Elikkä minulla ja naisystävälläni on yhteinen asunto rivitalopätkästä, missä on mukavan kokoinen oma piha alue. Osa naapureista on erittäin mukavia, iäkkään puolisia. Olemme naisystäväni kanssa nuorimat tässä talossa.
Mutta ongelmaamme, tai omituiseen sellaiseen. Naapurissani asuu perheellinen pariskunta, joilla on kolme lasta. Perheen äiti toimii kotiäitinä ja isä käy koko päivä työssä.
Tänä kesänä kaikki alkoi, kun naapurin viisitoistavuotias poika tuli kysymään meiltä, että saisiko hän viedä meidän koiria lenkille, kun kerran ei halua yksin lenkkeilä. (Poika oli kesän alussa aika tuhdissa kunnossa.) Aluksi naiseni ei halunnut antaa meidän vauvaa pojalle, mutta poika suostutteli pitävänsä huolta lenkkeilyn aikana koirastamme. Elikkä hän kävi koiramme kanssa, useita kertoja päivässä lenkillä, mikä teki meidän energiapursuavalle vauvallemme hyvää. Ei tässä vielä mitään pahaa ollut. Poika kävi usein lenkillä ja haki aina koiramme mukaan. Pian hän alkoi käydä meillä ihan muuten vain, sillä omistamme paljon eläimiä, jotka ovat meidän lapsiamme melkein. Hän kiinostui kaikista eläimistämme ja lupautui hoitamaan niitä, jos joskus tarvitsisimme hoitajaa.
Kesällä sitten pyysimme poikaa huolehtimaan eläimistämme, kun lähdimme mökkeilemään. Poika suostui nuoremman siskonsa kanssa huolehtimaan niistä. Kun palasimme kaikki oli kunnossa ja olimme antamassa pojalle 200€ euroa palkkioksi, mistä hän hämmästykseksi kieltäytyi. Kuulemma oli hänelle ilo hoitaa eläimiämme ja hän halusi vain, että saisi meidän koiraa lainaksi aina lenkkeilyjään varten. Kysyimmi vielä, että oliko hän varma ettei halunnut palkkaansa, olihan hän vahtinut eläimiämme yli viikon, mutta hän kieltäytyi. Luulimme että kaikki sitten oli hyvin, eikä tässä sen kummempia mietitty.
Ei mennyt kuin pari päivää, kun pojan äiti alkoi jyskyttää ovamme vimmatusti. Naiseni meni avaamaan oven ja saimme kuulla elämämme huudot. Olimme käyttäneet poikaa hyväksemme ja että huijasimme häneltä lupaammamme palkkion. Olimme ihan hämmästyneitä koko asiasta ja yritin selittää asian niin miten se oli. Nainen ei ottanut sitä kuulevinkorvin laisinkaan, haukkui meidät vain pystyyn. Itse olen hyvin herkkä, joten en pystynyt kauan kuuntelemaan tuota huutoa, kun eivät edes puolustuksemme kelvanneet. Yritin sulkea ovea ja pyytää hänet poistumaan, mutta mitä vielä. Nainen rymisti väkisin sisään ja alkoi huutamaan täysillä ja riehumaan, itse purskahdin itkuun. Hän haukkui kotimme ja meidän elämän tapamme tyystin. Huuto herätti tietysti kaikki eläimemme ja naisystäväni, itse pakenin makuuhuoneeseen koiramme kanssa, joka innostui haukkumaan ja murisemaan. Kuulin kuinka nainen haukkui metiä epänormaaliksi ja huoranpenikoiksi, jotka eivät tajunneet mitään lapsista tai mistään perheen elämästä. Olimme niin säälittäviä, kun emme saaneet edes miestä, kun jouduimme olemaan naisen kanssa. (Olemme siis lesbo pari). Tästä viha vain yltyi. Nainen lähti ja sen jälkeen hän on haukkunut meitä kaikille muille naapureille. Hänen poikansa tuli pyytämään isänsä kanssa anteeksi, mutta nainen vain vihoittelee ja huutaa aina peräämme kamalia sanoja.
Jos törmäämme kaupassa tai jossain yleisessä paikassa, niin eiku hän nostaa suuren metelin. Hänen perheensä häpee häntä ja hänen kamalaa käyttäytymistä. Hän on onnistunut pilaamaan meidän rauhan kodissamme. Tätä on jatkunut tähän päivään asti, emme halua muuttaa kovalla vaivalla hankitusta asunnostamme. Poliisit olemme kutsuneet paikalle usein ja valittaneet kotirauhan rikkomisesta, mutta ei ole tulosta näkynyt. Yksi lohtu sentään on se, että se nainen meni töihin, miehensä painostuksesta. Eli saamme edes olla rauhassa päivisin, mutta sekin on laiha lohtu. Olemme molemat töissä, eikä se lohduta meitä oikeastaan ollenkaan. Poika käy edelleen ulkoiluttamassa koiraamme ja on hoikistunut paljon, kesän jälkeen. Pojan isä ja muun perheen jäsenet, paitsi äiti. Ovat erittäin mukavia ja ystävällisiä meitä kohtaan. Vaikka heidän äiti heille hokee,että yritämme käännyttää heidän lapsiaan homoseksualeiksi.
Mutta mitä isännän juttuja olen kuunellut, niin taitaa heille tulla avioero. Kuulemma nainen on ottanut meistä jokin pakkomielteen kaltainen asia, mikä tuhoaa heidän avioliitonsa. En olisi ikinä uskonut naapuri naisesta olevan tuollaista riesaa, kun hän oli aluksi erittäin fiksun oloinen. En tiedä sitten, mikä ihmisiin voi mennä.
Oli pakko hieman purkaa tätä painetta tänne.
Myös neuvot otan ilomieli vastaan, kunhan ne ovat asiallisia
Mutta ongelmaamme, tai omituiseen sellaiseen. Naapurissani asuu perheellinen pariskunta, joilla on kolme lasta. Perheen äiti toimii kotiäitinä ja isä käy koko päivä työssä.
Tänä kesänä kaikki alkoi, kun naapurin viisitoistavuotias poika tuli kysymään meiltä, että saisiko hän viedä meidän koiria lenkille, kun kerran ei halua yksin lenkkeilä. (Poika oli kesän alussa aika tuhdissa kunnossa.) Aluksi naiseni ei halunnut antaa meidän vauvaa pojalle, mutta poika suostutteli pitävänsä huolta lenkkeilyn aikana koirastamme. Elikkä hän kävi koiramme kanssa, useita kertoja päivässä lenkillä, mikä teki meidän energiapursuavalle vauvallemme hyvää. Ei tässä vielä mitään pahaa ollut. Poika kävi usein lenkillä ja haki aina koiramme mukaan. Pian hän alkoi käydä meillä ihan muuten vain, sillä omistamme paljon eläimiä, jotka ovat meidän lapsiamme melkein. Hän kiinostui kaikista eläimistämme ja lupautui hoitamaan niitä, jos joskus tarvitsisimme hoitajaa.
Kesällä sitten pyysimme poikaa huolehtimaan eläimistämme, kun lähdimme mökkeilemään. Poika suostui nuoremman siskonsa kanssa huolehtimaan niistä. Kun palasimme kaikki oli kunnossa ja olimme antamassa pojalle 200€ euroa palkkioksi, mistä hän hämmästykseksi kieltäytyi. Kuulemma oli hänelle ilo hoitaa eläimiämme ja hän halusi vain, että saisi meidän koiraa lainaksi aina lenkkeilyjään varten. Kysyimmi vielä, että oliko hän varma ettei halunnut palkkaansa, olihan hän vahtinut eläimiämme yli viikon, mutta hän kieltäytyi. Luulimme että kaikki sitten oli hyvin, eikä tässä sen kummempia mietitty.
Ei mennyt kuin pari päivää, kun pojan äiti alkoi jyskyttää ovamme vimmatusti. Naiseni meni avaamaan oven ja saimme kuulla elämämme huudot. Olimme käyttäneet poikaa hyväksemme ja että huijasimme häneltä lupaammamme palkkion. Olimme ihan hämmästyneitä koko asiasta ja yritin selittää asian niin miten se oli. Nainen ei ottanut sitä kuulevinkorvin laisinkaan, haukkui meidät vain pystyyn. Itse olen hyvin herkkä, joten en pystynyt kauan kuuntelemaan tuota huutoa, kun eivät edes puolustuksemme kelvanneet. Yritin sulkea ovea ja pyytää hänet poistumaan, mutta mitä vielä. Nainen rymisti väkisin sisään ja alkoi huutamaan täysillä ja riehumaan, itse purskahdin itkuun. Hän haukkui kotimme ja meidän elämän tapamme tyystin. Huuto herätti tietysti kaikki eläimemme ja naisystäväni, itse pakenin makuuhuoneeseen koiramme kanssa, joka innostui haukkumaan ja murisemaan. Kuulin kuinka nainen haukkui metiä epänormaaliksi ja huoranpenikoiksi, jotka eivät tajunneet mitään lapsista tai mistään perheen elämästä. Olimme niin säälittäviä, kun emme saaneet edes miestä, kun jouduimme olemaan naisen kanssa. (Olemme siis lesbo pari). Tästä viha vain yltyi. Nainen lähti ja sen jälkeen hän on haukkunut meitä kaikille muille naapureille. Hänen poikansa tuli pyytämään isänsä kanssa anteeksi, mutta nainen vain vihoittelee ja huutaa aina peräämme kamalia sanoja.
Jos törmäämme kaupassa tai jossain yleisessä paikassa, niin eiku hän nostaa suuren metelin. Hänen perheensä häpee häntä ja hänen kamalaa käyttäytymistä. Hän on onnistunut pilaamaan meidän rauhan kodissamme. Tätä on jatkunut tähän päivään asti, emme halua muuttaa kovalla vaivalla hankitusta asunnostamme. Poliisit olemme kutsuneet paikalle usein ja valittaneet kotirauhan rikkomisesta, mutta ei ole tulosta näkynyt. Yksi lohtu sentään on se, että se nainen meni töihin, miehensä painostuksesta. Eli saamme edes olla rauhassa päivisin, mutta sekin on laiha lohtu. Olemme molemat töissä, eikä se lohduta meitä oikeastaan ollenkaan. Poika käy edelleen ulkoiluttamassa koiraamme ja on hoikistunut paljon, kesän jälkeen. Pojan isä ja muun perheen jäsenet, paitsi äiti. Ovat erittäin mukavia ja ystävällisiä meitä kohtaan. Vaikka heidän äiti heille hokee,että yritämme käännyttää heidän lapsiaan homoseksualeiksi.
Mutta mitä isännän juttuja olen kuunellut, niin taitaa heille tulla avioero. Kuulemma nainen on ottanut meistä jokin pakkomielteen kaltainen asia, mikä tuhoaa heidän avioliitonsa. En olisi ikinä uskonut naapuri naisesta olevan tuollaista riesaa, kun hän oli aluksi erittäin fiksun oloinen. En tiedä sitten, mikä ihmisiin voi mennä.
Oli pakko hieman purkaa tätä painetta tänne.
Myös neuvot otan ilomieli vastaan, kunhan ne ovat asiallisia
Vastaukset 11
Vanhimmat
Itse keski-ikäisenä naisena olen hämmästyksekseni joskus sortunut ilmiöön nimeltä: kateus nuoria naisia kohtaan. Onneksi se on ollut lievä hetken ailahdus, ei mikään pysyvä ja toistuva olotila.
Ehkäpä naapurin rouva on kateellinen teille nuoruudestanne ja hyvästä keskinäisestä suhteestanne.
Hän erittäin todennäköisesti on mustankipeä ainakin siitä, että poika viihtyy hyvin teidän luonanne. Murrosikäiset nuoret saattavat käyttäytyä kotonansa joskus aivan sietämättömästi.
Asiaan kuuluu halveksua omia vanhempia ja ottaa heihin kaikin tavoin etäisyyttä. Jos poika on teille mukava ja äidilleen äyskii, herättää se taatusti pahaa mieltä äidissä ja siitä on voinut yltyä tuollaisiin mittoihin.
En osaa neuvoa muuta kuin olemaan maltillisesti ja pyrkimään edelleen asiallisiin väleihin.
Ehkä auttaisi jos poika ymmärtäisi myös ko. mustasukkaisuuskuvion, joka on erittäin todennäköinen.
Minulla on itselläni murrosikäinen lapsi kotona. Kyllä kismittää, kun kavereilleen ja muualla asuvalle isälleenkin on niin mukava, mutta kotona minulle usein kiroilee. Isosisaruksensa lohduttaa, että kyllä se aikanaan menee ohi ja niin täytyy vain uskoa!
Emme oikein tiedä mitä kotona sisällä tapahtuu, mutta isä, poika ja vanhempi sisko, kertovat, että äiti ylireagoittee ja yrittää olla turhankin hyvä äiti. En osaa sanoa, mitä heillä tapahtuu. Mies ei usein käy meillä, kun tuomassa nuorimman lapsen ja pojan hoitoon, kun heillä on riita meneillä, eli aika usein. Emme halua puuttua heidän elämäänsä tai emme utele edes heidän asioitaa, jollei he halua kertoa niitä meille.
Voi olla että olet oikeassa tai sitten et. En osaa sanoa yhtään, olen yrittänyt korjata välejämme tervehtimällä ja toivottamalla joulut ja uudenvuoden toivotukset. Hassua oli että hän ei käyttäytynyt noin enne, tätä koira lenkkeily juttua. Poika on kuulemma äidin oma enkeli, jos hänen esikoisensa pheisiin on uskomista.
en tiedä helpottaisiko asiaa, jos maksaisitte sen palkkion pojalle. ehkä voisitte ostaa pojalle jotain sen palkkiorahan arvoista, niin ainakin se asia tulisi hoidettua. varmaan tiedätte, mistä poika tykkää, osaatte valita sopivan lahjan.
kannattaa jättää naapurin nainen omiin oloihinsa, jos on noin hullu.
vastenmielisiä kun olette lesboja. Asia on näin yksinkertainen.
valopää...oikea kansankynttilä. Savuttaa ja nokeaa minkä ehtii, eikä edes pala kirkkaalla liekillä, hyvä jos ollenkaan. Pitäisi pistää kiertoon, mutta kun ei raaski.
Alkuperäiselle: jaksamista naapurin kanssa, välillä on pakko hyväksyä ihmisiä, joilla on erilaiset käyttäytymisnormit ja muistettava, että ei hänen riehumisensa teistä mitään kerro vaan hänestä itsestään. Ikävää olla osallisena, mutta parempi ignorata huono käytös, vaikka se voi ollakin rankkaa.
Ja tuosta palkkion maksamisesta, olitte sopineet sen pojan kanssa, ja poika on jo iso, koska hänelle voi luottaa eläimiä, niin jatkosopiminenkin voidaan tehdä hänen kanssaan ja äidin ei tarvitse puuttua siihen. Itse ajattelen näin kolmen murkun äitinä, minun ei kuulu puuttua kaikkeen, jotta murkut oppivat itse hoitamaan asioitaan. Jos haluaa hyvitää menneitä, niin voihan sen rahan antaa merkkipäivän lahjana esim. mutta ei tavarana, koska toiselle on niin vaikeaa ostaa. ja äiti saa lisää siitä tuulta purjeisiin, uskokaa pois (paskaa annoitte, kun ilmaiseksi olitte saaneet jne.)
yksinkertaista kuin sinä. Haha! Kunnon vajukki.
Eiköhän tuossa ole kyse tyypillisestä suomalaisesta ahdasmielisyydestä vähemmistöjä kohtaan.Kaikki mikä poikkeaa yleisesti hyväksytyistä normeista koetaan jotenkin uhkana ja pelottavana.Voihan olla niinkin että nainen ei itse uskalla elää sellaista elämää kun haluaisi ja purkaa sitten turhautumisensa sitten niihin,ketkä uskaltaa rohkeasti olla ja elää niinkun haluaa.
Mutta kuitenkin,etteköhän ole tekemisissä sen luonteisen ihmisen kanssa,mistä ei enää kannata edes välittää.
Hmm. hassua on se ettei tämä naapurin rouva, ennen tätä tapahtumaa, ole antanut mitään paheksuvia merkkejä meidän suhteesta. Vaikeinta tässä on se , että hän sattuu asumaan seinä naapurina. Lapsista olemme huomanneet, että heidät on kasvatettu olla paheksumatta meikäläisiä. Tuntuu pahalta, että ennen niin mukava perheen äiti, muuttuu tuollaiseksi painajaiseksi. Tilanne on hieman, muttei tarpeeksi rauhoittunut, kun rouva alkoi käydä työssä.
Tuntuu pahalta, kun elämämme on kääntynyt ahdistavaksi, tämän tyhmän asian vuoksi.
Poika on ollut nyt usein meillä hoitamassa eläimiämme, olemme aina tarjonneet palkaa mistä hän edelleen kieltäytyy jyrkästi. Olemme yrittäneet tai naiseni on yrittänyt, keskustella asiallisesti tästä asiasta ja muistakin.
Mutta tuloksetta, saamme vain rouvan huudot ja haukut niskaan.
ei kannata välittää. Jos kerran tinanapit ei saa ämmää järjestykseen, on vain paras kohdella sitä kahelia kuin ilmaa. Jos tulee vastaan, älä ota minkäänlaista katsekontaktia äläkä puhu mitään. Älä ole edes huomaavinasi. Kuvittele ettei ämmä edes tule vastaan. Jos alkaa meuhkata, jätä meuhkaamaan ja jatka matkaa.
Tietty jos jatkaa edelleen oven takana meuhkaamista tai tulee hakkaamaan ovea tms, vaadi niitä tinanappeja tekemään asialle jotain. Kyllä se on perkele kotirauha oltava jokaisella ja ne donitsinmussuttajatkin saavat luvan tehdä jotain leipänsä eteen! Vaadi myös isännöitsijää tekemään asialle jotain.
jutella sen naapurin rouvan kanssa että miten saisitte jonkinlaisen naapurisovun aikaseksi. Eli jos sitä stressaa poikansa viihtyminen teidän seurassa niin sovitte ettei hän enään käy teillä. Poika on vielä alaikäinen joten määräysvalta on vanhemmilla.
ELikkä kiitän paljon, teidän hyvistä neuvoista ja tuesta. Mutta viimein on rauha laskeutunut ja ahdistus on lopulta poissa. Elikkä naapurin rouva on nyt muuttamassa pois. Elikkä heille tuli ero, lapset tietääkseni jäävät isälle. Omalta osaltani olen helpottunut. Kiitän vielä teitä kaikkia, vastauksistanne.