Rakkaus on kuin posliinia.

Kuppien ja kippojen maalarina, voin sanoa, että jos on halkeema tai särö, niin roskiin menee!
Joskus, vaikka koriste-esineet voi korjailla Flussilla...
Sitä paitsi rikkontuneeseen kohtaa syntyy sellainen bakteerien populaatio, että huh!
Sitten vielä kyllä on myynnissä sellaista, joka ei ole posliinia nähnytkään, se joka osaa katsoa, näkee..
Niin että herkkä on posliini, tarkkana pitää olla,
pitää ja hoitaa - arvostaa - ja kuinka kaunista voikaan olla! ;)


Jälleen aivan upea runo sinulta!
Koskettava - saa menemään runon sisälle ja
tuntemaan sydämen tuskaa, tuossa tilassa..

Siksipä toivon erityisen paljon hyvää pvää sinne
ja kevyempää tunnetta sydämiin kuin runossa on! :)

Kössi. Niin arkisen todellista kipua. Tuhansissa, kymmenissä tuhansissa suomalaisissa kodeissa, tälläkin hetkellä. Sydämissä jotka tahtoisivat lähestyä mutta eivät osaa? Meissä ihmisissä, jotka niin monta kertaa olemme kadoksissa itseltämmekin, löytämättä tien alkua, lähtökohtaa, mistä väärinkäsitysten vyyhti voitaisiin purkaa ja suudelmat olisivat taas niin kuin ennen.

Kiinalaisissa kirjainmerkeissä KRIISI tarkoittaa muistaakseni myös MAHDOLLISUUS.

Hyvää päivänjatkoa, Köss!

Jospa nyt olisin nainen, keittiön jakkaralla. Verhot liikahtelevat tuulessa. Mies istuu olohuoneen puolella purkauksestani hämmentyneenä. Katselen ulos talviseen maisemaan... Kas näin...


- -


Ovi takanani läimähtää kiinni

Istahdan keittiön jakkaralle
katselen talvista maisemaa, avaan ikkunan
hengitykseni tasaantuu
ja verhot liikahtelevat kevyesti

Jokaisessa astiassa on kaksi puolta, rakkaani,
eivät sinun sanasi minua rikkoneet,
haavat olivat jo olemassa, syvemmällä
syvällä minun sisälläni

Kuinka puhuisin menneistä vuosista,
pettymyksistä ennen sinua?
Asioista joita en itsekään tavoita, säröistä
joihin vuosien saatossa
on pesiytynyt bakteereiden
paljous

Kaipaan sinun rakkauttasi, ymmärrätkö!

Siksi sinulle huudan
ja joskus sähähdän ja kosketuksestasi vetäydyn
kuin olisit kipeästi iskenyt kasvoilleni

Mitä enemmän kaipaan sinua ja kosketustasi,
sen epäluuloisemmin sinuun suhtaudun
ja luuletko että tämä on
helppoa?

Tahtoisin sinun näkevän sisälleni,
astian sisäpuolelle,
tuhansiin asioihin jotka ovat liian kipeitä
kohdattaviksi

Mutta sinä katselet ulkokuortani!
Kaikkea mitä pienet sanasi saivat aikaan!
Taivas sentään!

Ota minut syliin
ja anna tyrkätä kiukkuisesti pois,
ota uudelleen ja anna puhkua
päällesi kiivasta vihaa, kunnes turhautumiseni asettuu
ja hiljainen yö ympäröi meitä

On niin paljon asioita, rakkaani,
joista emme osaa puhua

Niin monia syviä säröjä
joihin pesiytynyttä likaa emme osaa
puhdistaa

Se ei käy käden käänteessä, sujuvasti
ja taitavin sanoin
Ymmärräthän ettei hienoa posliinia
laiteta konepesuun,
eikä naiselle sanota suoraan
mikä hänessä on vialla

Kunpa rakkaus korjaisi syvät säröt, sydämeni haavat!
Niin, sinunkin sydämesi haavat, rakkaani...

Kunpa turhautumiseni antaisi myöten
edes sen verran
että voisin vapaasti hengittäen
sanoa:
Anna anteeksi

Kunpa mykkyrälle menneiden lankojen solmukohtiin
saataisiin pehmittävä öljy

Tiedän

Vaikka olisit kuinka kärsivällinen ja rakastava,
ei se sittenkään tapahdu, ei,
ellen suostu kohtaamaan itseäni ja kipujani

Jos emme suostu puhumiseen

Katsomaan asioita

Kertomaan, vähä vähältä

Kuuntelemaan

Mutta ehkä rakkaus opettaa meitä,
jos vain uskallamme
Sydän pamppaillen, niin, ehkä jos rakkaus opettaa meitä
pääsemme ulkopuolelta sinne
missä on kipeintä

Kauneinta

Kun mykkyrälle menneiden lankojen solmukohtiin
saadaan pehmittävä öljy
ja vyyhti lähtee purkautumaan
paljastaen kaksi kaipaavaa sielua

Ei mitään sen merkillisempää, rakkaani, lempeässä yössä

Silloin emme takerru sanoihin, jotka ovat välttämättömiä välineitä
löytääksemme tien syvemmälle, sinne, minne uskalletaan
vain sydänten lempeässä yössä

Huokaus

Sieluni vapisee ja tahtoisin vain huutaa,
takoa nyrkilläni pöytää

Rakkaus

Auta sieluani peseytymään virtaavassa vedessä
ja auta minua ottamaan ne askeleet
jotka minun kuuluu ottaa

Suljen keittiön ikkunan, käännyn ympäri...
Jospa nyt uskaltaisin avata oven

odottamatta että koputat?

Päätän lähestyä
mutta pelkään että hallitsemattomat tunteet
taaskin ryöpsähtävät
ja seurauksena on uusi kipeä riita

Savesi on jo kovettunut,
en enää muokkaamaan pysty.
Sirpaleistani kasaan uuden,
uuden rosoisen kauniin teoksen....
Silti kaipaan rosoista pintaa..
tuntea hienon tunteen:
Tunnen.
Aistini kertovat kaiken.
Savesi tuoksu kutsuu.
Sirpaleet monituoksuiset..
Olen sinut menettänyt.