Rikollisuuden

Hyvä kirjoitus! Omasta mielestä nykyään liikaa luotetaan siihen, että jokaiseen hommaan on oma ammattiryhmänsä, jonka vastuulle asiat jää. Yhtenä esimerkkinä opettajat valittavat, että itse opetukseen jää vähemmän aikaa, kun aika kuluu itse kasvatukseen. Kotona vanhemmat ovat kiireisiä ja monessa kodissa lasten kanssa oleminen jää vähiin, koska on tarvetta hoitaa myös parisuhdetta. Tietokone ja sen pelit ovat huonoja kasvattamaan lasta/nuorta kohtaamaan oikean maailman ja sen säännöt ja moraalisäännöt.

Kuten täällä on moneen otteeseen viitattu siihen erään päällystöön kuuluvan poliisimiehen tutkimukseen poliisirikoksista ja siinä esitettyyn väitteeseen, että poliisilla on itseasiassa hyvin vähän tekemistä rikollisuuden ehkäisyn kanssa. Olen täsmälleen samaa mieltä. Poliisi edustaa lakia rikkoville uhkaa. Sellaista uhkaa, joka tulee kiinnijäämisriskin muodossa, pelosta joutua vapautensa menettäneeksi ja pelosta joutua vastuuseen tekemisistään. Näillä resursseilla poliisilla on entistä vähemmän aikaa jalkautua ihmisten ilmoille ja myös tällä tavalla rauhoittaa katukuvaa ja tuoda turvaa. Koska poliisia ei näy enää katukuvassa ja nuorilta puuttuu sellaiset positiiviset kohtaamiset poliisin kanssa, tulee helposti sellainen olo, ettei valvonta ole riittävää ja riski kiinni jäämisestä ei ole kova. Tähän soppaan lisätään vääristynyt maailmankatsomus, niin soppa on valmis. Vaikka poliisin yksi tehtävistä on ennalta ehkäistä rikoksia, niin näillä eväillä siihen ei juuri pystytä.

Mielestäni lasten ja nuorten kasvatuksen pitää lähteä kotoa. Lähteä jo nuoresta pitäen kasvattamaan sääntöjä noudattavaa, ajattelevaa ja tuntevaa ihmistä. Vanhempien tulee uskaltaa puuttua tekemisiin ja luoda rajoja nuorille, jolloin on helpompi kasvaa henkisesti ja oppia siihen, että rajat ovat kaikille ja niiden rikkomisesta rangaistaan. Kotona tapahtuu se todellinen tapakasvatus, joka on suurin syy siihen miten tulevaisuudessa kukin tulee toimimaan. Se miten tämä meidänkin yhteiskunta tulee kehittymään. Nykyisillä tukitoimilla avun saaminen kasvattamiseenkaan ei ole kaukana, jos vain osaa apua etsiä ja pyytää. Ymmärrän, että monella on harras toive, että vapaa kasvatus olisi hyvästä ja lapsi saisi itse kokeilla ja löytää, sitä kautta oppia. Toiset haluaa antaa lapsille liian nuorina sellaista vastuuta, jota lapsi ei ole valmis kantamaan. Ymmärrän myös, että kenen tahansa vanhemman on vaikea ottaa vastaan kritiikkiä vanhemmuudesta ja sen toimivuudesta. Itse luen mielelläni kirjoja lasten ja nuorten kehityksestä, koska se pitää minut mielestäni paremmin kartalla siinä, että miksi milloinkin jotakin tapahtuu. Kukin tietenkin tavallaan, enkä halua tuputtaa kenellekään mitään oppia.

Ei asia voi olla niin, että poliisi olisi ratkaisu kaikkeen rikollisuuteen. Pääasiallisesti poliisi kutsutaan paikalle siinä vaiheessa kun jotain on jo ehtinyt tapahtumaan. Monelle jää poliisista sellainen kuva, että he tulevat liian myöhään tai eivät toimi riittävän tehokkaasti. Kumminkin poliisin täytyy toimia omien toimivaltuuksien rajoissa, näihin valtuuksiin ei kuulu se, että ennalta ehkäisevästi otettaisiin ketään kiinni vain aavistuksen vuoksi, että jotain tulee tapahtumaan. Poliisilla ei myöskään ole niin paljon aikaa jäädä keskittymään mihinkään yksittäiseen juttuun, kun kiire on jo seuraavaan hommaan. Liian nopeasti asia sysätään toiselle viranomaiselle. Loppujen lopuksi kasvaa kuva siitä, että eihän poliisi ollut kuin lyhyt välietappi, eikä edes tuntunut pahalta.

Enemmän vain tietoisuutta siitä mitä seurauksia tekemisillä on. Koko ketju niin, että tulee jo sellainen olo, ettei ole haluakaan lähteä kokeilemaan onneaan rikollisella tiellä -- lisäksi tietoisuutta siitä miten paljon mielipahaa voi aiheuttaa "vähälläkin" ilkivallalla.

Tulipa tekstiä, toivottavasti edes osa tuli kirjoitettua niin, kuin se mielestäni pursusi ruudulle.

tieytty prosentti rikollisuutta yhteiskunnassa oikeustieteellisten tutkimusten mukaan