Synnytyskokemuksia länskästä?

Kätilö tuumasi kesken epparin leikkauksen et " voi hitsi, tuli nää tylsät. no, ei voi mitään.."

Minä synnytin ensimmäisen Rovaniemellä 2004, sitten toisen Kemissä 2006 ja nyt kolmatta odotellaan. lisäksi olen ollut mukana miehen siskon synnytyksessä OYS:ssä.

Ja kemi on mielestäni paras paikka. Ei mikään laitos- liukuhihnahalli kuten oulu, jossa olet vain käskettävä ja komenneltava kohde. Rovaniemi on taas no jaa - paikka. Siis olosuhteet hyvät, mutta ainakin minulle ja huonekaverille sattuivat väsähtäneet kätilöt jotka eivät juuri kannustaneet.

Kemissä oli ihanan rauhallista (en tiedä nyt, kun naistentaudit samalla osastolla, mitä kun samassa tilassa on lapsensaamisongelmaisia ja synnyttäneitä...). Ihana kätilö joka osasi tsempata henkisesti valmiiksi, mis sai yöllä nukkua salissa, tuotiin oikein sänky mun viereen. Aivan ihana lääkäri, ylilääkäri on ok, asiallinen ja neuvova. Tosin siitä kuulee myös "vedenpäästäjä"-nimitystä käytettävän...

Kivunlievitystä sai kun pyysi, huumori kukki, ainakin mulla synkkasi kätilön kanssa hyvin yhteen, oli todella kiva reissu. Kyllä se on myös itsestä ja omista asenteista kiinni, miten pärjää. Imetin molempia lapsia 7 kk joten tuosta lopusta en tiedä.

Synnytin länskässä ainokaiseni joku aika sitten. Tiedotus ei oikein kulkenut hoitajien välillä (vuoronvaihto) ja tämän synntyksen takia jäi huomioimatta yksi asia. Jota en lähde erittelemään. Muutenkaan ei jäänyt kovinkaan hyvä mieli osastolla olosta. Toinen kätilöistä synnytyksessä oli todella ihana! Ja olihan siellä muitakin positiivisia henkilökunnassa, mutta jotkut oli aika tympeitä....

synnytin 2 lasta, tosin aika kauan sitte...vuosina 2002 ja 2004, mutta kokemukseni siellä synnyttämisestä oli hyvä,turvallinen ja henkilökunta oli mukava, kätilöt olivat iloisia ja kertoivat hyvin kaikki mitä eteen tuli siis pitivät hyvin äidinkin ajantasalla.....voisin mennä kolmannenkin kerran!!!Hyvä mieli jäi ainakin mulle!

ainakin suosittelen lämmöllä Länskään synnyttämään. Rauhallinen paikka ja 2:den hengen huoneet ja ihanat hoitajat. Kipu lääkitysksen saa jos sitä on vailla ja spinaali puudutukseen ei tarvitse odottaa nukutus lääkäriä,koska muutkin lekurit osaa sen laittaa. Ei tullut kertaakaan tunnetta että olen ihan yksin,niin kuin esim. Jorvissa kävi minulle aikaanaan. Itselläni ei tullut kauheasti maitoa laitoksella,mutta ei henkilökunta siitä moittinut,imettäminen on vapaehtoista. Neuvolassa voi tulla sanomista jos syy on se etten halua imettää.

Synnytys on luonnollinen tapahtuma ja siihen ei kannata kauheasti asettaa ennakko-odotuksia, koska ne ennakko-odotukset voivat mennä ihan metsään. Synnytys on aina ainutkertainen tapahtuma ja mitä vain voi tapahtua tai olla tapahtumatta.

Nykypäivänä jotkut äidit menevät synnyttämään kuin olisivat menossa jollekin ohjelmoidulle elämysmatkalle. Tosiasia on kuiteskin se, että luonto hoitaa tehtävänsä ja synnytykseen liittyy aina kipua.

Imettäminen on vauvalle paras ruokintatapa ja mielestäni vain äidin tai lapsen vakava sairaus saa olla este imettämiselle.

Itselläni on kolme lasta, kaikki länskässä synnytetty ja vuoden ikäiseksi imetetty.

hätäleikkaukseen tuli sit jouduttua. kiitos siitä ulkomaalaiselle lääkärille!

olleena voisin sanoa että eka kerralta jäi paha maku, kätilö kävi silloin tällöin sanomassa että hengitteleppä syvään ja sitte oliki kiire jo saliin että se niistä epiduraaleista ja menin sentään käynnistykseen että ajan puutteesta ei ollu kivunlievitykset kiinni mut toisella kerralla oli aivan loistava nuori kätilö ja muutenkin kaikki meni todella hyvin. Imetyksestä voi tosiaan tulla enempi sanomista sieltä neuvolan puolelta...

Erilaisia vastauksia olet saanut, jälkiviisaana kommentoisin lähinnä noita pelkoja: Esikoista synnyttäessä ei tiedä mitään, synnytys on hyppy tuntemattomaan, ei siis ihme, että supistusten voimistuessa alkaa pelottaa...se sattuu. Toisen kanssa luottaa enemmän omiin kykyihinsä ja tietää, että kipu loppuu, kun vauva syntyy, yksinkertaista.

Omat kokemukseni ovat olleet L-PKS:sta oikein hyvät. Eka kerralla sain paniikkiini (väsymykseen ja kipuun) epiduraalin ja hyvän hoivan ja huolenpidon, toisessa synnytyksessä sain olla omissa oloissani ja keskittyä tuntemuksiini, koska näin halusin. Ja ihan ilman kivunlievitystä uskalsin olla. Koska tiesin, mitä tapahtuu. Henkilökunta, kaikki olivat ns hyviä ihmisiä, erilaisia persoonia, mutta työnsä osaavia.

Luota itseesi. Jos haluat lapsen, niin varmasti haluat hänelle hyvät lähtökohdat elämään, ja se elämän eliksiiri löytyy sinun rinnoistasi, hänelle, vauvallesi. Imetys on vain kaunistanut minun alunperin pieniä ja nännittömiä rintojani. Suosittelen :)

ihan ensiksi, varmasti on kokemuksia laidasta laitaan, niinkuin olet varmasti jo lukenut.

Kun tulet raskaaksi, lapsi syntyy ihan varmasti tavalla tai toisella. Oletko itse esim. näiden vastausten perusteella valmis vaihtamaan paikkakuntaa tai aiotko vaatia sektiota?
Kahta samanlaista synnytyskokemusta tuskin on, ei ehkä ole järkevää lietsoa minkäänlaista esimielentilaa ko. sairaalaa kohtaan?
Tottakai synnytyksessä voi tapahtua mitä tahansa, mutta se voi tapahtua samalla lailla länskässa, oyksissä tai hyksissä!
Synnytys voi olla epämiellyttävä tai traumaattinen. Omat synnytykseni eivät menneet nappiin mutta silti ne menivät kumman hienosti mielestäni vaikka olen todella kipupelkoinen ihminen. Ei se ollutkaan niin kamalaa =)
Jos olet raskaana, niin lapsi syntyy, piste.

Nyt hyvä neuvo: Anna tilanteen viedä. Vasta sitten osaat sanoa tarvitko millaista kivunlievitystä ja kuinka paljon. Tulet yllättymään, niinkuin me kaikki synnyttäneet. Et ole oma itsesi siinä tilanteessa. Muista että tuleva kipu on luonnollista eikä ole oire vaarasta, niinkuin normaalisti on. ja se että mitä enemmän sattuu, sen nopeammin synnytys edistyy ja on ohi. Ja kipu loppuu kuin seinään, kun saat vauvasi syliisi =)

Älä pelkää turhaan, asiat varmasti menee hyvin kun ei ole liikaa ennakko-odotuksia tai pelkoja. Äläkä kuuntele kauhujuttuja synnytyksistä -omasi on kuitenkin SINUN juttusi =)

Tsemppiä! Kerro sitten miten meni =)