Taas kun lueskelin viestejä täällä, en voinut kun ihmetellä miten pönttöjä jotkut ihmiset on.
Meillä lapsi on sen luona mistä pääsee helpoiten harrastamaan ja/tai kouluun. Tai lomalle. Ei tunneta mitään jokatoinen viikonloppu kellonaikoineen. Elarit toki maksetaan normaalisti, mutta ne menee erillisille tilille odottamaan suurempaa tarvetta.
Oikeuksiin ja velvollisuuksiin sentilleen ja minuutilleen takertumalla ei tee kun hallaa niin etä-lähi-suhteelle kun itse lapsellekin. Silti sitä harrastetaan täällä täysin vapaasti. Hävetkää! Parempi tapa todellakin on joustaa suuntaa ja toiseen kun tilanne niin pyytää.
Meillä lapsi on sen luona mistä pääsee helpoiten harrastamaan ja/tai kouluun. Tai lomalle. Ei tunneta mitään jokatoinen viikonloppu kellonaikoineen. Elarit toki maksetaan normaalisti, mutta ne menee erillisille tilille odottamaan suurempaa tarvetta.
Oikeuksiin ja velvollisuuksiin sentilleen ja minuutilleen takertumalla ei tee kun hallaa niin etä-lähi-suhteelle kun itse lapsellekin. Silti sitä harrastetaan täällä täysin vapaasti. Hävetkää! Parempi tapa todellakin on joustaa suuntaa ja toiseen kun tilanne niin pyytää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
vaan eipä se toimi jos toinen vain joustaa. Mun ex mies pompotti meitä 4 vuotta eron jälkeen ja sossukin vaan sanoi, että "ole sinä se aikuinen".
Juu juu, olinkin mutta kyllä lapsetkin kärsi. Isä piti minuutilleen kiinni tapaamisajoista. Ne alkoi perjantaina klo 18 ja päättyi sunnuntaina klo 18. Ei esim. 17.55, autossa istui talon edessä ja tuli hakemaan kun kello löi 6. Tai kun hain lapsia kotiin, niin hups, olikin unohtanut mainita, etteivät ole kotona vaan mummulassa ja kun SE LAPSEN HAKUAIKA ON KELLO 18. Kerran jätti lapset pysäkille vastaavassa tilanteessa odottamaan mua.
Itse olen sitä mieltä, että kiusaaja eron jälkeen on yleensä se, joka on jätetty/petetty. Itse jätin mieheni enkä ole päivääkään katunut, vaikka helvetiksi tekikin aluksi elämäni, niinkuin lupasi.
Ihan itsekkö kaiken tämän oivalsit? Hitto, kun asiat oliskin noin yksinkertaisia. Hävettäis paljon vähemmän.
Kivat sulle. Onnitele itseäsi, niin mistä, ei sinun tilanteesi ole mitenkään ainoa laatuaan ole tai harvinainen vaan monenkin eroperheen arkea.
Oma tilanteeni on (onneksi) sellainen nykyään, ettei ole ketään kenen kanssa joutuisi taistelemaan lasten tapaamisista, sillä lasteni isä on kuollut. Aikanaan joustin kyllä aina, sillä muutoin lapseni eivät olisi nähneet isäänsä koskaan.
Tunnen myös joitakin etäisiä, jotka joustavat hyvinkin paljon, kun ex-vaimo päättää alkaa hankalaksi ja pompottelee - lapsen kustannuksella tietenkin.
Tunnen myös eronneita lasten kanssa asuvia äitejä, jotka joustavat ja joustavat, kun isät tapaavat lapsiaan koska heille sattuu sopimaan ja maksavat elatusmaksut koska sattuu huvittamaan.
Vastapainoksi tunnen myös vanhempia, jotka eivät jousta eivätkä ole kykeneväisiä yhteistyöhön entisen puolisonsa ja lastensa toisen vanhemman kanssa. Toki tänne kirjoitellaan enemmän silloin, kun on ongelmia. Harvempi nyt kertoisi siitä, että menee hyvin ja ongelmia ei ole.
Nooh´ ex "ymmärsi" sitten vasta jouston, kun luin kirjaimellisesti elatussopimusta, piirulleen. Kävi vaan hänen lompakolleen.
Monastihan ex on niin katkeroitunut, että kostaa kostamsta päästyään ja vielä lasten avulla ja/tai kautta. alasitten siinä joustamaan . . . .
Meillä on myös tilanne, missä joustetaan molemmin puolin. Ei ole tapaamissopimusta tehty edes, mutta sen olemme sopineet, että jos mahdollista lapsi on joka toinen viikonloppu isällään ihan käytännön syistä.
Nyt kuitenkin lapsen kuuluisi olla minulla, mutta isä halusi hänet luokseen ja siellä nyt sitten on.
Parin viikon päästä isä lähtee ulkomaille pariksi kuukaudeksi komennukselle ja silloin tietysti lapsi on minulla koko ajan ja sitten kun taas isä palaa kotiin, on lapsi enemmän hänellä.
Muutenkin lapsi menee isälleen jos on ikävä jommalla kummalla jne.
Asutaan tässä parin kilsan säteellä toisistamme.
Kuitenkin vaikka meillä tämä jousto pelaa ja toimii hyvin, kaikilla ei tämä toimi ja silloin nämä minuutti aikataulut ovat paikallaan.
On eroperheitä, missä joko toinen tai kumikaan ei jousta yhtään, eikä tapaamisista tulisi mitään jos ei näitä tarkkoja aikatauluja tekisi.
Joko toinen tai kumpikaan vanhempi ei voisi suunnitelaa mitään omia menoja, jos ei yhtään tietäisi, mitä toinen vanhempi saisi päähänsä milloinkin.
Tilanne on myös erilainen eroperheissä, missä vanhemmat asuvat kaukana toisistaan.
Tapaamisia on varmasti hankala järjestää muuten kuin aikataulujen kanssa.
Eli ollaan me vain tyytyväisiä, että omalla kohdalla joustoa löytyy, mutta ei kuitenkaan tuomita muiden ratkaisuja?!
Meillä lasten isä oli luvannut hoitaa lapset kun lähdin matkoille kahdeksi päiväksi. Kun tulin kotiin olivat lapseni minun kotona eivätkä isän luona, eivätkä olleet nähneet isäänsä koko viikonloppuna. Isä oli sanonut ettei sovi tulla koska on muuttamassa. Millainen isä tekee lapselle näin? Ihmisille hän kertoo kuinka hyvä isä on ja huolehtii, mutta tekee jatkuvasti kiusaa lapsilleen. Esim jos lapset soittavat ja kysyvät voivatko tulla isän luo niin hän sanoo että tottakai. Kun lapset astuvat sisään ovestä hän lähtee omille menoille ja palaa illalla klo 22 kun lapset jo haluavat tulla kotiin nukkumaan, koska ovat ikävissään koko illan isää odottaneet ja isä teki heille tämän. Näin minun ex käyttää lapsia sumeilematta lyömäaseena eron jälkeen. Esimerkkejä on lisääkin mutta tässä nämä kaksi tällä kertaa riittäköön valaisemaan minkälainen ihminen voi lapsiaan kohtaan IHAN TAHALLAAN olla.
Ei tällä palstalla saa kertoa todellisista aihealueen ongelmista, koska heti alkaa vinkuminen ja syyttely, että olet manipuloinut lapset etäisää vastaan ja sinun on kaikki syy.
Suurin osa eronneista miehistä käyttäytyy enemmän tai vähemmän kuten sinun lastesi iskä, älä sure. (Jos se nyt yhtään lohduttaa.)
ja mikatumputtajaperäkammarinpoikaml;lle: HANKI ELÄMÄ!