Heipä hei. Tällainen ongelma on minulla, että olen seitsemän vuoden kotiäitiyden jälkeen lähtenyt töihin, ja lapseni joutuu jatkossa lähtemään kouluun aamuisin ihan yksin. Minä olen aina ollut kotona lapsiani varten, joten tilanne on meille kaikille ihan uusi, ja kaipaisin teidän kokeneempien kokemuksia ja neuvoja.
Lapseni käy ensimmäistä luokkaa. Onko hän tarpeeksi vanha olemaan aamulla kotona pari tuntia yksin ennen kouluun lähtöä? Hän menee kouluun joka aamu yhdeksäksi tai kymmeneksi, ja minä joudun lähtemään työmatkalle jo vähän ennen seitsemää. Ketään tuttuja tai sukulaisia ei ole, jotka voisivat lapsen kanssa aamuisin olla.
Lapsi on omatoiminen ja reipas, eli muutenkin on aamuisin syönyt valmiiksi laitetun aamupalan reippaasti ja pukee kaikki vaatteet ilman eri kehoituksia. En epäile, etteivätkö nuo toimet sujuisi hänen ollessaan yksinkin, mutta mitä jos jotakin sattuu? Jos hän tukehtuu ruokaansa tai kaatuu rappusissa? Realistisempi huoli on se, että entä jos lastani pelottaa yksin aamuisin? Minä jouduin pienenä pelkäämään monia asioita, enkä halua lapseni joutuvan kokemaan sitä. Voi huokaus sentään.
Asiaa ei yhtään helpota se, että oma äitini soitteli ja sanoi, että lapsilleni tapahtuu pian jotakin kauheaa. Hän oli nähnyt kuulemma enneunen. Hän sanoi, että lapseni eivät saisi nukkua yksin makuuhuoneessa ennen kuin minä menen illalla nukkumaan, eikä lapseni saisi kävellä yksin kouluun. Hän varmaan haukkuisi minut täysin edesvastuuttomaksi, jos tietäisi, että palaan takaisin töihin, ja että lapseni joutuu aamuisin olemaan jonkin aikaa yksin ennen kuin sitten kävelee yksin kouluun. Mutta enhän minä voi aina seistä lasteni selän takana heitä vahtimassa. Pakkohan meidän on elääkin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että äitini on vähän... omalaatuinen. Mutta silti nuo jutut aina vaikuttavat minuun.
Lapseni käy ensimmäistä luokkaa. Onko hän tarpeeksi vanha olemaan aamulla kotona pari tuntia yksin ennen kouluun lähtöä? Hän menee kouluun joka aamu yhdeksäksi tai kymmeneksi, ja minä joudun lähtemään työmatkalle jo vähän ennen seitsemää. Ketään tuttuja tai sukulaisia ei ole, jotka voisivat lapsen kanssa aamuisin olla.
Lapsi on omatoiminen ja reipas, eli muutenkin on aamuisin syönyt valmiiksi laitetun aamupalan reippaasti ja pukee kaikki vaatteet ilman eri kehoituksia. En epäile, etteivätkö nuo toimet sujuisi hänen ollessaan yksinkin, mutta mitä jos jotakin sattuu? Jos hän tukehtuu ruokaansa tai kaatuu rappusissa? Realistisempi huoli on se, että entä jos lastani pelottaa yksin aamuisin? Minä jouduin pienenä pelkäämään monia asioita, enkä halua lapseni joutuvan kokemaan sitä. Voi huokaus sentään.
Asiaa ei yhtään helpota se, että oma äitini soitteli ja sanoi, että lapsilleni tapahtuu pian jotakin kauheaa. Hän oli nähnyt kuulemma enneunen. Hän sanoi, että lapseni eivät saisi nukkua yksin makuuhuoneessa ennen kuin minä menen illalla nukkumaan, eikä lapseni saisi kävellä yksin kouluun. Hän varmaan haukkuisi minut täysin edesvastuuttomaksi, jos tietäisi, että palaan takaisin töihin, ja että lapseni joutuu aamuisin olemaan jonkin aikaa yksin ennen kuin sitten kävelee yksin kouluun. Mutta enhän minä voi aina seistä lasteni selän takana heitä vahtimassa. Pakkohan meidän on elääkin. Sivuhuomautuksena mainittakoon, että äitini on vähän... omalaatuinen. Mutta silti nuo jutut aina vaikuttavat minuun.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No monet äidit on :) yritä olla miettimättä.
Meidän ekaluokkalainen saa mennä aamulla luokkatoverin luokse, jossa äiti on aamuisin kotona. Mahtaisiko teidän läheltä löytyä joku perhe? Toinen lapsi meni pari vuotta sitten aamuisin kunnallisen perhepäivähoitajan luo - tosin lähtivät aamulla puistoon, mutta sinne sitten hetkeksi. Maksoimme siitä vähän. Joissain kouluissa on myös aamupäiväkerho - kysy rehtorilta onko teidän koulussa.
Voisi muuten samaan syssyyn ihmetellä rehtorille, miksi ekaluokkalaiset menevät kouluun niin myöhään... siis JOKA AAMU?
Meidän koulu perustelee 10 aamuja ekaluokkalaisilla sillä, että "pitää saada joskus nukkua", mutta kyllä meillä ainakin herätään tikkana heti kun vähän kolisee.
Toiset antaa olla yksin kotona, mutta minun mielestänikin on vähän pitkä aika varsinkin jos on joka aamu.
sama juttu eli että minä lähden/joudun/pääsen töihin kotiäiti vuosien jälkeen ja meillä kyse on sitten eskarilaisesta,ensi syksynä.
Tosin meidän kunnasssa on mahdollisuus aamuhoitoon ja koulut alkavat koko koulussa kaikilla luokilla 0-9 joka päivä 8.30.
Ja ryhmis missä tuo aamuhoito tapahtuu on koulun yhteydessä,eli siinä ei meillä ole ongelmaa.
Koulu alkaa niin myöhään joka aamu, koska säästösyistä koulussa on vain yksi ensimmäinen luokka, vaikka oppilaita on lähes kolmekymmentä. Luokkaan mahtuu muutama villimpi oppilas, ja tilannetta yritetään vaikeimpien aineiden (matematiikka ja äidinkieli) kohdalla järkeistää niin, että luokka on jaettu aamu- ja iltapäiväryhmiin. Minun lapseni nyt sattuu kuulumaan siihen iltapäiväryhmään, joka menee aina myöhempään kouluun.
Koulussa toimii iltapäiväkerho, jonne lapseni tuleekin koulupäivän jälkeen menemään, mutta vähäisen kysynnän vuoksi aamutoimintaa ei ole. Ja koska lapseni on eläimille allerginen, hän ei voi viettää aamujaan niiden luokkakavereiden luona, jotka asuvat lähellä, ja jotka menevät kouluun samaan aikaan. Sitäkin on siis mietitty.
Tietysti jonnekin hoitajalle voisi aamulla päästä, mutta maksua vastaan. Se on vähän ongelmallista, sillä minulla on pienet tulot, ja mieheni opiskelee. Jo nyt on maksettavana toisen lapsen hoitomaksu, koululaisen iltapäiväkerho (lähes 100 euroa kuussa), asunnon laina ja paljon muuta. Taloudellinen tilanne ei oikein anna enää periksi uusille säännöllisesti toistuville maksuille, kun syödäkin pitäisi, ja sen verran pitää jäädä yli, että voi säästää aina muutaman euron pahojen päivien varalle.
Kiitos vastauksista, vaikka ei niistä juurikaan lohtua ollut. Niinhän se minustakin on, että nuo yksinäiset aamut olisivat aika pitkät, kun eihän lapseni muutenkaan ole ollut ikinä yksin.
Minä olen ekaluokkalaisen äiti ja syksyllä oli sama ongelma, onneksi hain osa-aikaista hoitovapaata ja aion hakea sitä vielä lapsen tokaluokan ajankin, siihen on siis oikeus vanhemmalla siihen asti kun lapsi käy myös tokaluokan. Meillä ei kyllä aamuista olisi tullut mitään. Asumme aika pitkän matkan päässä koulusta ja muutenkin vähän syrjässä, joten en olisi voinut kuvitellakaan jättäväni lasta aamupimeällä yksin kotiin. Juuri keskustelin yhden ystäväni kanssa että tää ei ole todellakaan mitään helppoa yrittää käydä töissä ja toisaalta ekaluokkalaisen päivät on 4 tuntia , joten äitiä tarvittaisiin kotonakin.Meidän kaupungissa ei ole aamupäivähoitoa , mutta iltapäiväkerho on. Mielestäni aamuhoito on yhtä tärkeä kuin iltapäivähoitokin. Meillä saivat vanhemmat vähän toivoa kouluunmenoaikoja, ja onneksi suurin osa niistä on klo 8.00. Joten voi viedä lapsen mennessään töihi.
Eli neuvona olisi että huomioi tuo osa-aikaisen hoitovapaan mahdollisuus. Kela maksaa siitä pienen hoitorahan. Palkkahan siinä tietysti pienee. Itse olen joka päivä töissä ja teen 6 tuntia. Hyvää jatkoa teille!
mihin rahanne riittävät. Voi kauheaa, kun täytyy maksaa lapsen hoidosta jollekin. Kuka nyt toisen kakaraa alkaa ilmaiseksi paimentamaan. Kyllä se sun lapsesi oppii toimimaan niin kuin kuuluukin, ellei ole jokin sairaus, joka estää käyttäytymästä kunnolla liikenteessä ja lähtemään aamulla yksin kouluun. Rahan menoa tulee aina vaan lisää, kun on kaikenmaailman koulun järjestämiä leirejä ja laskettelumatkoja sun muuta, mikä maksaa. Aina pitää olla 10 euroa siihen ja tähän. Onneksi on vain yksi lapsi ja hänen kulunsa maksan tietysti mielelläni. Tarvittaessa ollaan hankittu lastenhoitaja illaksi kotiin, kun on haluttu lähteä hauskanpitoon ja sukulaiset ovat olleet estyneitä tulemaan. Hoitopalkan lisäksi ollaan maksettu taksi lapsenhoitajalle, jotta hän pääsee turvallisesti kotiin,on hoitaja ollut sitten tyttö tai poika. Nuoria kun ovat, niin tunnen, että kotiinpääsyvastuu on meillä.
iltapäiväkerhomaksusta. Oletko ottanut selville miten asia on sinun kunnassa?
Ja vielä tuohon aamun yksinoloon... Onko lapsi muuten tottunut olemaan yksin kotona. Jos ei, niin nyt on korkea aika opetella. Aloitatte esim. puolesta tunnista ja sitten lisäätte yksinoloaikaa. Lapselle tietty puhelin viereen jolla saa yhteyden jos tulee oikein kova hätä.
Asuuko naapuristossa esim. ketään eläkeläistä kenen kanssa olisitte hyvissä väleissä. Voisitteko sopia, että hän vähän aamuisin seurailee miten lapsella menee. Ja sitten sopia että jos tulee oikein paha pulma niin lapsi hakee sieltä apua.
Toinen vaihtoehto on yrittää muuttaa lapsen lukujärkestystä niin, että hän siirtyisi siihen aikaisen aamun ryhmään. Ei siinä mitään menetä vaikka opelta sitä kysyiski.
Oma poikani on nyt ekaluokkalainen ja minulla on ollut onni laittaa hänet aamuisin koulutielle. Voin vain kuvitella kuinka sinua pelottaa tämä uusi tilanne. Tod.näk. kaikki tulee menemään hyvin, vaikka lapsi jäisikin yksin kotiin. Lisävastuun saaminen voi tehdä hänestä entistä omatoimisemman ja itsevarmemman. Järjestät vaan aamuksi valmiiksi aamupalan, vaatteet ja muut tarvittavat. Sitten annatte puhelimella äänimerkkejä milloin mitäkin pitää tehdä. Minun poikani tykkää kiireettöminä aamuina katsella piirrettyjä ja eikö se Pikkukakkonenkin aloita aamulähetykset.
Olen se ensimmäinen vastaaja: meilläkin koulu antoi vaihtaa ryhmää, jotta lapsi pääsisi samaan ryhmään sen kaverin kanssa, jonka äiti on kotona.
Ihmettelen vieläkin, ettei lukujärjestystä ole voitu ryhmienkin kanssa tehdä niin, että vuoropäivinä toinen ryhmä menee aamuun ja toisena päivänä toinen menee aamuun. Onkohan lukujärjestysten laatija miettinyt asiaa yhtään sen enempää käytännön kannalta? Kannattaisi varmaankin antaa palautetta kouluun, jotta seuraavien osalta tulisi muutos.
Henk.kohtaisesti olen sitä mieltä, että meillä Suomessa lapset "pakkoitsenäistyvät" liian varhain ja tästä oli iso juttu myös lehdessä joitain kuukausia sitten. Opetusministeriö oli havainnut, että 7-9 vuotiaat "roikkuvat" kotona yksin ajoittain ja oli tästä huolestunut.
"Ihmettelen vieläkin, ettei lukujärjestystä ole voitu ryhmienkin kanssa tehdä niin, että vuoropäivinä toinen ryhmä menee aamuun ja toisena päivänä toinen menee aamuun."
Ehkä se ajatus juuri onkin siinä että yksin kotoa lähtevät olisivat siinä aamuryhmässä, näin se ainakin meidän koulussa järjestettiin.
Toinen vanhemmista oli ensimmäisen puolivuotta osittaisella hoitovapaalla (vuorotyöstä), jolloin yksin lähtemisiä tai kotiin tulemisia oli erittäin harvoin, tuskin lainkaan.
Kevään ekaluokkalainen kulki osin vanhempien sisarusten mukana tai heidän kouluun lähettäminä. Niinä harvoina päivinä, kun joutuin yksin lähtemään, niin laitettiin kello soimaan merkiksi tai soitettiin milloin pitää lähteä. Naapurin ekaluokkalainen tuli usein hakemaan.
Nyt kun on tokaluokalla, niin ei edelleenkään osaa luotettavasti kelloa ja jotenkin pitää varmistaa niinä aamuina kun lähtee yksin.
Koululla olisi kyllä sekä ilta että aamupäivähoitoa, jos siihen olisi tarvetta. Lapset on jaettu osittain kahteen ryhmään ja yksin kotoa lähtevät on pääsääntöisesti aikaisemmin tulevien ryhmässä.
järjestetä aamuhoitoa?? eikös se nykyään ole joku lakisääteinen juttu?
yksin kouluun joka aamu. Itse lähdin töihin noin seitsemän aikoihin ja koulu alkaa joka päivä kello 9. Aamulla hän yleensä heräili sängyssään niihin aikoihin kun lähdin ja sanottiin hei heit. Sitten oli herätyskello soimassa, kun piti nousta ja omatoimisesti hoisi aamupalat, hampaidenpesut, pukemiset ja kouluun menemiset. Mitään ongelmia ei ollut. Ja lapsi ihan jyrkästi kieltäytyi hoitoon menosta, kun yritin sitä säännöllisin välein ehdottaa siltä varalta, että hän olisi yksinäinen tai pelkäisi tai jotain. Hän oli myös iltapäivisin yksin kotona 0-4 tuntia päivästä riippuen.
Nyt olen äitiyslomalla, eli kotona päivisin. Nyt hän ei meinaa millään selviytyä aamuista oma-aloitteisesti ja ajoissa. Kun äiti on vahtimassa, ei mitään tarvitse tehdä ennen montaa kehoitusta ja jokaisessa asiassa pitää kokeilla, laittaisko äiti aamupalan valmiiksi, etsisikö äiti hanskan ja voisiko äiti viedä autolla kouluun. Kertaakaan en ole tehnyt mitään muuta kuin sitä hoputusta. Pitäisi varmaan lopettaa sekin ja antaa hänen myöhästyä, jos se lisäisi oma-aloitteisuutta. Opettajan mukaan nimittäin ei kertaakaan myöhästynyt silloin kun yksin kouluun lähti.
Mutta kyllä se siitä. Onhan tietysti olemassa se riski, että jotain sattuu. Voihan hän tukehtua ruokaansa tai pudota portaissa ja kuolla, vaikka olisit kuinka lähellä vieressä auttamassa. Kysy lapselta aina välillä, onko pelottanut ja onko yksin olo vaikeaa. Voi olla, että hän kaipaakin sitä itsenäisyyttä ja vastuuta jo. Ei ne lapset kuitenkaan ole aina niin pieniä kuin niiden toivoisi olevan.
hei..osta lapselle känny!!!
pistä kello soimaan kun pitää lähtee kouluun ja soita sitten vielä varmuus soitto että on menossa ja käske sit sammuttaa känny.
kun lapsi tietää että voi soittaa jos pelottaa tms. sinulle töihin on turvallinen olo molemmin puolin.
kun lapsi lähtee koulusta käske laittaa känny päälle ja soittaa jos tapahtuu jotain matkalla tai kotona..
meillä kolumatkalla isoaveljeä kiusattiin kovin, tönittiin ojaan jne. ja pikku veli viisaana soitti mulle ja käskin laittaa kaiuttimen päälle ja mennä lähelle kiusaajia, sitten toruin kiusaajia ja sanoin että tästä kuulette vielä opettaja ottaa puhutteluun ja soittaa teidänn vanhemmille, kiusaajat lähtivät äkkiä pois ja lapseni märin vaattein ja sappain tuli lujaa kotia..känny siis voi OIKEESTI PELSTAA MONELTA TILANTEELTA JA ON TURVA KUN SITÄ OSAA KÄYTTÄÄ.!!!!