Tulin suihkusta ja koska oli jo myöhä en alkanut pukeutumaan sen kummemmin, vedinpähän vain ********** jalkaani ja ******* jo hiukan *********, ******* ******* *********. Katselin ********** hetken suihkuhuoneen peilistä; Ihan ok tämän ********* ********. Kai. ****, hiukan jo ********* ******, leveä ******, hiukan *********** ****** ja ******* ******.
-Ei kuitenkaan enää mikään ************, hymähdin. Vaikka enpä sellainen koskaan ollut ollutkaan. Pikemminkin aivan tavallinen, ****** suomalainen ******.
Tulin jäähylle takkahuoneeseen missä ***** lueskeli jotain sarjakuvalehteä. ********* takkahuoneessa ********* ja yritin jutella tulen loimussa lukevan ***** kanssa muutaman sanasen. ***** vastaili kysymyksiini yhtä ynseästi kuin aina. Emme olleet ikinä tulleet hyvin toimeen, mutta olosuhteiden pakosta meidän oli nyt kuitenkin asuttava jonkin aikaa **********.
En piinannut ****** kauempaa vaan poistuin suihkuhuoneen puolelle, vetaisin ovea pienemmälle ja tyhjensin *********** koneesta vatiin ja aloin nostella niitä narulle. Kun viimeinen paituli oli nuoralla pyörähdin reippaasti ympäri, ja tönäisin oven auki; lähes suoraan ***** kasvoille!
-Hups! sanoin. -Olitko tulossa *******? Oonkin jo lähössä....Ei kai sattunu...?
***** mumisi jotain epämääräistä, käännähti kasvot punaisena takaisin ja paineli puolijuoksua huoneeseensa paukauttaen oven kiinni perässään.
Jäin hämmästyneenä katselemaan hänen peräänsä.
-Joka vahingosta suuttuu se saa kyllä puolestani olla omissa oloissaan, ajattelin. Laitoin teeveden tulemaan ja nostelin voileipätarpeet pöydälle. Hiukan mielessäni kuitenkin aprikoin oliko häneen sattunut pahemminkin.
-Tunnustaahan sitä ei voi, hymyilin mielessäni. -**** kun kerran on. Päätin olla huolehtivainen ******* ja käydä tarkistamassa ja pyytää samalla teelle. Kotonani kun olin, kävelin ***** huoneen ovelle ja ajattelematta asiaa vedin oven auki ja astuin huoneeseen. Ja jähmetyin siihen paikkaan!
***** seisoi oven vieressä sijaitsevaan kirjoituspöytään nojaten ****** ***********, ******** ******** ******* kädessään. Hän käännähti ja huomasi minut, ****** silmät **********, katse ******* jonnekin ********* ********* ja ****** alkoi kuulua **********. ******* oman katseeni takaisin hänen **************** ja näin kuinka hänen ********* alkoi ************ ******** *************, ensimmäisten osuessa **********.
Kun viimein sain itseni liikkeelle peräydyin huoneesta ja vedin oven kiinni. En varsinaisesti ollut järkyttynyt, nolona ja yllättynyt kylläkin. Menin *******, ********* itseni ja jatkoin askareitani hajamielisenä. Sinä iltana hän ei poistunut enää huoneestaan eikä minullakaan ollut rohkeutta edes huikata iltapalalle, vaan söin leivät ja join iltateen yksin.
Sänkyyn mentyäni uni ei ottanut tullakseen. En saanut ********* mielestäni. Hänen oli täytynyt ******** oven ***** pyykkien kanssa **************, ********* ja sitten vetäytyä huoneeseensa... Mutta että *************** ******? Ja muutenkin... Muistelin hänen ********; se oli mielestäni hiukan tavallista **********. ******** ei osannut sanoa, **** kun oli sen suurimmaksi osaksi peittänyt... Huomasin ****** työskentelevän ************** ******* ja pian ******** ******* kuin ********* ******. Vähän sen jälkeen kuulin askeleiden loittonevan oveni takaa ja ***** huoneen oven vedettävän hiljaa kiinni. Oliko se ***** ***** kuunnellut ***** *********...?
Aamulla yritimme molemmat olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päivä sujui kuten aina ennenkin, paitsi että nyt tajusin seurata hänen ********* tarkkaavaisemmin. Ja yllätinkin hänet monesti ************* ********* tai ************. Se aiheutti minussa ennen kokemattoman *****, jota yritin ********* hokemalla itselleni että ********* ei ole todellakaan ******. Samalla se tuntui kuitenkin hiukan huvittavaltakin.
Illalla en kuitenkaan enää voinut itselleni mitään ja päätin hiukan kiusoitella ******. Kävin taas suihkussa ja pukeuduin **************, mutta *********** olin vasta laittavinani ****** kun saavuin olohuoneeseen missä ***** katseli telkkaa. En vetänytkään ******* ****** vaan mutisin jotain pyykistä, käännyin takaisin ja kävin nakkaamassa ****** pyykkikoriin. Palasin takaisin ja menin vaatekaapille etsimään puhtaita. Koko ajan seurasin nurkkasilmälläni ***** touhuja. Hänellä oli ilmiselviä ********** pitää katsettaan irti ******* *************** **********.
Pengoin aikani kaappia, totesin kaikkien ******* olevan pyykissä ja istuin ***** ******* ****** vastapäätä olevalle sohvalle. Keskityin **** katselemaan sarjaa ja esitin ******* kysymyksiä henkilöistä ja juonesta. Samaan aikaan kuitenkin ******* ****** *************** ja *********** ******** ********. Huomasin kuinka ***** ********* ************* eikä hän enää yrittänytkään ******* *************** ********* kohtaan, saati vastailla esittämiini kysymyksiin.
Enää en voinut ******* itseäni; nousin sohvalta, astelin ***** *** ja ******** hänen ************ ******************: -******* taitaa ******, sanoin ilkikurisesti. Samassa ***** nousi ylös ******* *********, otti ********* kiinni ja ***** sen ***********. Sitten ***** alkoivat ******* kömpelösti *********. Ikäänkuin heräsin ja yritin peräytyä mutta määrätietoinen **** ****** ****** takaisin *******. ******** ******** ******* ja huomasin olevani voimaton. Jokin mielessäni käski minua yhä lopettamaan mutta en enää voinut. Laskeuduin ******** ja vedin ***** ****** ****. **** joka ******** vapaaksi oli ****; ***, alaspäin ******* ja hiukan ******* ********* ******** ****.
Olin aikeissa ***** sen ******* mutta ***** ****** minut *********. Laskeuduin ********* ja ******* ******* kun hän **** ******** kuin *****! Olin ******* kuin koskaan.
-Voi *********, *****, sain ********. ***** ****** *********** ********* ja yritti ****** ******* *******. Hän oli niin **** ********* että ******, joten minun oli *********** ****** ja ********* hiukan. ******* *****, *********** ************ ja lopulta hän ********* *********. En voinut, enkä tahtonutkaan, hillitä jatkuvaa ****** joka kohosi ********** kun hän alkoi ********* ***********.
Ei kestänyt kauan kun hän ******* ************. Tunsin ****** ******** ********* kuin ******** ******. Samalla ******** itsekkin *******. Koko ********* ****** ******* ******** ******** mitä koskaan olen ******. ****** eivät kuitenkaan loppuneet, muuttuivat vain epäsäännöllisemmiksi ja **** ********* ******* hiukan ********* miltei välittömästi uudestaan. Hän yritti jatkaa ********* ***********, mutta sain ravisteltua hänet tähän maailmaan: -***** hei! Ootas vähän niin mennään *******. Näytän sulle kuinka ******** ollaan ********...
***** näytti palaavan järkiinsä, tuijotti silmiini hetken ja hymy levisi lopultakin hänen kasvoilleen: - Okei, "****"..."
-Ei kuitenkaan enää mikään ************, hymähdin. Vaikka enpä sellainen koskaan ollut ollutkaan. Pikemminkin aivan tavallinen, ****** suomalainen ******.
Tulin jäähylle takkahuoneeseen missä ***** lueskeli jotain sarjakuvalehteä. ********* takkahuoneessa ********* ja yritin jutella tulen loimussa lukevan ***** kanssa muutaman sanasen. ***** vastaili kysymyksiini yhtä ynseästi kuin aina. Emme olleet ikinä tulleet hyvin toimeen, mutta olosuhteiden pakosta meidän oli nyt kuitenkin asuttava jonkin aikaa **********.
En piinannut ****** kauempaa vaan poistuin suihkuhuoneen puolelle, vetaisin ovea pienemmälle ja tyhjensin *********** koneesta vatiin ja aloin nostella niitä narulle. Kun viimeinen paituli oli nuoralla pyörähdin reippaasti ympäri, ja tönäisin oven auki; lähes suoraan ***** kasvoille!
-Hups! sanoin. -Olitko tulossa *******? Oonkin jo lähössä....Ei kai sattunu...?
***** mumisi jotain epämääräistä, käännähti kasvot punaisena takaisin ja paineli puolijuoksua huoneeseensa paukauttaen oven kiinni perässään.
Jäin hämmästyneenä katselemaan hänen peräänsä.
-Joka vahingosta suuttuu se saa kyllä puolestani olla omissa oloissaan, ajattelin. Laitoin teeveden tulemaan ja nostelin voileipätarpeet pöydälle. Hiukan mielessäni kuitenkin aprikoin oliko häneen sattunut pahemminkin.
-Tunnustaahan sitä ei voi, hymyilin mielessäni. -**** kun kerran on. Päätin olla huolehtivainen ******* ja käydä tarkistamassa ja pyytää samalla teelle. Kotonani kun olin, kävelin ***** huoneen ovelle ja ajattelematta asiaa vedin oven auki ja astuin huoneeseen. Ja jähmetyin siihen paikkaan!
***** seisoi oven vieressä sijaitsevaan kirjoituspöytään nojaten ****** ***********, ******** ******** ******* kädessään. Hän käännähti ja huomasi minut, ****** silmät **********, katse ******* jonnekin ********* ********* ja ****** alkoi kuulua **********. ******* oman katseeni takaisin hänen **************** ja näin kuinka hänen ********* alkoi ************ ******** *************, ensimmäisten osuessa **********.
Kun viimein sain itseni liikkeelle peräydyin huoneesta ja vedin oven kiinni. En varsinaisesti ollut järkyttynyt, nolona ja yllättynyt kylläkin. Menin *******, ********* itseni ja jatkoin askareitani hajamielisenä. Sinä iltana hän ei poistunut enää huoneestaan eikä minullakaan ollut rohkeutta edes huikata iltapalalle, vaan söin leivät ja join iltateen yksin.
Sänkyyn mentyäni uni ei ottanut tullakseen. En saanut ********* mielestäni. Hänen oli täytynyt ******** oven ***** pyykkien kanssa **************, ********* ja sitten vetäytyä huoneeseensa... Mutta että *************** ******? Ja muutenkin... Muistelin hänen ********; se oli mielestäni hiukan tavallista **********. ******** ei osannut sanoa, **** kun oli sen suurimmaksi osaksi peittänyt... Huomasin ****** työskentelevän ************** ******* ja pian ******** ******* kuin ********* ******. Vähän sen jälkeen kuulin askeleiden loittonevan oveni takaa ja ***** huoneen oven vedettävän hiljaa kiinni. Oliko se ***** ***** kuunnellut ***** *********...?
Aamulla yritimme molemmat olla kuin mitään ei olisi tapahtunut. Päivä sujui kuten aina ennenkin, paitsi että nyt tajusin seurata hänen ********* tarkkaavaisemmin. Ja yllätinkin hänet monesti ************* ********* tai ************. Se aiheutti minussa ennen kokemattoman *****, jota yritin ********* hokemalla itselleni että ********* ei ole todellakaan ******. Samalla se tuntui kuitenkin hiukan huvittavaltakin.
Illalla en kuitenkaan enää voinut itselleni mitään ja päätin hiukan kiusoitella ******. Kävin taas suihkussa ja pukeuduin **************, mutta *********** olin vasta laittavinani ****** kun saavuin olohuoneeseen missä ***** katseli telkkaa. En vetänytkään ******* ****** vaan mutisin jotain pyykistä, käännyin takaisin ja kävin nakkaamassa ****** pyykkikoriin. Palasin takaisin ja menin vaatekaapille etsimään puhtaita. Koko ajan seurasin nurkkasilmälläni ***** touhuja. Hänellä oli ilmiselviä ********** pitää katsettaan irti ******* *************** **********.
Pengoin aikani kaappia, totesin kaikkien ******* olevan pyykissä ja istuin ***** ******* ****** vastapäätä olevalle sohvalle. Keskityin **** katselemaan sarjaa ja esitin ******* kysymyksiä henkilöistä ja juonesta. Samaan aikaan kuitenkin ******* ****** *************** ja *********** ******** ********. Huomasin kuinka ***** ********* ************* eikä hän enää yrittänytkään ******* *************** ********* kohtaan, saati vastailla esittämiini kysymyksiin.
Enää en voinut ******* itseäni; nousin sohvalta, astelin ***** *** ja ******** hänen ************ ******************: -******* taitaa ******, sanoin ilkikurisesti. Samassa ***** nousi ylös ******* *********, otti ********* kiinni ja ***** sen ***********. Sitten ***** alkoivat ******* kömpelösti *********. Ikäänkuin heräsin ja yritin peräytyä mutta määrätietoinen **** ****** ****** takaisin *******. ******** ******** ******* ja huomasin olevani voimaton. Jokin mielessäni käski minua yhä lopettamaan mutta en enää voinut. Laskeuduin ******** ja vedin ***** ****** ****. **** joka ******** vapaaksi oli ****; ***, alaspäin ******* ja hiukan ******* ********* ******** ****.
Olin aikeissa ***** sen ******* mutta ***** ****** minut *********. Laskeuduin ********* ja ******* ******* kun hän **** ******** kuin *****! Olin ******* kuin koskaan.
-Voi *********, *****, sain ********. ***** ****** *********** ********* ja yritti ****** ******* *******. Hän oli niin **** ********* että ******, joten minun oli *********** ****** ja ********* hiukan. ******* *****, *********** ************ ja lopulta hän ********* *********. En voinut, enkä tahtonutkaan, hillitä jatkuvaa ****** joka kohosi ********** kun hän alkoi ********* ***********.
Ei kestänyt kauan kun hän ******* ************. Tunsin ****** ******** ********* kuin ******** ******. Samalla ******** itsekkin *******. Koko ********* ****** ******* ******** ******** mitä koskaan olen ******. ****** eivät kuitenkaan loppuneet, muuttuivat vain epäsäännöllisemmiksi ja **** ********* ******* hiukan ********* miltei välittömästi uudestaan. Hän yritti jatkaa ********* ***********, mutta sain ravisteltua hänet tähän maailmaan: -***** hei! Ootas vähän niin mennään *******. Näytän sulle kuinka ******** ollaan ********...
***** näytti palaavan järkiinsä, tuijotti silmiini hetken ja hymy levisi lopultakin hänen kasvoilleen: - Okei, "****"..."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Loistavaa Leela. Tämä on oikeastaan parempi kuin se alkuperäinen ( olen lukenut ).
Erityisesti mua ******** se kun mä itse täydentelin noita **** kohtia.
Mulle tuli ihan mieletön ******* ja jouduin *********** mun ***** ja mä ******** tähän näppikselle. Hirvee sotku.
Kiitos vielä kerran.
en ihan päässyt juttuun sisälle... ärsyttävää lukea kun joka toinen sana on sensuroitu...
Sanos muuta! Mutta jos täällä aikoo jotain julkaista on pakko pitää itsesensuuria korkealla ;-)
adfasfasdf!
****************************************************************************************************************************************************************************************************