarioon.