Moi!!
Oon 16-v. tyttö. Olen seurustellut kohta 2 kk erään ihanan pojan kanssa, joka on minua 4 vuotta vanhempi. Kuitenkin (tiedän jo olevani täysi idiootti, haukkumiset voitte jättää väliin..) olen pettänyt poikaa jo kahden eri jätkän kanssa, jotka ovat hänen kavereitaan. Siis suudellut, istunut sylissä jne. mutta ei mitään sen "enempää". Kuitenkin tuokin on jo ihan liikaa.
Minulla on ihan hirveän huono omatunto asiasta, hädintuskin pystyn katsomaan poikaystävääni silmiin. Pelkään koko ajan, että jompikumpi näistä jätkistä möläyttää jotain jollekkin tai jtn.. Maineeni olisi siinä vaiheessa mennyttä. Tiedän, tiedän, se olisi tavallaan minulle aivan oikein.. Kun olen tätä pettämistä harrastanut, olen aina ollut ihan hirveässä humalassa enkä ole oikein tajunnut, mitä teen. Mutta silti, olen tehnyt niin väärin..
Mistä pettäminen voi johtua? Huono itsetunto? Seikkailunhalu? Jätkäni on viikot toisella paikkakunnalla töissä, ja viikkoisin minulla on aina hirveä ikävä häntä. Voisiko ikävä ajaa minut tuollaiseen? Haluaisin selvittää syyn, sillä tämä on minulle jo todella suuri ongelma, ja tahtoisin todellakin lopettaa, ennen kuin tapahtuu jotain ihan kamalaa...
t. epätoivoinen idiootti
Oon 16-v. tyttö. Olen seurustellut kohta 2 kk erään ihanan pojan kanssa, joka on minua 4 vuotta vanhempi. Kuitenkin (tiedän jo olevani täysi idiootti, haukkumiset voitte jättää väliin..) olen pettänyt poikaa jo kahden eri jätkän kanssa, jotka ovat hänen kavereitaan. Siis suudellut, istunut sylissä jne. mutta ei mitään sen "enempää". Kuitenkin tuokin on jo ihan liikaa.
Minulla on ihan hirveän huono omatunto asiasta, hädintuskin pystyn katsomaan poikaystävääni silmiin. Pelkään koko ajan, että jompikumpi näistä jätkistä möläyttää jotain jollekkin tai jtn.. Maineeni olisi siinä vaiheessa mennyttä. Tiedän, tiedän, se olisi tavallaan minulle aivan oikein.. Kun olen tätä pettämistä harrastanut, olen aina ollut ihan hirveässä humalassa enkä ole oikein tajunnut, mitä teen. Mutta silti, olen tehnyt niin väärin..
Mistä pettäminen voi johtua? Huono itsetunto? Seikkailunhalu? Jätkäni on viikot toisella paikkakunnalla töissä, ja viikkoisin minulla on aina hirveä ikävä häntä. Voisiko ikävä ajaa minut tuollaiseen? Haluaisin selvittää syyn, sillä tämä on minulle jo todella suuri ongelma, ja tahtoisin todellakin lopettaa, ennen kuin tapahtuu jotain ihan kamalaa...
t. epätoivoinen idiootti
Vastaukset 19
Vanhimmat
Heti näin alkuun sanoisin, että mainehan sulta on jo mennyt.
Niin, itse en kovassakaan kännissä ole onnistunut entistä ystävätärtäni pettämään, että kyllä se ihan perimmäisessä luonteessa on.
Ei se huono itsetunto tähän vaikuta. Väitän, että kaikki johtuu lisääntymisvietistä joka sinun kohdallasi on hallitsematon. Jotkut ihmiset ei vaan pysty olemaan pettämättä vaan vietit vie voiton järjestä ja viellä kun järki on sumennettu alkoholilla.
Joo kohta joku SuloSipi heittää jonkun herkemmän ja ihmisystävällisemmän syyn tähän, mutta fakta on fakta siintä on turhaa lähteä kinaamaan.
Kysymys herää, että pitääkö sitä alkoholia sitten nauttia, jos se aiheuttaa sinulla tuollaista käytöstä?
Nimimerkki epätoivoinen idiootti voi sitä mietiskellä, että kumpi on tärkeämpää hauskanpito vai se oma poikaystävä. Siintä sitten asiat tärkeysjärjestykseen.
Kyllä kyllä, maineeton idiootti lutka olen edelleen, tiedän sen.
Mutta kuitenkin... kadun todellakin tekojani. Oikeasti. Mielestäni se kertoo edes jotain, etten minäkään nyt loppujen lopuksi ihan mätä sisältä ole..
Lueskelin tuossa aiheesta, ja pitää nyt ihan yleisesti ottaen puuttua tuohon "jos pettää niin omaa hirmuisen hallitsemattoman lisääntymisvietin ja kaikki johtuu yksin siitä"-teoriaan. Syitä on muitakin. Huonolla itsetunnollakin on merkitystä, koska toisten (pettämiskumppanien) ihailun hakeminen saattaa olla syy pettämiseen, koska on epävarma itsestään. Pitää pönkittää omaa egoa pyörittämällä monta tyyppiä yhtäaikaa. Lisäksi voi olla, että suhteesta puuttuu jotain tai suhde on tylsä jne., joten vieraista saa jotain jännitystä elämään. Ja muitakin syitä on.. Kuten sitoutumiskammo jne.
Olet ihan oikeassa siinä, että alkoholi saa todellakin nyt jäädä, jos en ole aivan sataprosenttisen varma siitä, etten eksy kenenkään vieraan syliin. Esimerkiksi aion pitää poikaystäväni paikalla, jos juon. Tai sitten olla tyttöporukassa. Pääasia on, ettei tuota enää tapahdu..
Niin ja sitten btw lisäyksenä, minun pettämiseni ei ole ollut kuin suutelua ja sylissä istumista, kuten jo sanoin. Tuntuu, että taisit ymmärtää, että olen tehnyt aika paljon muutakin...
En minä millään pahalla, kunhan halusin sinut herättää. Toivottavasti suhteesi paranee.
Se on jo hyvä, jos luovut alkoholista, niin tekisin itsekkin ja joisin nimen omaan vain ympäristössä jossa en voi pettää.
Kyllä se tietty joillain on egon pönkitystäkin, mutta jotkut vaan piiloutuu sen taa.
Pettäminen on aina yhtä pahaa oli se pelkästään fyysistä, tai jopa pelkkää puhetta. Suutelu ja seksi, itse en näe eroa vaan eukko joutaa hankeen!
Aika paskoja kavereita muuten sun poikaystävälläs, jos sinuun sekaantuvat.
Itsellä ei ainakaan tulisimieleeni kaverin ystävätärtä edes sylissä pidellä.
Älä muuta sano. No joo, ei ne silleen mitään parhaita kavereita ole, mutta kuitenkin. Ja nämä jätkät nyt ovatkin niitä porukan "kusipäitä", että silleen. Juuri tuossa ajattelin, että mikäli nämä säätämiset tulee kaikkien tietoon, ottavat nämä jätkät kyllä aika pahasti turpaansa.
..."Väitän, että kaikki johtuu lisääntymisvietistä joka sinun kohdallasi on hallitsematon. Jotkut ihmiset ei vaan pysty olemaan pettämättä vaan vietit vie voiton järjestä ..."
Ymmärrätkö että tuollainessa kommentilla vähättelet täysin ihmisen omaa vastuuta asiasta? Se tuskin on kuitenkaan tarkoituksesi.
Niin, ihmisten pitäisi pystyä oppimaan hallitsemaan viettinsä. Vietit on osa ihmistä ja ihminen on vastuussa vieteistään.
Jos ajat kännissä päin puuta, niin ei se ole kännin vika, että auto on romuna, vaan kyllä se ihan omaa hölmöyttä on. Vaikka kuinka yrität todistella, että kyllä se tie kännissä näytti suoralle.
"kohta joku Sulosipi heittää jotain ystävällisempää tähän, mutta fakta on fakta" .... ( ei oo suora kopiointi ).
En tiedä mitä te kaikki musta ajattelette. Myönnän, etten ole mikään Dr Phil enkä itse Vatikaanin Paavi. Olen tämmönen 16 vuotias tavis täältä pääkaupunkiseudulta ja jaan mielipiteitäni ja kokemuksia. Olen aika puolueeton ja ilmaisen asiat niinkuin ajattelen, mutta olen itse kokenut niin paljon tuskaa viimeaikoina että tiedän mitä on ahdistus tai tuska.
Toiset purkavat ahdistusta alkoholiin, tupakkaan toiset taas satuttamalla itseään ( viiltely... ). Kun taas minä itse puran ahdistustani urheilemalla . Ei ole oikeaa eikä väärää tapaa, mutta kaikilla on seurauksensa. Pääasia on, että tietää mitä on tekemässä ja tietää mitä tulee tapahtuva.
Tällä tarkoitan, että "ensimmäinen askel on ongelmien myöntäminen". Pääasia on, että tytsi katuu ja tietää tehneensä väärin? Jokainen meistä tekee virheitä ja virheistä opitaan. Halutaan oppia ja mielestäni jokainen meistä. JOKAINEN meistä ansaitsee toisen mahdollisuuden kun sitä sydämmestään pyytää.
Tytsi itse tuli tänne oma-aloitteisesti ja kertoi mitä on tehnyt. Hän myös kertoo katuvansa tekojaan ja varmasti valitsisi toisin oman "kohtalonsa" jos vain siihen olisi kykenevä(kö)?
Itselläni on aina ollut periaate, että en petä. En siedä mitään kamalempaa kuin pettäminen.
*************************************************'
"Älä tee sitä mitä et itsellesi haluaisi tehtävän"
**************************************************
Siltikin olen oppinut, että sitä ihminen tekee kaikkensa, että saisi oman olonsa tuntemaan paremmaksi / helpottuneemmaksi.
Tytsiä ymmärrän, koska tyttöystävälläni oli sama tilanne. Tavattiin muuton jälkeen vain viikonloput ja tyttöystäväni alkoi hakea huomiota muualta / toisista pojista. Tämä sattui :( Mitään en ole kuullut tapahtuvan, mutta hän itse myönsi että tulee toimeen poikien kanssa ja välillä flirttailee niille vaikkei sillä mitään tarkottaiskaan.
No mä poikaystävänä tietenkin pistin sitten suhteen "luukulle". Mutta halusin antaa tälle tyttöystävälleni uuden mahdollisuuden. Sanoin, että ilmoittaa mulle sit ku tietää mitä elämältään haluaa... sitä ennen ei olla yhteyksissä.
Vasta nyt tajuan, että ehkä olis pitänyt ensin kysyä, että mikä tekee hänen olostaan tälläisen? Mikä saa näin pitkän yhteisen seurustelu jakson jälkeen hänet ajattelemaan taas muita poikia?
Jos olisin ollut fiksumpi olisin tajunnut tehdä tämän. Vasta eron jälkeen sain tietää, että kyseessä oli tosiaan se " huomion kipeys " ja "ikävä". :\
Ei tollasia vaan tajua ennenkuin ite kokenee ne. Ei omia tunteitaan ole niin helppoa käsitellä kuin kuullostaa.
En tiedä mitä yritän tällä kaikella sanoa. Toivottavasti nyt herätti joitain ajatuksia. Tytsi sun täytyy puhua sun poikaystäväs kanssa tästä. Kerrot sille mikä saa sut tekemään tälläisiä ja että sä tosissaan kadut ja et haluis tätä. Ennemmin tai myöhemmin totuus tulisi kuitenkin julki.
Mitään ei kannata pitää salassa. Sillähän vain huijaa itseään. Älä sen sijaan vedä omia johtopäätöksiä vaan anna poikaystäväsi tehdä ne. Jos hän ei halua jatkaa tälläistä suhdetta. Niin näin on sitten käyvä. Jos hän sen sijaan haluaakin korjata suhteensa ( joka on ilmeisesti rikki ). Niin näin on käyvä...
pointti oli se, että tällä hetkellä hän seurustelee valheessa. Ihan muun tytön kanssa kuin sun. Onko se sit kivaa ? Onko se mitä sä haluat ? Ota vastuuta tekosistas.
Tsemppiä ny teille.
Tähän tää taas meni...
Mites Sulokka perustelet sen, että miksi joku joka saa huomiota riittävästi yms. pettää silti "tahtomattaan"?
Ei kait se nyt ole tervettä, että rupeaa huomiota muilta hakemaan. Kyllä se kertoo jotain ihmisestä. Itse en ainakaan sellaista naista halua jota pitää olla kyttäämässä yhtenään. Sitten jos sattuu viikon olemaan poissa niin toinen käy siltä naapurin Peralta hakemassa "huomiota". Sain jo kerrasta tarpeekseni.
Olen edelleenkin sitä mieltä, että siinnä kannattaa mennä vähän itseensä ja miettiä mitä elämältään haluaa. Vaikka pitäisikin elää, kuin viimeistä päivää niin pitääkö muita silti satuttaa?
"Jätkäni on viikot toisella paikkakunnalla töissä, ja viikkoisin minulla on aina hirveä ikävä häntä." - Tytsi91
"Sitten jos sattuu viikon olemaan poissa" - Enrique
-> Kysehhän on jatkuvasta kaipuusta? Tytsi ei ole onnellinen suhteessaan. Hän saa jatkuvasti kokea tätä kamalaa kaipuuta?
Tietenkin tommonen, ettei päivittäin näe tsydeemi on myös terveellistä suhteelle koska silloin osaa arvostaa sitä pientäkin aikaa sen rakkaimpansa kanssa. Kysehän on vain huomiosta ja hellyyden kipeydestä? Jos ei sitä omalta poikaystävältään saa tarpeeksi ja luonne on sitten vaikka heikko tai muuta vastaavaan, niin sitä menee hakemaan sitä jostain muualta ?
-> Nyt herää kysymys oikeinko ? -> EI! Sitä vaan pitää pistää vaa-alle kumpi on tärkeämpää? Se oma kulta siinä kainalossa tai tämmöset "irotsuhteet"? Yksinkertaisimmillaan mitä elämältään haluaa.
"Mites Sulokka perustelet sen, että miksi joku joka saa huomiota riittävästi yms. pettää silti "tahtomattaan"? "
Täytyykö tälläistä edes perustella? Jos suhteessa on kaikki hyvin ja silti tekee jotain tälläistä niin sit on kyllä ihan korvien välissä vikaa.
En tiedä pick uppaatko sä mun teksteistä vaan ne sanat jotka haluat multa kuulevan vai mikä on? En muista kertaakaan sanoneeni, että mitä Tytsi on tehnyt on oikein?!
Nimen omaan Tytsihän tietää tehneensä väärin. Tarviiko silloin alkaa hokee sitä? Mitä tytsi täältä haki oli "Mikä saa mut tekemään tälläistä?"
Siihen mä tässä yritin vastata. Enrique sulta tulee ihan asiatekstiä, mutta sulla nousee kusipäähän helposti. Sun täytyy olla avarakatseisempi ja oikeasti samaistua tekstiin. Sitä on paha mennä neuvomaan asioita joista ei itse mitään tiedä / ei ole omakohtaisia kokemuksia.
Jos nyt sulta kysyisin tekisitkö abortin jos tulisit vahingossa raskaaksi ?
-> Sitä on helppoa sanoa tässä vaiheessa " totta helvetis ".
Sitku sä joudut oikeesti siihen tilanteeseen niin ... no tarviiko tästä edes erikseen mainita?
Kuitenkin on ehkä ihan hyvä saada ulkopuolisen ja "normaalin arjen" hallitsevan lausunto. Kuten tässä tapauksessa Enriquen.
Että näin tällä kertaa...
No hemmetti jättäkööt jätkänsä, jos ei muuten pysty olemaan.
Mua vaan ketuttaa tommoset jotka väittää välittävänsä ja paskat niillä on edes yhtään halua uhrautua toisen puolesta, muitten syliin kyllä ängetään. Pitääkö niille antaa viellä sääliä!?!
Toisaalta jos se Tytsin ukko välittää siintä yhtään niin voihan se jättää työnsäkin, jos se taas on molempien mielestä parempi, että hän käy siellä töissä niin sit ei auta ku kärsiä.
On mullakin kuollutta äitiäni ikävä, mutta en mä silti mene naapurin tädille itkemään, että teetkö pullaa.
Juu ja allekirjoittanut tietää kyllä olevansa kusipää. Siksi minulla ei kavereita olekkaan.
Olen ikuinen pessimisti ja ajattelen ensimmäisenä ihmisistä pahaa ja pidän ne miinuspuolet aina mielessä. Se on minun huono ominaisuuteni. Sinä Sulokka yrität aina löytää ihmisistä jotain hyvää, vaikka väliillä tuntuu että onko se tarpeen ja pitääkö kaikkia ymmärtää.
Tunnen itse muutaman tällaisen pettämistapauksen ja voin sanoa, että kyllä nämä yleensä itkevät ja kysyvät miksi tein näin. Sitten niitä pidetään kainalossa ja taputetaan olalle ja todetaan, että et ole paha ihminen ja maailmassa sattuu ja tapahtuu ja kyyllä sä tästä opit. Sitte ne lupaa oppineensa ja sanno etteivät juo enää koskaan.
Anti olla kun seuraava viikonloppu tulee, niin sama meno jatkuu... Ihminen tuntuu olevan kykenemätön muuttumaan.
En mä tiedä. Toisaalta olen oppinut, että rakkaus muuttaa miestä. Itse olen sen muutoksen kokenut ja rakkauden avuin. Olenkin jo niin moneen kertaan sanonut kuinka muuttunut olen eron jälkeen kun tajusin menettäväni sen tärkeimmän. Ehkäpä tytsinkin pitäisi ensin kokea se menetys ennenkuin tajuaa mitä hänellä on?
Suhteet vaativat uhrauksia ja siinä oot Enrique ihan oikeassa. Mä olen varma siitä, että jokaisesta meistä löytyy jotain hyvää ja jokaisessa meissä asuu se pikku paha. Vain teoilla on väliä.
Kaikki on asenteesta kiinni. Emme me pysty tytsiä auttamaan. Se muutos täytyy tapahtua Tytsistä itsestään. Jos hän oikeasti haluaa muutua olen varma, että hän siihen pystyy.
Musta on tosi kiva kuulla, että hän ainakin yrittää, mutta jääkö se yritykseksi? Vain aika näyttää. Siltikin olen sitä mieltä, että meidän sijastaa täytyy hänen puhua jätkälleensä tästä.
Olen pahoillani äitisi menetyksestä. En siltikään edes aio teeskennellä ymmärtäväni sitä mitä sä koit kun menetit hänet, koska en ole itse koskaan kokenut niin läheisen menetystä. Voimia sulle Enrique.
No nyt ollaan samaa mieltä. Tytsin pitää puhua ukolleen.
Ehkäpä Tytsin pitää kokea menetys, mutta monet menettävät paljon oppimatta mitään. Tarviiko menettämistä välttämättä kokea?
Sekin on totta, että me emme pysty tytsiä auttamaan, vaan hän itse joutuu päätöksensä tekemään.
Yllätyt varmaan, mutta äitini kuolema oli mulle helpotus. Sen sijaan hänen sairastumisensa ja kärsimysten katselu oli jotakin käsittämätöntä.
Vaan siintä on päästy jo yli. Kiitos, kiitos.
Melko ristiriitaista tekstiä. Ensinnäkin miksi se menetys täytyy kokea? Ja, kun sanoit, että hyvä, kun yrittää muuttua, vaikka se yritykseksi voikin jäädä. Aivan varmana kyllä jääkin. Siihen menettämisen tunteeseen kyllä tottuu. Satavarmasti näille irtosuhteita harrastaville ja näille, jotka pyörittelee montaa "kumppania" kerralle on ero ja menettäminen helpompaa, kun ihmiselle, joka on seurustellut vain kerran.
"Satavarmasti näille irtosuhteita harrastaville ja näille, jotka pyörittelee montaa "kumppania" kerralle on ero ja menettäminen helpompaa, kun ihmiselle, joka on seurustellut vain kerran."
-> Tämän suhteen olet enemmän kuin oikeassa, mutta onko kyseessä sittenkään irtosuhteita harrasteleva "playeri"? Vaiko harhatielle eksynyt neitonen?
Tiedä tuota :\ Ilmaisin vain mielipiteeni ja otin kantaa ... that's it. Mun työni täällä on tehty.
Ehkä joku päivä Tytsi oikeesti tajuaa kuinka väärin tämä kaikki on. Kenties ei koskaan. Ei voi tietää ja vain aika näyttää...
Olen todella surullinen, että tälläistä pitää ylipäätänsä tapahtua. Ehkä juuri siksi en voikkaan edes harkita seurustelua tytön kanssa jota tällä hetkellä tapailen. Hän on erittäin mukava ja hänen kanssaan on hyvä olla. Ennen kaikkea hänelle on helppo puhua. Kuitenkin hänellä on aika värikäs menneisyys alkoholin ja irtosuhteiden kanssa, että arveluttaa. Itse kun omaan sen yhen vuodenmittaisen suhteen joka päättyi exäni päätöksestä.
että näin...
"mutta onko kyseessä sittenkään irtosuhteita harrasteleva "playeri"? Vaiko harhatielle eksynyt neitonen?"
Valittaen on minun omalla vankkumattomalla kokemuksellani todettava, että "playerin" ja "harhatielle eksyneen" ero on väliillä häilyvä.
Ihminen voi olla tahtomattaan player. Hän ei hallitse itseään ja viettejään.
Olen Sulokan kanssa samaa mieltä. En enää luota tyttöihin joilla on "värikäs menneisyys". He ovat valitettavasti ainoita joita on tarjolla.
Täytyy sanoa että olen ihan samaa mieltä Enrique Listerin kanssa (En saa tota yläpilkkua ton e-kirjaimen päälle. ;D) Mutta jos kerta noin käy kun ottaa viinaa ni vittu kuuluu ottaa itteään niskasta kiinni ja olla juomatta ei tommonen peli vetele olet sen verran väärin tehnyt. Ja mainees on menny jo. Voit pitää mua paskapäänä mutta toi on tosi väärin mitä olet tehnyt. Ja sun täytys kertoa poikaystävälles totuus ja lopettaa juominen jos et osaa juoda sallitusti.
Jos et vaivaisen kahden kuukauden ajan jonka olette seurustelleet ole pystynyt olemaan pettämättä poikaystävääsi niin ei suhteestanne mitään tule. Tuossa ajassa edes luottamus ei ole vielä ehtinyt rakentua kunnolla, varsinkaan jos olette nähneet vain vkoloppusin..