Kumpi on pahempi?
Saada rakastaa hetki täysillä, olla hetki onnellinen, uskoo ja luottaa ja lopulta pettyä
vai
Olla yksin ja unelmoida ja kaivata.
Eli särkynyt sydän vai yksinäisyyden nakertama reikä?
Saada rakastaa hetki täysillä, olla hetki onnellinen, uskoo ja luottaa ja lopulta pettyä
vai
Olla yksin ja unelmoida ja kaivata.
Eli särkynyt sydän vai yksinäisyyden nakertama reikä?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Särkynyt sydän. Perustelu: Silloin on sentään hyviä muistoja jäljellä, yksinäisyydessä ei voi olla hyviä muistojakaan.
jälkimmäinen on mulle niin vitun tuttu, et voisin ampuu itteni!!!eli se
mullekki unelmoiminen ja aina vaan se VITUN unelmoiminen on niin tuttuu että nyt ku mul on viimein jätkä niin kyl mä mieluummin otan sen särkyneen sydämen ku et nyt vieläki vaa unelmoisin..siin unelmoimises on semmonen huono puoli ett siin tulee hulluks ku ne ei IKINÄ siis neva eva toteudu!!!!
mäki näin aina joka yö jotai unta jostai ihanist jätkist ja sit vitutti aamul ku se oliki vaa unta..sit olin iha vainoharhanen että "onks toi jätkä must kiinnostunu" jos se vaa vilkaski muhun..
hulluu...
mutta..unelmoijille..te kaikki kohtalotoverit..menkää..eläkää täysillä..nauttikaa sinkkuuden kahleettomuudest!!!!se on oikeesti aika kivaa!!!ja jos yksinolo ahdistuttaa,tehkää jotai asian etee älkääkä vaa viruko sängyn pohjalla rypien itsesäälis vai mitä?
nonii!!!!sitähän mäki!!!GO FOR IT!!!
PEACE!!!
Siis PAHEMPI on unelmoida... Vaikka sydän särkyisikin, siitä pääsee aina ennemmin tai myöhemmin yli. Unelmoimisesta tuntee itsensä vain entistä turhautuneemmaksi ja se tunne vain kasvaa ja kasvaa..
elämä pitää elää täysillä!ei mitää iteksee yksinäisii mietistkelyjä vaan menoks.Tottahan se on että suhteissa sattuu ja tapahtuu, mutta ite oon ainakin onnellinen että oon eläny tätä elämää enkä jääny unelmoimaa.VAikka kyllä noita särkyneitä syrämiäkin on ehtinny tulla.Mutta kun uudet tuulet alkaa puhaltaa ni johan unohtuu syränsurut!!!semmosta tällä kertaa...
Parempi rakastaa ja menettää kun koskaan olla rakastamatta
ikuinen unelmointi on pahemaa. mä todellakin tiedän sen. kun saa hetken rakastaa, seki auttaa... tiedän kuinka sattuu ku on särkyny sydän, mut ku vaan unelmoi ja unelmoi se kipu kestää paljo pidempää...
No.
Tuo ensimmäinen. Eivät unelmat satuta, ainakaan niin paljon kuin se, että joutuu toteamaan, ettei mikään loppujen lopuksi ollutkaan sitä, miltä näytti.
Todellisuudessa kun aika usein käy juuri niin.
Vaikka, mitäpä sitä ei olisi valmis antamaan pienestä hetkestä onnea?