Minä tuossa jo aiemmin täällä fiilistelin tuota seiskytlukua. Nyt saa fiilistellä lisää, kun radio suomessa alkaa huomenna entisten nuorten sävellahja.
Saa taas kokea nostalgisia hetkiä ja muistella samalla kuinka lauantai iltapäivisin kuunteli sävistä vähän ennen kun lähti kasinolle renttuamaan. Hmmm....
Pakkohan tuota on kuunnella.
Saa taas kokea nostalgisia hetkiä ja muistella samalla kuinka lauantai iltapäivisin kuunteli sävistä vähän ennen kun lähti kasinolle renttuamaan. Hmmm....
Pakkohan tuota on kuunnella.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se oli viikon odotetuimpia, se oli myös viikon
piinaavimpia.
Sensuuri painoi sielläkin. Vanhoillisuus paistoi
Ylen yleisissä yleisohjeissa.
Kaksi kymmenestä oli ns. kuumaa tavaraa, loput
sovinnaisuustekeleitä. Kun sitten sai luutun kä-
teensä, loppui sävellahja "ruvettii kuuntelee
skraittaa", kunhan vain käsiinsä sai kunnon ka-
maa apinoitavaksi.
Joskus huvin vuoksi avattiin ja huomattiin, että
"voitii mennä taas kartsalle", kun sitä ei jaksa-
nut masentua "kilttien kappaleiden" toistamisia.
Kumma kyllä, vanhoillisen Ylen telkkariohjelmissa
tuli kovaakin kamaa (Iltatähti ja muut) ja sävel-
lahja kaivoi syvää kuoppaa itselleen uudistumatta
juuri ollenkaan.
Nostalgiaa sielläkin on. Lauantain toivotuissa
tms. tuli Piirpaukea yms. laatukamaa, mutta en
muista sävellahjasta "hyvinä" oikeastaan parin
vuoden viiveellä tulleet Biitlesit. Kopioimiset
ehkäistiin puhumalla loppussa päälle, vaikka
joissakin biiseissä oli loppukadenssitkin mauk-
kaita. Sellainen latisti hieman tunnelmaa.
Koska omia toiveitakin lähetettiin, tuli väistä-
mättä mieleen, että siellä noudatettiin harkittua
seulaa.
Oikeastaan me oltiin kovii poikii vaatimaan, joten
ehkä katkeruus multaa muistot.
voi nykyisen kynnys olla alempi, että toiveiden
esittäminen on helpompaa ja lahjoitusten kohteet
nopeasti vaihtuvia. Kiitos kännyjen.
Ehkä tästä tulee hitti, kuka tietää...