Ette voi uskoa kuinka olen helpottunut kun olen pääsemässä eroon ahdistavasta suhteesta mieheen,jolla lapsi edellisestä suhteesta ja sitä myöden myös se exä. AH, tätä ihanaa vapauden tunnetta, ilolla odotan tulevaa kevättä ja aurinkoa ilman tuota kaikkea ahdistusta ja sontaa mitä eronnut tuo mies exineen ja lapsineen on elämääni tuonut! EI IKINÄ ENÄÄN !!
VAPAA VIHDOINKIN!
ei lapsia
403252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Olet varmasti tehnyt itsellesi oikean ratkaisun, jos/kun se tuntuu noin hyvältä.
Samaa olen miettinyt itsekin, mutta toistaiseksi rakkaus välillämme on riittänyt.
Tulevastahan ei koskaan voi vannoa, mutta näin meillä.
Aurinkoista kevättä! : )
Olen kuule miettinyt ihan vilpittömästi samaa. Noita kersoja kun on kolme. Olen kurkkuani myöten täynnä sitä metelöintiä, sotkemista, laiskotterlua, kiittämättömyyttä ja kaiken maailman tarpeettoomia (ja oikeasti ylimääräisiä) murheita, joita lapset tuovat kotiin.
Mitä saan ja hyödyn tästä rääkistä? En ole lapsien vanhempi, eikä minulla ole vanhempien lailla pakollinen velvollisuus joutua hemmotelluista luonteista kärsimään? Se on vanhempien rooli, jotka heidät tänne tekivät ja tavallaan kasvattivat.
Mitä edes hyödyn tästä? Kyllä lapset vanhempiaan tulevat kiittämään ja katsomaan tulevaisuudessa, tuskin minua vaikka miten hyvä heille olisin liiemmin muistettaisiin.
Ja ihan kurinpidollisesti vanhemmilla on lukemattomasti enemmän ja tehokkaampia keinoja käytettävissään lasten ohjailuun. Kukaanhan ei saa eneää tukistaa jne., mutta "uusvanhempi", isäpuoli, äitineljösosa jne. voivat vain yrittää puhua järkeä tai jos haluavat, olla pelottavia - mikä ei kovin järkevää.
Vanhemmat voivat vaikuttaa isä/äiti-lapsi tunnesiteen kautta. Rakkaus ja syvä kiintymys auttavat lasta kuuntelemaan ja tottelemaan helpommin. Lisäksi vanhemmat voivat kieltää menemästä kavereilleen ja ottaa sikailusta esimerkiksi antamansa kännykät pois ja jättää luvatun loman hankkimatta. Näitä keinoja ei juuri meillä "puolikkailla" ole käytössä.
Toistaiseksi rakkaus kumppaniini estää minua lähtemästä.
Samat aatokset alkanu pyöriä mullakin mielessä.Eukolla tosin vaan yksi kersa,mutta tarpeekseni olen saanut siitäkin;laiska,saamaton,tyhmä..jne.Olis pitäny vaan pysyä vapaana,,vittuako mulle kuuluu kenenkään äpärät.
TIEDÄN MILTÄ SINUSTA TUNTUU!
Tosin olen uusperheen äiti ja itsellänikin on lapsia. Elämääni on tullut mies, jolla on pieni lapsi entisestä avioliitosta. Miehen ja lapsen myötä myös miehen eksvaimo on jollakin tavalla elämässämme mukana, ainakin loputtomilla raha-vaatimuksillaan ja yllättävillä isän ja lapsen tapaamisten muuttumisilla. Omat lapseni ovat jo isoja, muutaman vuoden kuluttua kaikki jo aikuisia. Nykymieheni ei tule lasteni kanssa hyvin toimeen ja valitettavasti ei oikein oman lapsensa kanssakaan. En jaksa sitä ainaista huutamista, äänen korottamista, moittimista joka pikku asiasta (jos esim. oman lapsensa maitomuki kaatuu, niin alkaa hirvee huuto). Kunhan tästä muutan omilleni niin saan oman kodin, oman rauhan, kunhan penskat aikuistuvat saan olla yksin! Ei tarvitse katsella sen jälkeen enää mykkäkouluja (niitäkin mieheni harrastaa, tosin nekin ovat mukavampia kuin tuo huutaminen).
ja varmasti miehen ex perheelle lottovoitto ja enemmänkin.;)
enemmänkin lottovoitto lapsettomalle. Ainahan isille tulee uusia....
etsivät niitä perheellisiä miehiä, jotta voisi jossakin asiassa päteä ja tuntea itsensä jollain tavoin paremmaksi kuin muut. Kun iskee perheestä isän, niin se nostaa hyvin itsetuntoa, ja kun mies kyllästyy siirtyy seuraavaan, vaikka lapsettomiakin miehiä on vapaana.
miksi perheellisen miehen nappaaminen nostaisi itsetuntoa? No ehkä joillain sitten, mutta itselläni kyllä itsetunto pohjautuu ihan kaikkeen muuhun kuin toisista ihmisistä aiheutuviin tekijöihin.
Entäs jos mies ei enää asu 'perheessä' vaikka lapsi/lapsia olisikin? ;) Niin juu, avoliitosta/avioliitosta eronneet puoliskot ovat tietysti kummatkin tuomittuja elämään loppuelämänsä yksin ilman uuden kumppanin suomaa rakkautta ;)
haluavat uskotella itselleen, että joku nostattaa itsetuntoaan "iskemälllä" varatun. Silloinhan ei tarvitse katsoa peiliin ja miettiä, onko itsessä, aviopuolisossa tai siinä parisuhteessa vikaa.
Enpä jaksa uskoa, että kukaan hakemalla hakisi varattua. Ellei sitten ole todella tasapainoton ihminen. Sitä paitsi, useimmat uusperheistä perustetaan vasta eron jälkeen.
Kylläpä varmasti 99 %:a ihmisistä toivoisi saavansa ydinperheen, johon ei liity minkäänlaisia rasitteita menneisyydestä; toisen ihmisen lapsia, exiä ja tämän sukua. Ei se uusperheessä eläminen aina ole herkkua ja vaatii paljon joustoa kaikilta osapuolilta. Kukapa siis ei aloittaisi mieluummin puhtaalta pöydältä?
Yhdyn edelliseen kirjoittajaan siinä, että kun näkee (ts. haluaa nähdä) liiton rikkoutumisen syynä jonkun vieraan ulkopuolisen ihmisen, ei tarvitse miettiä, mitä vikaa siinä omassa parisuhteessa on mahtanut olla ja vielä syvemmälle mentäessä omassa itsessä. Itsekin eronneena tidän kyllä hyvin, mistä puhun: ottaa aikansa ennen kuin pystyy aloittamaan tarkemman itsetutkiskelun ja pohtia, mikä siinä omassa liitossa oli vikana, kun se hajosi.
ex vaimoja ja lapsia, jotka kaipaavat miestä ja sitä isää? Jos suhde loppuu yhteisymmärryksessä vaimon kanssa, ei hän jäisi miestään kaipaamaan, mutta kyllä moni nainen pystyy viemään perheestä miehen. Se on tosi asaia, vaikkei ne naiset, jotka niin ovat tehneet, myönnä sitä! Eipä tietenkään, kukapa nyt sellaista myöntäisi, kun voi syyttää siitä ex vaimoa!
Näinhän täällä uskotaan, että kaikki erot ja lasten kiusaamiset ym paha on aina sen äidin/vaimon vika. Mies harvoin on siihen syypää, tai miehen uusi hoito. EI päinvastoin, hän on se pelastaja, jolla muuttuu miehen elämä täysin, jopa niin, että lapsetkin unohtuu siinä rytäkässä, ja sitten päästääkin jo elarien kimppuun, ja huudetaan kovaan ääneen, että ex vaimo käyttää lasten elarit itseeensä ja kapakkaan, ja vaatii aina vaan lisää rahaa! Mies on aina syytön osapuoli.
voi olla syypää liiton hajoamiseen ja suhteesta lähdetään, kun siinä on paha olla. Kynnys tähän on ihmisillä eri -toiset lähtevät valitettavasti heti, toiset tekevät töitä päästääkseen kriisien yli, jotkut sinnittelevät lopun ikäänsä täysin kuolleessa suhteessa.
Olen itse se jätetty osapuoli, kun mies ihastui toiseen. Minulla kesti noin vuoden verran antaa itseni hyväksyä se tosiasia, että mies oli voinut jo pitkään pahoin, eikä liittomme ollut niin onnistunut kuin olisin itse halunnut uskoa. Syytin alkukuukaudet uutta naista, kun ei surun keskellä ollut voimia muuhunkaan. Hieman myöhemmin tein suhde- ja itsetutkiskelua ja se auttoi lopullisesti eron yli. Miksi itsekään olisin halunnut pitää väkisin miestä, joka ei minua halua, kun maailmasta löytyy ja löytyi sellainen, joka haluaa? Vaikken ollut hyvä vaimo exälleni, olen sitä kyllä nykyiselleni.
Tosiasia siis mielestäni on, että liiton voi rikkoa vain vihkivalan antanut. En arvosta tosin sellaisia naisiakaan, jotka sekaantuvat vielä perheensä kanssa eläviin miehiin, mutta eipä ketään kyllä voi väkisin viedäkään. Ero on kaikille osapuolille tragedia, myös sille jättäjälle ja erityisesti lapsille, mutta eihän vanhemmuus yleensä onneksi eroon päätyy. Isyys ja äitiys jatkuu, vaikka parisuhde loppuu.
kärsimään, minä en. Minutkin ja lapset jätettiin, ja me emme sitä hyväksy. Jos joku on niin mielipuoli että vie perheen isän ja on siitä tyytyväinen, niin kyllä siinä kärsii kaikki, vaimo, lapset ja varsinkin se mies.
Meidän liiton ja perheen rikoi joku outolintu,ja se siitä. Nyt ei lapsilla ole isää, ei kokonaista perhettä, jossa olisin halunnut lapseni kasvaa. Nyt on muistikuva isästä, ja sekin haalistuu. Kuka antaa anteeksi ihmiselle, joka jättä omaiset vaimon ja lapset? Nyt mies maksaa siitä, että oli niin vietävissä, eikä nähnyt rakastavaa perhettä ympärillään.
Minä en ainakaan ajattele, että kaikki vika äideissä/vaimoissa/exissä (naispuolisissa). Joillain lapsilla ei edes ole ongelmia. ;)
Mua ihmetyttää miten voi edes olla avioliittoja ja parisuhteita nykyaikana, jos todellakin uskotaan siihen ettei parisuhteen osapuolilla ole mitään vastuuta ja vaikutusvaltaa (yhdessä) siihen parisuhteeseensa. En mä usko, että toiset naiset ja toiset miehet olisi ne pääsyy eroihin, vaikka en pettämistä hyväksykään. Enempi uskon, että helpoilla ja ajattelemattomilla suhteiden solmimisilla ja eroilla on enempi vaikutusta ja toisaalta sellaisella pitkäjänteisyyden puuttumisella. Syy on myös yhteiskunnassa, mutta toisaalta tuostakin löytyy eri näkökulmia onko syy vai ansio. Joskus se voi olla onni, että on hyväksyttävää erota alkoholistista, pettäjästä, pahoinpitelijästä jne. Onhan noita vaimoja ja miehiä, jotka esim. pienten lasten perheessä kyllästyvät ja lähtevät sinkkuilemaan, heikoimmat heistä hakevat sen toisen naisen tai toisen miehen rinnalle ja eroavat vasta sitten, säälittävimmät hankkivat sellaisen eivätkä edes aio erota vaan jäävät kiinni ja lentävät pihalle. Mutta ei toi pettämiskuvio ja kolmannen osapuolen kanssa uusperheen perustaminen ole niin yleinen kuin se petetyn päässä voi tuntua. Ja oikeasti sellaisella pohjalla ei paljoa uusperheessä elelläkään, johon tarvitaan joustoa ja jalkoja maassa kaikilta siihen kuuluvilta ja jopa niiltä muilta perheen "ulkopuolisilta" kuten ex-vaimot ja ex-miehet.
Tää on muuten tosi tuhosa paikka tää keskustelupaikka. Nimittäin varsinkin ihmisille, jotka ovat herkässä tilassa. Kuten juuri uusperheyden aloittaneet ja erosta toipuvat ihmiset. Suomi24 keskustelu menee aina asiattomuuksiin ja sitten näillä ruokitaan niitä omia ennakkoluuloja: "kaikki uusperheessä elävät naiset on toisia naisia" "kaikki exät on katkeria" "ex-vaimoja syytetään kaikesta" "uusperheen vaimoja syytetään kaikesta". Ja mikään näistä ei pidä paikkaansa.
Ja kirjoittaja, jos sulla on oikeasti tuollainen ex-mies, niin kannattaako oikeasti antaa mitään arvoa päässään niille miehen tai hänen kumppaninsa puheilleen? Asiallisesti kommunikoidaan jos tarvetta, mutta turha antaa tollasen pilata omaa elämää. Keskity niihin positiivisiin puoliin, kuten lapseen ja muuhun omassa elämässäsi. Ja kun osoitat, että provosointi ei toimi, niin sekin ehkä laantuu. Ei ne haukut kenenkään taholta yleensä erikoisemmin auta asiaa, ainakaan jos ne lausuu henkilölle. Polkekoot vaikka neljän seinän sisällä itsekseen sitä jalkaa.
ex miehellä on ja tulee olemaan, kunhan pitää naisensa meistä kaukana, aivan kuin aikoinaan sovittiin. Ja on kyllä pitänyt joten siitä suuri kiitos hälle. Minua ei hetkauta miehen nykyinen elämä, ainoastaan inhoa nostaa se että hylkäsi omat lapset täysin perusteetta.
Jos isä haluu olla, olisi sitten ja näyttäisi sen, mutta jos on niin vietävissä, että muut määrää miten hän elämänsä elää, ja ei lapsistaan välitä, niin sille en voi mitään, ja se kiehuttaa.
Jos mies haluaa lapsensa nähdä, se on aina meille sopinut, sitä en ole rahoittanut, ainoastaan teimme selväksi,etteivät lapset saa olla hänen naistensa kanssa missään tekemisissä, ja jos siitä ukko loukkaanuu niin voi voi, kyllä on lapsellinen ja tonttu!
Meillä ei ole ollut mitään tarvetta uusien naisten tuntemiseen, meillä ei ole heille käyttöä, enkä voi sallia lasteni elämän pilaantuvan moisista perheenrikkojista. Sillä me emme eronneet, mies meidät jätti, ja nyt kuvittelee että olemme antaneet anteeksi, ja hyväksyneet asian, sitä emme ole, emmekä hyväksy. Joten se on asia mistä mies nyt maksaa, kun hälle ei me perheenä kelvattu, niin meille ei kelpaa yksikään hänen uusi nainen, ei mulle eikä lapsillemme. Siitä on kyse, ja se pitää.
jos mies on teidät jättänyt jonkun naisen vuoksi,
mutta tuntuu uskomattomalta ajatella, että exälläsi olisi oikein useampia naisia ja kaikki he kieltäisivät miehen yhteydenpidon omiin lapsiinsa? Kylläpä on lammas mieheksi!
Toisaalta tuntuu uskomattomalta, että vaikeutetaan lasten tapaamista isänsä kanssa tuollaisilla kummallisilla rajoituksilla, ettei uutta kumppania saa tavata?! Ettäkö mies ei kerran erottuaan saisi löytää uutta rakkautta ja vaikka muuttaa tämän kanssa saman katon alle? Siis jos haluaa omassa kodissaan tavata lapsiaan?
Tuletteko te katkerat exvaimot koskaan ajatelleeksi, että tapaamisoikeus on LASTEN, ei isien eikä äitien oikeus!
Toimiiko tämä rajoite myös silloin, jos sinä itse löydät miehen, johon rakastut? Saako hän olla lastesi kanssa tekemisissä? Vai elätkö yksin, kunnes lapset ovat muuttaneet omilleen ja alat sitten käydä ihmisten ilmoilla ja toivot löytäväsi jonkun, joka häipyy luotasi aina, kun lapset tulevat käymään?
tai muitakaan vieraita ihmisiä lastensa kanssa tapaamisiin. Jos ei kykene niitä yksinään tai ex vaimon luona tapaamaan, ei mies ole kypsä isäksi ollutkaan.
Meillä ei ole rajoitettu ollaan sovittu, ettei miehen uudet naiset kuulu meidän elämäämme.
Jos minä löydän uuden miehen ja muutamme yhteen, niin enhän minä voi lapsiani ulos heittää, tottakai he asuvat kanssamme sillon. Enhän minä lapsiani ole koskaan hylännyt, joten ei minun pidä lakata elämästä.
Mieshän se meidän hylkäsi, joten saa siitä maksaakin. Kun emme kelvanneet perheenä, niin miksilapset kelpaisivat nyt vieraiden naikkosten kanssa??? Hieman outoa toimintaa.
Mutta mutta... tämä on meidän käytäntö, ja jos mies haluu olla lasten kanssa, niin tervetuloa vaan, kunhan naiset pitää kaukana sotkemasta enää meidän elämää.
pelottaa miten myrkytätkään lastesi mielen toiminnallasi : ( ei kai ne nykyiset vaimot syypäitä eroonne ole, vai mitä? Miksi kostat exällesi että hän halusi erota? Kukaan tuskin täällä ihmettelee miksi...
Huonostipa sinulle olisi käynyt, jos exäsi olisi halunnut viedä asian oikeuteen. Kummallakaan vanhemmalla ei ole lain mukaan minkäänlaisia oikeuksia rajoittaa lastensa tapaamisia tai päättää, onko uusi kumppani tapaamisissa mukana. Mutta exäsi on ilmeisesti lapatossu, eikä ole jaksanut taistella oikeuksistaan kaltaistasi hirmua vastaan. Liekö epäselvää, miksi ero on aikoinaan tullut....?
En jaksa kuin ihmetellä, miten joku kykenee lastensa hyvinvoinnin varjolla vuosia käymään tuollaista valtapeliä oman vihansa takia. Lapset on helppo manipuloida isäänsä vastaan, kun riittävästi selittää, miten isä on halunnut heidät jättää, vaikka oikeasti kyseessä on halu päättää parisuhde ÄITIIN. No, joku päivä lapsesi saattavat olla halukkaita kuulemaan isänsä version tapahtumista.
"Mies se meidät hylkäsi, joten saa siitä maksaakin". Tuo kommentti kertoikin tosiaan motiiveistasi ja sinusta kaiken. Et sinä lapsiasi ajattele, vaan sinua ajaa eteenpäin kosto. Eihän narsistia saa kukaan hylätä.
ja piti näyttää että miten pärjää. Kun ei pärjännyt piti hankkia naisia erilaisia, jotttei tarvi olla yksin, sitten voi kehuskella miten hyvä isä ollaan, kun aletaan tappeleen ex vaimon kanssa tapaamisista, joita ei ennekään liiemmin ole ollut. Lapsellista.
Meidän elämään isä on tervetullut käymään, muttei olemaan, mutta ellei kykene siihen yksin, niin emme voi sille mitään. Me emme hänen naisiansa tänne kaipaa, emme ole ennenkään tarvinneet, emme tarvi nytkään. Olen lasteni kanssa pärjännyt aina ja pärjään vastakin.
Lapseni ovat lähes aikuisia joten kyllä tietää isänsä tekemiset tarkkaan. Onpa muuten yksi lapsenlapsikin mulla, joten mies se on joka nyt märehtii mitä on tullut sekoiltua.
Hae heti apua noihin mielenterveysongelmiisi.
Sun oma yksisilmäinen mielipide tuntuu olevan SULLE se tärkein asia.
Ei lapset.
...vain tämä täydellinen "nyksienkouluttaja" joka täällä taas vaihteeksi vaahtoaa. Hän joka on ENSIMMÄINEN ja TÄRKEIN vaimo.... =o)
yksin lapsensa yötä päivää pieninä ja huolehtii heidät aikuisuuteen asti? Onko mies sitten tyäydellinen ja paras isä, joka perheensä jättää? Luulin aina että se on toisinpäin, että lähtijässä ja jättäjässä on vikaa, ei siinä joka huoltaa lapsensa yksin. Olin sitten väärässä.
Hyvä äiti on vasta sitten, kun hylkää omat lapsensa. Perin outoa, joten minä olen ennemmin se huono äiti, joka hoitaa lapsensa, kuin hyvä äiti joka jättää lapsensa.
jo aiemmin eräässä viestiketjussa sanoin, niin uusperheasiathan eivät sinua mitenkään koske ja olet tehnyt sen selväksi, joten miksi roikut täällä haaskaamassa aikaasi turhan takia? Ja varsinkin kun sinulla ei edes kokemusta ole uusperhearjesta. Lisäksi kuten silloin jo sanoin myös, niin yhtä vähän kuin sinä kaipaat ex-miehesi "uusia naisia" elämääsi niin yhtä vähän me kaipaamme sinua tälle palstalle ;)
jos hoitaa lapsensa. Mutta hoidatko sinä tosiaan lapsiasi parhaalla mahdollisella tavalla kaatamalla oman vihasi ja katkeruutesi isään myös lastesi niskaan?
Leuhkit tuolla yksinhuoltajapalstalla joulun aikaan, miten olet onnistunut kampeamaan exäsi suvustaan ja hivuttautumaan itse yksin sukujuhliin. Tällä palstalla taas siitä, että asetat ehtoja lasten isän vanhemmuudelle ja annat isän tavata lapsiaan vain yksin sinun kodissasi. Se ei ole tervettä, vaan NARSISTISTA JA TASAPAINOTONTA käyttäytymistä.
Narsisti ei hyväksy sitä, että hänet jätetään ja kostaa hylätyksi tulemisen mitä erillaisin kenoin. Ei-narsisti taas käsittelee eronsa itsensä kanssa ja pitää huolen siitä, että lapset eivät joudu osallisiksi aikuisten riitoihin. Siinä ero.
minusta ja lapsista. Ongelmia oli sen myönnän, niitä on kaikilla, mutta luuseri on mies,j oka ei ota myös omista asioista vastuuta, ja yritä niitä korjata!
Jos ei sitä pysty tekemään, on tosi lapsellista hylätä vaimo ja myös lapset kokonaan. Ei silloin ole oikus anoa meiltäkään myötätuntoa tai anteeksi antoa, kun ei pysty siihen itsekään.
Meillä oli mahtava perhe, ja olimme onnellisia, kunnes mies kilahti. Hyvä se on jälkikäteen syyttää muita, kun itse ei tee asian hyväksi mitään.
Pään silitystä saa muilta niin miksi nöyrtyä perheen edessä, kun muut kehuu ja ylistää, ja entisen perheen heittää lokaan ja syyttää. Mies on siis se ainut oikea ja viisas, joka hylkäsi, mutta minä, joka kaiken olen tehnyt lasteni eteen, olenkin se hullu ja idiotti??? Se on minusta vähän outo asetelma.
Just, ja että MINÄ taas olen kammennyt ecän omasta suvusta? Minun vika siis? Ei muuten ole. Itse on sotkunsa aiheuttanut, en ole hänen vartija ja äiti. Jos mies omaisi nöyryyttä, soivi itse sukunsa kanssa, en ole sovittelija. Minä en heitä muita elämästä pois, niinkuin ukko. Niin kauan kuin suku meidät haluaa, niin kauan siellä viihdymme. Olisi ääliömäistä lopettaa sekin vain sen tähden että mies ITSE ei halua olla tekemisissä meihin ja heihin.
Vika ei siis todellakaan ole meissä yksin.
Ymmärrätkö tahallasi väärin? Ei erossa ole yhtä syyllista tai syytöntä, joten eihän asian pointti olekaan se, kumpi teistä olisi enemmän syypää.
Vielä hullumpaa on se, että puhut syyllisyydestä kirjoittaessasi muodossa me (=sinä ja lapset). Miten ihmeessä lapset olisivat mitenkään syyllisiä aikuisten ristiriitoihin?! Sinä haluat väenkin vängällä nähdä, että mies hylkäsi myös lapsensa, vaikka kysymys on siitä, ettei hän halunnut PARISUHDETTA SINUN KANSSASI. Olethan kertonut, että mies väsyi haluamaan tapaamisia, kun asetit niille ehtoja (=ei uutta kumppania, tapaamiset vain sinun kotonasi etc.)
Ja luonnollisesti olet muistanut kertoa myös lapsillesi varmaan useaan otteeseen oman versiosi isän tekemisistä ja haluista...huaah.
housuisssasi kun lapsesi tajuavat että asetit ehtoja heidän ja isänsä tapaamisille! Sinusta tulee vielä todella yksinäinen.
he ovat tajunneet isän kierouden jo ajat sitten, ja sitäpaitsi minä en ole yksinäinen, yksikään lapsistani ei ole minua hyvännyt, päinvastoin isänsä ovat hylänneet. Minulla on maailman ihanimmat nuoret aikuiset jo yksi jo oman perheen parissa, ja aina vaan tulevat minua äitiä ja mummia katsomaan! En todellakaan tunne olevani yksin.
Katkeruudessa kuvittelet sellaista mitä sinulla ei ole, ja luulet muidenkin olevan yhtä ahdistunut.
..kyllä saa, jos vaan haluaa.
Voisit silti siirtyä tältä palstalta jo pikkuhiljaa.
Vaikka olet lasten bio-vanhempi, et kuulu uusperheeseen.
..mutta en voi muuta kuin toivottaa paljon onnea ratkaisustasi! Kateus tulee siitä, että itse en seitsemän vuotta sitten ymmärtänyt tehdä samaa ratkaisua, vaan vielä saostin soppaa yhteisiä lapsia hankkimalla... Uskon, että varsinkin siitä ex-vaimosta pääseminen suhteen loppuessa on vapauttavinta, ainakin minulla olisi niin, eli sydämen pohjasta onnea sinulle ja tsemppiä uusiin haasteisiin! Ei enää "käytettyjä perhejämiä", vai mitä!?=)
tää uusperheys on oikea perhehelvetti..riesaa,ilkeilyä miehen ex-eukon taholta riittämiin...ja miehestä on naimisiinmenomme jälkeen tullut narsistinen,nalkuttava uusavuton jota pitäisi kumartaa ja hyväksyä hiljaa sen ex-eukonkin rienaukset...siis ei tätä ois uskonut..luulin löytäneeni ihanan kumppanin,joka rakastaisi minua,ja hyväksyisi lapsenikin osana minua..pyh,pelkkää harhaa tämä kaikki...ei pelkkä rakkaus miestä kohtaan riitä pitämään tätä kaikkea koossa.
Onneks ei oo yhteisiä lapsia!
Onneksi olkoon! :)
Rakastan miestäni ihan valtavasti mutta yksi asia on selvä; mikäli meille joskus tulee ero niin EI IKINÄ ENÄÄ miestä jolla on jo lapsia ennestään!
Kaikkea hyvää sinulle.
JUURI NOIN MINÄKIN OLEN PÄÄTTÄNYT! MIELUUMMIN SITTEN VAIKKA YKSIN KOKO LOPPUELÄMÄ!!!
jos eroaa että joko A oman lapsen kanssa oilis ok eli ei enään uutta miestä elämään:D
B jos on lapseton niin sitten hankkii ihmisen jolla ei lapsia.
itsekkin olen uusioperheellinen ja miehen kanssa yhteinen lapsi:) (rakkaus pitää yhdessä).. oli ne lapset sitten kiittämättömiä kiitollisia ilkeitä mukavia jne..
mutta eiköhän se omakin heittäydy "lapseksi kun tuosta kasvaa" eli ole yhtälailla noit edellä mainittuja asioita;D vaikka sukulais side onkin häneen xD ennemminkin kyse on vaan kumppanin toimista eli onko tasa-arvo ja yhteen hiileen puhaltaminen kaikkien lasten kanssa eli komennetaan kaikkia tas-arvoisesti ei ole meidän ja teidän lapsia;D vaan yhteiset yhteisillä jutuilla:)
... pari vuotta yksinhuoltajaisää lapsineen. Aikuiset (mies ja ex) tekivät kiusaa toisilleen minkä ehtivät, lapsi kärsijänä. Erittäin ahdistavaa touhua.
Lapsi oli mukava ja kaipasi aikuisen turvaa ja seuraa.
Ensimmäinen ja viimeinen kerta minulle tuota lajia. Itselläni ihan sama tunne kuin sinulla, kun lopulta erottiin.
Nyt minä sen vasta tajusin,luettuani tämän ketjun ja ehkä jo aimminkin,mitä olen tehnyt väärin.
Olen huoltanut lapseni itse,en ole kerjännyt lasteni isältä mitään,eikä lapset ole härinneet hänen uutta onneaan.
Olisi pitännyt näimmä pitää kiinni siitä,että mies olisi ottanut lapset joka toinen viikonloppu,kuten oli sovittu.
Mutta,kun isukki ei muistanut tulla,eikä halunnut juurikaan tavata lapsiaan,annoin olla.
Pahin "kosto"olisi näimmä ollut viedä lapset joka toinen viikonloppu nuoren parin oven taakse..
Mutta,kun en ole oppinut kerjäämään,niin ei sitten.
Mutta kiitos tästä viestiketjusta,luulisi ainakin sellaisten naisten,joilla ei ole lapsia vähän miettivän ennenkuin alkavat varattuja miehiä piirittämään.
että kaikki uusperheet ovat syntyneet pettämisen seurauksena?
Uskoisin, että suurimmassa osassa tapauksissa on ero jo takana, ennen kuin aletaan uuteen suhteeseen?
Enkä usko pahimman rangaistuksen olevan se, että lapset ja isä voivat toisiaan tavata, vaan se, että puututaan puolin ja toisin asioihin, jotka eivät itselle kuulu ja mustamaalataan muita ihmisiä!
OHO, kylläpä yllätyin kun käväisin katsomassa jättämääni viestiä. Taitaa olla TODELLAKIN puhumisen paikka tämä uusperhe-kuvio ja oli kiva lukea monta kannustavaa viestiä ja tuli vain vahvempi tunne,että olen tehnyt oikein. Tuo yksi ketju, jossa exä vaahtoaa uusista naisista jne. niin ei MINUN tilanteeseeni sovi,sillä ko. mies OLI ERONNUT jo ennekuin edes tapasin hänet enkä edes tuntenut häntä ennestään, joten jätän ainakin tältä osin sen omaan arvoonsa.Ja kerrottakoon tuolle vaahtoajalle, että ko.miehen tapauksessa NAINEN jätti TOISEN MIEHEN takia ,jotta näin tällä kertaa! Mutta, kanssasisaret ja- miehetkin olkaa rohkeita ja tehkää niinkuin SYDÄN ja JÄRKI sanoo, niin tein minäkin enkä kadu, en nyt enkä tulevaisuudessa. Opettavaista tosin oli ja tiedänpä miltä se eronneiden maailma näyttää,eikä siihen mieli enään tee sotkeutua.HYVÄÄ ja AURINKOISTA kevättä kaikille :-) !