Ihan totta, voiko olla niin rumaa tai vastenmielisen näköistä ihmistä, ettei hänelle kertakaikkiaan voi ulkonäön takia löytyä ketään, joka voisi ihastua tai rakastua häneen? Tai voiko olla niin vastenmielistä luonnetta omaavaa ihmistä, että hän saa jäädä tämän takia yksin, vaikka olisi ulkoisesti hyvännäköinen?
Rumuus
Voiko olla
201383
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
ulkonäöllä eikä luonteella. Kaikki tulee vastapuolelta, ei itsestä. On ihmisiä, jotka voivat rakastua vain hirviöön.
Mitä tarkoitat "kaikki tulee vastapuolelta"? En oikein ymmärtänyt mitä ajat takaa...
Rumuus vetoaa tietyllä tavalla joihinkin naisiin. Ehkä jotkut pitävät sääliä rakkautena. Kauneus on katsojan silmissä... Psykopaatit eivät tunne sääliä eivätkä rakkautta, mutta pystyvät taitavasti manipuloimalla saamaan naisten ihailua ja rakkautta osakseen. Uhrautuvat naiset voivat rakastaa ja hoitaa parisuhdetta myös toisen edestä, vaikka toisella ei olisi juuri minkäänlaista mielenkiintoa tai yritystä asiaan. Näissä tapauksissa "rakkaus" tulee vastapuolelta - ja on siis yksipuolista. On olemassa rakkautta ilman vastarakkautta.
Tekstissäsi meni nyt psykopaatit ja uhrautujat, rumat ja säälittävät sekaisin...?
Mihin kategoriaan asetit alkuperäisen ajatuksen -ns. "ruman" ihmisen?
rakkautta?
"Ruma" ihminen voisi olla vaikka se rakkauden kohde...
.. tuohon nyt jotain yrittää vastata, rakentavaa tai vähemmän rakentavaa!
Ensiks toinen kysymyksesi eli voiko olla niin "vastenmielistä" luonnetta, että jää aina yksin? Varmaan voi olla ja lähinnä vaikeita luonteita. Ei ulkonäkö ketään pelasta, jos ihminen on luonnevikainen. Onhan meitä kaikenlaisia luonteita, mutta ainakin luonnettaan ihminen voi muuttaa, jos huomaa sen vaikuttavan aina toisensa jälkeen negatiivisesti ihmissuhteissa. Silloin on aika pysähtyä miettimään itseään ja oltava kriittinen. Kukaan toinen ihminen ei jaksa loputtomiin vaikean ihmisen rinnalla. Moni on yrittänyt, mutta jos se suhde on pelkästään yksipuolista yrittämistä ja toisen oikkujen kestämistä ja ymmärtämistä, niin äkkiä sellainen suhde kuolee mahdottomuuteensa.
Sitten ensimmäinen kysymyksesi eli voiko ihminen olla niin kertakaikkisen ruma, ettei hänelle sen vuoksi löydy kumpania?
Niin paljon kuin hekumoidaankin sillä, että ulkonäkö ei ratkaise, vaan luonne, niin tosiasiahan se on, että jonkinlainen visio meillä kaikilla on tulevasta kumppanistamme.
Ja kun suoraan puhutaan, niin epäilen, että kenekään ensimmäinen haave ei ole maailman rumimmasta ihmisestä. Mutta, nyt tullaan siihen, että mitä se rumuus on kaikenkaikkiaan? Olen elämäni aikana törmännyt naisiin, joista ei voi sanoa kuunapäivänä, että he olisivat kauniita. Mutta, silti he ovat aina seurustelleet erittäin viehättävien neitosten kanssa. Eli todellisuus on se, että jos ihminen pitää aina vain itseään rumana ja vastenmielisenä hän tiedostamattaan käyttäytyy niin ja antaa muidenkin "nähdä" itsensä rumana.
Se vanha sanonta: kauneus on katsojan silmissä pitää paikkansa. Usko itseensä paistaa läpi ja siitä ei pääse mihinkään. Ei, vaikka kuinka itsesäälissä haluaisikin rämpiä ja vedota kaikkiin mahdollisiin "huonoihin puoliin" itsessään.
Usko itseensä, se iänikuinen itsevarmuus on kaiken a ja o. Jokaisessa meissä on kauniita piirteitä, ne näkyvät vain erilailla eri ihmisissä. Tosin sanoen, en usko, että niin rumaa ihmistä on olemassakaan, että sen vuoksi joutuisi elämään yksin elämäänsä.
no mie olen elävä esimerkki siitä.
kaikki pitää minua valtavan vastenmielisen näköisenä eikä suotta. ja kaikki joita yritän sanovat sen aika suoraan. ja kaikki muut takaapäin. mut mä olen jo tottunut siihen ja olen valmistautunut elämään loppelämäni yksin. ikää siis 17
En ole koskaan nähnyt ketään ihmistä, joka olisi ollut ruma.
Yleensä vaikka pitäisi itse itseään kuinka rumana tahansa, niin itsestään vain tuntuu siltä, ja tuskin kaikki muut ihmiset maapallolla ajattelisivat niin.
Mutta koska minullakin on huono itsetunto (vai onko se itseluottamus. Menen aina sekaisin noissa sanoissa.), niin silti usein mietin, että miten kukaan voisi juuri minuun ihastua ja tuntuu oudolta ajatella, että jonkun mielestä minäkin olen kaunis (en tiedä, onko näin).
itse muistutan mielestäni lähinnä suohirviötä jota ei kukaan voi oksentamatta katsoa mutta silti minulla on maailman ihanin tyttöystävä joka väittää minua hyvännäköiseksi ja söpöksi ja vieraat naiset tulevat iskemään lähes joka bileissä!!Eli kauneus on todellakin katsojan silmässä.Luonteestakaan en usko että niin vaikeaa/vastenmielistä luonnetta onkaan etteikö vastapuolta löytyisi.Itse olen leijona-luonne ja todella vaikea välillä mutta silti tyttöystävä pysyy rinnallani.Joskus vaan menee aikaa ennenkuin oman kullan löytää.Tsemppiä vaan kyllä se siitä!! ;-)
en usko että on sellaista ihmistä.... Koska kauneus on katsojan silmässä. Jokainen ihminen on tavallaan nätti/kaunis...nekin on kaksi niin eri asiaa.. Mutta ei tosta kannata ehkä paineita ottaa että kukaan ei tykkäis koska olen ruma...ihmiset on erilaisia...ja tykkää eriasioista ja erilaisista ihmisesta... se on vaan elämää!
Luulen kuuluvani tuohon ensimmäiseen ryhmään. Ikä on ilmeisesti entisestään huonontanut mahdollisuuksia "markkinoilla". Edellisestä lyhyestä seurustelusuhteestani on, hirveetä, piti oikein tarkastaa, todellakin 5 vuotta. Tais sen jälkeen olla yksi vielä lyhyempi juttu, mutta eiköhän siitäkin ole jo 4 vuotta.
Yleensä jos on jotain suhteen poikasta edes ollut, niin olen ollut se aloitteen tekijä, vaikken mikään supersupliikki olekaan.
Minua ei ole vuosiin kukaan yrittänyt "iskeä", joten ilmeisesti olen niin vastenmielinen, ettei kukaan kiinnostu. Kavereita kyllä on, joten luonteeni ei ehkä ole sitten niin paha.
Voipa olla itsevarmuuden puutettakin osaltaan...
Hyvännäköisten ihmisten sekä riesa että onni on se, että heidät huomataan heti ja heihin yritetään tutustua ja tehdä vaikutusta pikimmiten.
Vähäpätöisen näköistä ihmistä ei juuri huomata tai noteerata. Hänet on helppo sivuuttaa. Tällaiseen ihmiseen pitää olla aikaa tutustua, jotta koko persoonallisuus pääsee oikeuksiinsa ja ulkonäkö menettää merkitystään.
Uskon kuitenkin, että on olemassa joukko yksinäisiä ihmisiä, joiden on erittäin vaikeaa luoda kontakteja muihin ihmisiin.
Epämieluisa ulkonäkö koostuu mauttomasta pukeutumisesta ja hoitamattomasta ulko-olemuksesta. Tukka leikkaamatta, hapsottaa minne sattuu. Pitkiä karvoja naamassa sojottamassa. Rohtuneitten huulien välistä pilkistävät pesemättömät hampaat ja hengitys haisee. Hiki haisee ja jalat lemuaa..
Kynnet purraan. Valkoiset alusvaatteet pestään sekaisin tummien vaatteiden kanssa, joten alusasu näki parhaat päivänsä viimeksi kaupan myyntitangolla. Ja tyyliin kuuluu harvakseltaan vaihtuva alusvaate ja sukkaosasto..:D
No, päätelkää itse kuka tällaiseen naiseen ihastuu...! En minä ainakaan.
Rumuus: Suoranaisen ulkonäkönsä rumuuden voi muuttaa suhteellisen helposti erikoisennäköiseksi, jännittävyydeksi ja mielenkiintoa herättäväksi.
Onhan paljon mallejakin, jotka ovat rumankauniita. On sanonta, että on niin ruma, että on jo kaunis.
Tälläiselle naiselle suosittelisin pukeutumisneuvojaa, tyylineuvojaa, kampaajaa ja kosmetologia.. Stailaaja saa ihmeitä aikaan.
Ja huom.! Perhepiirissä voi löytyä täysin ilmainenkin stailaaja, luonnonlahjakkuus.
Toisinaan kyllä ihmettlen, että harmaalla hiirulaisella on vielä kaupanpäälle sellainen vänkkä-känkkä-luonne, että mihinkään muutoksiin en rupia. "Tissikarvojani en poista!!"
Olipas kuvaus.... mutta totta se, että aikas pitkälle pystyy itse tosiaan vaikuttamaan omaan ulkonäköönsä.
Aloin miettimään, mihin itse kiinnitän huomiota ihan ensi sekunneilla naisessa. Samoihin asioihin, joista itse ehdottomasti pidän huolen omalla kohdallani. Eli hampaat on numero yksi! Valkoiset siistit hampaat hymyn takana on ensimmäinen kriteeri kiinnostukselleni. Toinen asia, johon huomaan katseeni kohdistuvan ovat kynnet. Jos ne ovat kaluttu sormia myöden - kiitos ei. Olen sen verran vanhanaikainen, että uskon vieläkin siihen väittämään, että niillä, jotka syövät kynsiään on ongelmia...?!
Seuraavana tulevat hiukset. Ihan sama ovatko lyhyet vai pitkät, kunhan ovat puhtaat ja "huolitellut". Sama pätee vaatetukseen - puhtaus on puoli ruokaa - samoin ihastuksissa.
Puhtaus ja raikkaus tuoksuu, tanssiessa, halatessa...
Itselläni mainitut asiat ovat kondiksessa, joten voin puhtaalla omalla tunnolla odottaa vastapuolellakin olevan niiden osalta asiat ok.
En kyllä koskaan katso kenenkään kynsiä ensimmäisenä. en usko että kynsien pureminen on merkki ongelmista, ja eiköhän niitä ongelmia nyt ole enemmän tai vähemmän meillä kaikilla. enkä kyllä hampaitakaan. eiväthän kaikki edes saa hampaitaan valkoiseksi vaikka haluaisivat. no, tietysti jos on erityisen huonot hampaat niin niihin huomio kiinnittyy. eikä ne hiuksetkaan tarvi olla niin viimeisen päälle laitetut, kunhan eivät ole likaiset ja rasvaiset.
... eikö se ole mielestäsi epämiellyttävää, jos jollain on ihan syödyt kynnet ja kynsinauhat ihan surkeessa kunnossa? Ei toki välttämättä ole merkki ONGELMISTA, mutta en haluaisi sellaisten käsien, sormien koskevan minuun kuitenkaan. Jokainenhan voi vaikuttaa käsiensä, kynsiensä kuntoon itse, joten miksi huolehtisi itsestään muilta osin, jos kynnet ihan hirveässä kunnossa? Ei se ole edes kivan näköistä, jos aikuinen ihminen on koko ajan sormet suussaan ja sitten valittavat, kun ovat kipeät....hyi ja en voi sille mitään :(
Hampaiden hoitaminen ei tarkoita sitä, että niistä on saatava valkoiset, jos hammasluu ei sitä luonnostaan ole. Mutta puhtautta ajoin ensisijaisesti takaa. Ja kieltämättä sitäkin, että jos hampaat on yks ristikaks ja loput peruutettu, niin eikö niile olisi voinut hamppilääkärissä jotain tehdä kenties?
minua tippaakaan. Kynnet on yks hailee. Itselläkin on lyhyet kynnet(tosin en pure kynsiäni) ja huonokuntoiset kynsinauhat, mutta kumma kyllä ei se ole koskaan tyttöystäviäni haitannut...kukaan ei ole edes maininnut niistä. anteeksi vain mutta kuulostaa tosi naurettavalta että kynnet ovat jollekin noin tärkeät, mutta kai ne sitten ovat. hampaista sen verran, että voi olla kustannuskysymys esimerkiksi oikaista ristissä olevia hampaita aikuisiällä. maksaa maltaita yksityisellä ja kunnallisessa sitä ei tehdä.
..kummat kynnet sinua enempi miellyttäisivät?
1) Purrut, sormenpäistä punoittavat, verestävät kynnet. Repeytyneet, osittain myöskin verestävät kynsinauhat, jotka ovat osittain kasvaneet kynsien päälle.
2) Siistit, lyhyet, viilatut kynnet. Kynsinauhat, jotka kauniisti kaartuvat suojaamaan kynnen pyöreää muotoa ja ovat sinällään huomaamattomat.
niin erilaisia, taas se tuli todistettua. Pidän vain ihmisen kaikkinaista olemusta tärkeänä. Ja yksi osa-alue on kädet, kynnet ja varsinkin naisella. En tarkoita sitä, että kynsiään pureskeleva nainen olisi mitenkään huonompi tai ongelmaisempi - en tosiaan sitä tarkoita. Mutta ikävä kyllä hoitamattomat kynsinauhat eivät ole minua varten.
Olen kerran seurustellut naisen kanssa, joka söi aina kynsiään ja valitti sitten niitä. Suhteen edetessä eräs riitamme aihe oli hänen alituinen kynsien nakertelu... ikävää sanoakin, mutta se alkoi pänniä ajan mittaan. Ja onhan siinä sitten sekin puoli, että eipä hoitamattomat kynsinauhat ole kyllä kaikista hygieenisimpiäkään. Käsissähän ne bakteerit elää... joo anteeksi hekumointini, ei ollut tarkoitus mennä näin pitkälle tässä asiassa. Jokainen taaplaa tyylillään - niin se on.
koska ihminen merkitsee minulle, ei hänen kyntensä.
eihän sitä keskustelua syntyisi jos kaikki olisivat asioista samaa mieltä.