Johtuukohan "kirjailijan" suosio sitten vain yksinkertaisesti siitä, että dekkarit ovat helppolukuisia, ja suomalaisia on vähän tarjolla?
Mitään muuta syytä en löydä, en sitten millään.
Katsokaa niitä kirjoja kunnolla, lauserakenteita, sanavalintoja, kliseisyyttä. Tällaista tekstiä ei voi suositella ainakaan äidinkielenkokeeseen valmistautuvalle abille. Kuinka ihminen voi olla lsurityön tehnyt eikä osaa edes raikasta, notkeaa, jopa hyvää suomea?!
Lehtolaisen on täytynyt alun perin törmätä kustannustoimittajaan, jolla on hetkellinen mielenhäiriö. Sitten on lumipalloefektiä laitettu pyörimään, median tuella. Että oikein Finlandiaehdokas Jörn Donnerkin antautuu haastattelemaan tätä kioskikirjailijaa...o tempora o mores.
Mitään muuta syytä en löydä, en sitten millään.
Katsokaa niitä kirjoja kunnolla, lauserakenteita, sanavalintoja, kliseisyyttä. Tällaista tekstiä ei voi suositella ainakaan äidinkielenkokeeseen valmistautuvalle abille. Kuinka ihminen voi olla lsurityön tehnyt eikä osaa edes raikasta, notkeaa, jopa hyvää suomea?!
Lehtolaisen on täytynyt alun perin törmätä kustannustoimittajaan, jolla on hetkellinen mielenhäiriö. Sitten on lumipalloefektiä laitettu pyörimään, median tuella. Että oikein Finlandiaehdokas Jörn Donnerkin antautuu haastattelemaan tätä kioskikirjailijaa...o tempora o mores.
Vastaukset 4
Vanhimmat
..Lehtolaisen dekkarit ovat sisällöltään yhtä helppolukuisia kuin lastenkirjat. Varsinkin Maria Kallio -nimisen naiskomisarion tähdittämät kirjat ovat Lehtolaisen omaa haavekuvaa poliisin ammatista. Ja sitten niissä on turhaa jaarittelua syömisestä ja juomisesta.
Jos dekkarit ovat sun mielestäsi jees, luepa Christien dekkareita joissa henkilönä on joko Hercules Poirot tai Neiti Marple. Suosittelen :)
...jonka olen lukenut, oli Väli-Suomen sanomalehdissä joskus julkaistu kesäjatkis, jossa joku EU-vastainen sissiryhmä alkaa tehdä terrori-iskuja. Simppeli räpellys, jossa on selkeästi Hyvät ja Pahat, juoni ja psykologia kuin teinilehdestä. Ei houkutellut lukemaan lisää.
Lehtolaisella on tapahtunut kehitystä ajan myötä. "Tappava säde" oli idealtaan ja juonen rakenteeltaan jo varsin mieluisaa luettavaa. Kirjassa oli moraalista pohdintaa, joihin muut hänen teoksensa eivät aivan yllä.
Olen lukenut kirjaa "kun luulit unohtaneesi" ensimmäiset sata sivua. Täytyy sanoa että sisällöltään tuntuu kun olisi lukenut sitä 20 sivua! Tylsempään kirjaan tuskin olen törmännyt. Kirja on jännärin raameihin tehty, mutta jotenkin jätetty kesken. Kirjailijasta saan heti koko ajan hermostuneen, kädet vapisten tupakkaa polttelevan henkilökuvan, joka nukkuu yönsä huonosti ja kiroilee kirjoilleen. Kirjassa puhutaan koko ajan ryyppäämisestä jopa pakkomielteisen useasti.
Sanavalikoima on tosiaan tässäkin kirjassa erittäin köyhää. Silmiinpistävää on se että
kirjailija ei käytä kirosanoja ja tylsän arkisilta tuntuvia "moderneja" sanoja vain
muiden puheenvuoroissa vaan myös selostuksissa.
En varmaan lukisi tätä kirjaa edes loppuun asti, ellei se kuuluisi hyviin tottumuksiini.