Kipua sisälläni ja ruumiissani
Turvaan itseni turhilta tunteilta
Lopetan kuvittelun olemattomasta rakkaudesta
Sisälleni sydämeeni kääriytyen
Haavani muilta peittäen
Enää en puhu kivuistani
Tajusin ettei kukaan pysty ymmärtämään
Petyin luulin sinun välittäneen
Uuden kiven tunnen sydämeeni vierähtäneen
Kysyit hengitänkö?
Turvaan itseni turhilta tunteilta
Lopetan kuvittelun olemattomasta rakkaudesta
Sisälleni sydämeeni kääriytyen
Haavani muilta peittäen
Enää en puhu kivuistani
Tajusin ettei kukaan pysty ymmärtämään
Petyin luulin sinun välittäneen
Uuden kiven tunnen sydämeeni vierähtäneen
Kysyit hengitänkö?
Vastaukset 5
Vanhimmat
ja oli pakko vastata kun tuossa eräspäivä itse kivirekeä runossa vetelin. Älä kerää kiviä, ne on painavia.. kovia. Ja ne ei lopu. Mutta runohan tämä vain oli, ja hieno sellainen :)
Olo on vaan sellainen,tämä runo oli aika todellinen tunteistani joita kannan
Kiitos Iivari kun vastasit:)
Olisihan se pitänyt tälläisenkin pöllön kuin minä jo tajuta että noin raskaat sanat ei synny ilman aitoa olotilaa. Voimia, ja viskaa pari kiveä tänne, sit kun väsyttää ..ok? Voimia..
Hei Iivari!Voisin heittää repullisen kiviä,Kuuluisi vain kopsis liian painavia ottaa koppi:)Särkee oikeasti myös fyysisesti koko ajan ja sisällä myös:(Edes yksi lause jakaa tätä pahaa oloa helpottaa.Kiva kun jaksoit vastata.
Kipua, hengitit vasta tasaisesti.
"Se yksi koski kuohuvin on tunne sydämen"
Arvelisitko tosiaan, ettei kukaan ymmärtäisi