Kaarteli taivaan kannella.
Laskeutui rannalla.
Ulapan selkosen.
Tuo uljas.
Taivaankaaren valtias.
Kotka.
Nimensä sai.
Kun syttyi rakkaus.
Sai monta nimeä.
Sai monta ilmettä.
Oli majakkani merellä.
Oli kapteeni laivassani.
Mut nimesi.
Kun piirsin sydämeeni.
Talletin muistoihini.
Elääkö lie aikansa.
Vaiko ikuisuuden.
Kuka sen tietää.
Sydänkö.
Ja kertoo sen.
Kun aika on.
Laskeutui rannalla.
Ulapan selkosen.
Tuo uljas.
Taivaankaaren valtias.
Kotka.
Nimensä sai.
Kun syttyi rakkaus.
Sai monta nimeä.
Sai monta ilmettä.
Oli majakkani merellä.
Oli kapteeni laivassani.
Mut nimesi.
Kun piirsin sydämeeni.
Talletin muistoihini.
Elääkö lie aikansa.
Vaiko ikuisuuden.
Kuka sen tietää.
Sydänkö.
Ja kertoo sen.
Kun aika on.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kotkasi...
Vain sydän sen kertoo, totuuden!
Sydämenpinnalla kultaisen
nimen - niin rakkaan - pois lähde ei :)
Nyt se talvi kait tuli!Pakkasenpuremaa aamua, Gitta! :D
Sydän kaiken parhaiten tietää : )
Tämä runo on jotenkin rauhoittavan kaunis, herkkä.
Luen aina kauniit runosi, vaikken niihin kommentoikaan.
Kiitos lukuhetkestä : )
Tuo uljas kotka
se on vienyt sydämesi
tuo taivaankaaren valtias
vei sen
sen sydämen
mutta vartoa
kyllä hän viereesi laskeutuu
siipi siipeä koskettaen
sydämet vierekkäin,,
kiits ja ihanaa pakkaspäevää**