huvä koulukaveri menehtyi usean vuoden sairastettua syöpää ja kun sain tiedon hänen pois menostaan tuntui kuin ei millään enää ole väliä miksi miksi ja miksi.Kyllä pistää miettimään kun elämä edessä ja näin käy.koko hänen luokkansa itki ja suri sinä päivänä eikä opetus juttuloista kuulema tullut mitään eikä tarvinnutkaan.Ajattelen jos sama tulisi omalle lapselle niin varmaan pääni hajoaisi,olen sanonut pojalleni että täytyy olla kiitollinen että saa olla terve muut asiat on pientä sen rinnalla ja huomasin että asian esii tuonti kannatti ja herätti hänen ajatuksiaan että näin on no en keksi nyt muuta, eläkää ystävinä niin huonoina kuin hyvinäkin aikona ja muistelkaa pois nukkuneita.J.P
poikani
Käsämästä
2310
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
lapsi tai nuori,jos sairastuu tai menehtyy siinä
ei enää sanoja löydy.Jospa sitä ihminen osaisikin arvostaa terveyttään,ja muistaa ettei se ole itsestään selvyys.
Kyllä se on ollut kova paikka, en yhtään epäile.
Voi kun ihmiset olisivat hyviä toisilleen silloin kun täällä ollaan.