Ensin sitä katselee
varoen
Tunnustelee
-kantaako jää
Nyt on jo paljon
helpompaa
Elämässä on paljon polkuja,
joitten varrella on vaarallisia
sulia, virtaavia paikkoja
-uhkuavantoja
Sinun luoksesi voin aina
turvallisesti tulla
Katso !
Jätin jo jäänaskalinikin rannalle
Kauniiksi on pakkanen huurruttanut järven,
rannan koivukin on urpansa harsonnut
varoen
Tunnustelee
-kantaako jää
Nyt on jo paljon
helpompaa
Elämässä on paljon polkuja,
joitten varrella on vaarallisia
sulia, virtaavia paikkoja
-uhkuavantoja
Sinun luoksesi voin aina
turvallisesti tulla
Katso !
Jätin jo jäänaskalinikin rannalle
Kauniiksi on pakkanen huurruttanut järven,
rannan koivukin on urpansa harsonnut
Vastaukset 7
Vanhimmat
runon voi tulkita kahdella tavalla. Joko olet päättänyt palata jonnekin takaisin , tai sitten syöksyt suinpäin sulaan. Toivon ensimmäsitä..
Jää kantaa, uskoisit runoa.
Mielikin on avoin, ja kyllä
tuo koskikara-pariskunta sulasta
minulle varoittaa...kiitos.
Todella kauniisti kirjoitettu,se kosketti.
Ajattelin elämää, ja sitä,
että meitä on täällä ihmisiä,
jotka yksin tarkkailevat luontoa.
Kesä saapuu vasta kantavien jäiden
sulatessa virroiksi, joten tämäkin
vaihe on käytävä läpi. Kiitos.
ja hienon runon olet kirjuuttanut. Jää oli heikkoa loppuvuoden, mutta nyt on jo kestävää. Pari päivää ollut jo kunnonpakkasta. Tänään kävelin jäällä, ja koivunoksien alitse..
...kiitos vain !
Mitenkähän me kestetään taas kun
aurinko nousee, senkin kanssa ollaan
kohta kusessa. (ei koskaan hyvä olla ...)
ps. sain surullisen päätelmän sinun runostasi,
sinullakin on puolet sisältäsi poissa, kun kaipaat,
sittenkin toivon sinulle kovasti aurinkoa,
ja voi hyvin Iivari !
ehkä ei. Kiitos :) Aika näyttää. Ystäväni.