Poikamme täyttää kohta 13v. Olen huolestunut hänestä, kun hän vain majailee huoneessaan, peleilee pelejä tai katsoo dvd,tä.Eilenkin kävin herättämässä hänet kun kelllo pli jo 2 päivällä, ja hän vain jatkoi nukkumistaan.
Hän ei ole innostunut harratuksista, hänellä ei ole kuin pari kaveria jotka välillä käyvät meillä. Poika itse ei mielellään lähde kotoa minnekkään. Kouussa ei kiusata opettajan puheiden mukaan, mutta viihtyy sielläkin paljon yksinään.Mikä avuksi, onko psykologi käynneistä apua? Meillä on myös pienempiä lapsia, joille tämä poika huutaa, saattaa läpsäistä ilman mitään syytä yms.. Olen aika neuvoton!!!
Olen yrittänyt hänen kanssann puhua, mutta vastaus kaikkeen on: ihan sama, ei mitään väliä tms:(
Hän ei ole innostunut harratuksista, hänellä ei ole kuin pari kaveria jotka välillä käyvät meillä. Poika itse ei mielellään lähde kotoa minnekkään. Kouussa ei kiusata opettajan puheiden mukaan, mutta viihtyy sielläkin paljon yksinään.Mikä avuksi, onko psykologi käynneistä apua? Meillä on myös pienempiä lapsia, joille tämä poika huutaa, saattaa läpsäistä ilman mitään syytä yms.. Olen aika neuvoton!!!
Olen yrittänyt hänen kanssann puhua, mutta vastaus kaikkeen on: ihan sama, ei mitään väliä tms:(
Vastaukset 9
Vanhimmat
kysymys on ainakin raudanpuutteesta.
Ei yleensä sen kummempaa.
Mahdollisia syitä on paljon:
murkkuikä
kiusaaminen koulussa (aina ei opettaja näe)
kotiongelmat (riidat, avioerotilanne, alkoholi)
unen häiriöt (liikaa sisällä ja netissä, rytmi sekaisin)
masennus
Tärkeätä olisi kotona saada elämä järjestykseen, rutiinit säännöllisiksi (nukkuma-ajat, netin ja tv.n katselun valvonta, kunnollinen ruokailu, juttelu pojan kanssa niitä näitä).
Kannattaa seurata, mihin suuntaan koulu menee. Onko kavereita koulussa? Näkyykö poikkeavuutta käytöksessä? Hajuja? > tupakka, kalja, huumeet...
Luultavasti on ihan vain murrosikää. Mutta salaa tarkkailemalla vanhemmat näkevät aika paljon. Ja hyötyä on myös järkevien isovanhempien mielipiteestä.
Meillä on neljä murkkupoikaa kotona, joten tuttua on. Tosin jokaisella menee hiukan eri tahtiin.
Kannattaa myös käydä pojan harrastustilaisuuksissa ja koulun vanhempainilloissa. Ihan varmuuden vuoksi.
Siis kaikki eivät ole sosiaalisia laumaeläimiä ja olisit siitä tyytyväinen.Mutta kun ei....
Pari kaveriakaan ei ole oikein,pitäisikö niitä olla parisataa ja joka ilta??
Joo ja lekuriin/kallonkutistajalle lujaa jos haluat pojastasi narkkarin.Koska lääkkeitä tullaan tuputtamaan ja aivan syyttä( lääkkeet ovat Suomessa toiseksi suosituin huume).
Ja vielä: sanot että ei ole harrastuksia? Et siis laske tietokonepelejä mukaan?
Postimerkkien keräilykö olisi kehittävämpää ja oikea harrastus ??
Etkä voi edes kerran antaa nukkua pitkään vapaapäivänään ,vuoden pimeällä kaudella.Edes nukkuminen ei siis mielestäsi ole hyvä harrastus?
Ei edes kovaa vauhtia kasvavalle????
Mitää tulee pikkumuksuille huutamiseen niin mikä ihme se sitten on? Ei epätavallistakaan.Kuka teini sellasia räkänaamoja viitsii katsella.Luultavammin ovat "mamin lelluja" ja tahallaan tekevät pojalle kiusaa.Kas kun tietävät että mamski on aina "pikkuisten" puolella ovat huomioineet,että mamskikin kiusaa poikaa.
Ja edellä kuulit sitten tyypillisen murkun puheenvuoron.
Mutta kyllä me äidit kestetään : )
Minullakin on 13v. poika, keväällä 14-v ja aika samanlaiset käyttäytymispiirteet.
Sulkeutuu huoneeseen ja pelaa netissä, siinä ei vielä sinänsä "pahaa", mutta kun sosiaaliset suhteet ovat olemattomat. Eli kavereita ei yksinkertaisesti ole :(
Poikani on ujo, hiljainen ja ilmeisesti kykenemätön itse aloitteentekijäksi eli esim itse kysymään jotain toista itselleen seuraksi. Ja kukaan ei kai sitten häntäkään kysy...
Äitinä koen välillä tosi onnettomia fiiliksiä, tuntuu että ei ole mitään keinoja auttaa tilanteessa. Eli lukuisat keskustelut on käyty siitä, että olen kannustanut pyytämään luokkakavereita, naapureita meille tai ulos tai lähes minne vain. Nyt kun poika on noinkin iso jo, ei oikein voi enää hänen puolestaan järjestääkään mitään "kaveritreffejä".
Poika ei itsekään ole tyytyväinen tilanteeseen, se on tullut hyvin selväksi kun olemme jutelleet kavereista ja niiden puuttumisesta.
Mitä ihmettä voisin tehdä auttaakseni häntä sosiaalisten suhteiden luomisessa...? :(
Harrastuksena on sählykerho kerran viikossa. Muuhun tuntuu olevan liian "iso kynnys" mennä mukaan.
Joskus ajattelen, että tämä aika on jotenkin kauhea, kun suomalaisilta jo lapsena vaaditaan tai odotetaan sosiaalisuutta, kaverisuhteita, menevyyttä jne.
Vielä jokin aika sitten nuoret saivat aika rauhassa murjottaa finniensä ja ihastumishuoliensa kanssa. Nyt ei millään hyväksytä ujoutta, pelkkää oleilua, ulkona itsekseen maleksimista.
Murkkuikäisen pojan hyvä kaveri voi olla myös rauhallinen tai reipas isä, joka vain istuu ongella tai käy lenkillä tai leffassa pojan kanssa.
Yllättävän monet murkkupojat tykkäävät pohdiskella rauhalliseen tahtiin ajankohtaisia maailman asioita tai vaikka kiistellä perimmäisistä kysymyksistä. Meillä nuorimman kanssa mietittiin yhtenä päivänä, miksi niin moni tyttö kieltäytyy lihan syömisestä. Eli näin tavallisia juttuja.
Muut sisarukset ovat myös hyviä sosiaalistajia - myös tytöt.
Jos on oikein huolestunut, voi tietysti kysyä vaikka luokanvalvojalta ohimennen, onko poika yhtä hiljainen ja syrjäänvetäytyvä koulussa kuin kotona. Näin minä olen tehnyt. "Ei kun innostunut ja aktiivinen poika", opettaja arvioi.
Kun saisikin pojan keskustelemaan, vaan selvästi on vaivaantunut kun tuppaan huoneeseen ja yritän jutella... Vastailee harvakseltaan lähes kaikkeen "en mä tiedä" tai "ihan sama". Odottaa vain että äiti poistuisi ja saisi olla rauhassa.
Luokanvalvoja ei edes opeta poikani luokkaa, vain kerran viikossa on luokanvalvojan tunti, joten 5 kk:n jälkeen hän tuskin tuntee poikaani kovin hyvin.
Lapsia saa olla ujo, saa olla arka. Mutta silloin kun hän kaipaa ystävää, vaan ei sellaista kykene jostain syystä hankkimaan/löytämään, on tilanne onneton.
Mitä jos pyytäisit neuvoja koulun terveyden hoitajalta/kuraattorilta? Voisivat jutella nuoren kanssa ja kysellä asioita, aina ei murkut halua puhua äidille. ;-)
Meillä poika masentunut kiusaamisen takia (joka kyllä vakavaa ollut eikä koulu puuttunut). Uuden koulun terkkari ohjasi nuortenpsykiatriselle polille jossa poika käy nyt säännöllisesti joka viikko juttelemassa omanhoitajan kanssa. Auttanut tosi paljon eikä tosiaa tuputettu lääkkeitä....ei edes kysytty/tarjottu. Juttelevat vain mitä poika haluaa ja luottamus pojalla hoitajaan kun tämä ei tapaa meitä vanhempia lainkaa joten emme tiedä mitä juttelevat.
Ei tosiaan yksin viihtyminen ole "rikos" mutta jos nuori kärsii siitä kannattaa kysellä neuvoja.
Pojassa on luultavimmin Aspergerin oireita.