että kyllä sinulta tulee oikeasti välillä hyvääkin tekstiä.minä myönnän omalta osaltani, että heitän kiusallani sitä sairasloma juttua.herättelen ajatuksia ylitöiden tekemisen ihanuudesta...se suuri paha rise kun tajuaisi joskus lisätä virkoja laitoksiin eikä vain vähentää tai muuttaa erityisohjaajiksi.siitä alunalkaen tuli tämä sairasloma juttu.vituttaa välistä tehdä töitä, kun laitoksessa on 150 vankia ja vain sormellinen vartijoita.eikö kukaan herää ennen kuin tapahtuu jotain pahoja juttuja?sitten voivotellaan, mutta syyllisiä tilanteeseen ei varmasti rangaista.luvataan lisätä työmuurahaisia laitoksissa, mutta kaikki jää lupausten asteelle.miten kävi pelsolla?onko siitä tullut julki selvityksiä tai parannus ehdotuksia?onko pelso saanut parannuksia?ei varmaankaan, tai ei varmasti.tämä sairasloma juttu oli ajatuksena tarkoitettu herättäjäksi laitoksissa, jotta joku muukin rivivartija tajuaisi omalta osaltaan herättää oman laitoksen johtoa ja sitä kautta jotain erityistutkijaa risessä ja jopa pääjohtajan.mutta olkoon nyt tältä erää.
pakko myöntää
vvirkamies
3516
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muistan 80-luvun alkupuolella miten iso lauma missätarvitaan-vartijoita syöksyi piiloon kun vartiopäällikkö ilmestyi vartijahuoneen tuntumaan. Tänään ei juuri ainakaan meidän laitoksen listoilla ole varaa missätarvitaan-vartijoita pitää.
Kun tätä palstaa lukee kuka vaan ei viitsi oikein yksityiskohtia puhua mutta tosiasia on että säkällä nykyisin ajetaan kuin entinenkin mies tiukassa paikassa: silmät kiinni ja kaasu pohjaan, kyllä se siitä ohi menee. Joskus joutunut sovittamaan syntejäni päivystäjänä etsimässä tuurintekijöitä muttei enää oikein huvita ennen kuin korvausasiat selviää. Joko muuten vartija saa sijaistaa VHE:tä ja ennen kaikkea joko siitä maksetaan?
Ei oikein osaa toivoa mitään pahempaa mutta tällä menolla kerran tulee päivä kun joudutaan katsomaan totuutta silmiin. Valitettavasti. Silloin ei vastuunkantajaksi ole juuri tungosta.
nyt saatiin kunnon keskustelu käyntiin! Toivottavasti tämä keskusteluketju kestää asiallisena. Esität näkökulmasi selkeästi ja perustellen, juuri näin. Olen kanssasi samaa mieltä.
Molemmat serkut edellä viestivät tervettä ammatillista huolta alan tulevaisuudesta. Vankeinhoito on vain yksi ratas koko oikeusjärjestelmässä. Silti sen olemassaolo on yhtä tärkeä kuin poliisin, syyttäjäviraston, oikeuslaitoksen ja lopulta jälkihuollonkin. Mikään noista järjestelmän osista ei ole toistaan tärkeämpi ja kaikkia toimijoita tarvitaan länsimaisessa oikeusjärjestelmässä.
Kaikkia oikeusprosessin osia koskee valitettavasti valtioneuvoston nykyinen visio työvoiman riittävyydestä ja julkisten menojen kasvun hillinnästä. Tällä visiolla on pitkät juurensa 80-luvun lopun taloudellisen ylikuumenemisen ja 90-luvun alun laman tuottamissa poliittisissa valinnoissa.
Kuten aina ennenkin, ketjun päässä ovat ne julkisen palvelun varsinaiset tuottajat, jotka tekevät päivittäisen/vuorokautisen työn lähimpänä prosessin (ikuista) käyttövoimaa, asiakkaita, pidätettyjä, tutkittavia, vankeja, ehdonalaisia valvottavia jne. Näillä lähityöntekijöillä on edelleen vain yksittäisen kansalaisen, virkamiehen tai toimihenkilön oikeus sekä velvollisuus puuttua oman alansa ja työnsä epäkohtiin. Onko sitten ainoa keino provoilu suomi24 -palstalla, mene ja tiedä?
Entä sitten em. valtioneuvoston visio vs. yksittäinen työntekijä kentällä? Kaukana on käytännön keskusteluyhteys. Vielä kauempana, ja yhä kaikkoavana, tuntuu olevan yhteinen käsitys siitä, mikä julkinen palvelutyö on ensisijaista ja mihin työhön on palkkarahoja sekä henkilöstöä panostettava. Valtioneuvoston säästöohjelma on jo nyt merkinnyt palvelujen laadun laskua ja turvallisuuden vaarantumista, työmoraalin vähittäistä rappeutumista. Lopulta se johtaa yhteiskunnan sekä yksittäisen kansalaisen oikeusturvan heikkenemiseen - oltiinpa sitten muurin sillä tai tällä puolella.
Mielelläänhän sitä olisi positiivisempi ja ajattelisi, että tulevaisuus on joka tapauksessa parempi: rikollisuus ja vangit vähenevät sekä tuomioiden täytäntöönpano helpottuu. Tämä visio on toiveikas, mutta samalla vaarallinen: se juuri estää näkemästä ja kuulemasta tämän päivän huutavimpia ongelmia. Jos taas joudutaan asioiden eteen todellisessa kriisitilanteessa, saattaa Pelson tapainen tilanne ontuvine jälkiselvittelyineen ja nollareagointeineen uusiutua. Onhan aina uusi ja kenties parempi päivä tulossa...?