Reley Bosvil oli alkuperäin yorkshiläinen, seudulta jota mustalaiset kutsuivat rankkojen Bosvileläisien seuduksi. Ryley oli jonkin verran keskimittaista miestä pidempi, vahva ja riuskaotteinen, ja hän oli yksi koko seutukunnan parhaista ratsastajista. Hän oli myös mustalainen viimeistä hiuskarvaa myöten, kaikessa sen vanhassa muodossa. Hän piti kahta vaimoa eikä koko elämänsä aikana koskaan ollut astunut jalallakaan kirkkoon. Hän päätteli että, kun ihminen kerran on kuollut, niin se pannaan maahan ja siinä on sen loppu.
Ryleyllä oli tapana toistuvasti muistuttaa, että jos joku hänen sukulaistaan menee gaajeisiin, niin hän omakätisesti surmaisi tuon luopion.
Releyllä oli neljätoista vuotta nuorempi sisko, oikea kaunotar, Glara nimeltään. Tyttö kulki tätinsä mukana kävelemässä kyliä ja kiinnitti kaikkialla huomiota kauneudellaan.
Eräs kristitty perhe kiinnostui tytöstä ja houkutteli tätä jättämään mustalaiskotinsa ja yhteisönsä ja liittymään tähän kristilliseen perheseen. Kristillisen perheen opastamana ja houkuttamana Glara karkasi kotoaan ja muutti asumaan uusien ystäviensä luokse.
Meni kuusi viikkoa kun tämän kristillisen perheen ulko-ovelle koputettiin ja sen takana seisoi musta mies, joka vaati Glaraa mukaansa. Glara meni vapisten ulos ja tuli kotvan päästä silmät kyyneleissä sisälle ja sanoi talon väelle, että hänen on nyt lähdettävä. – Miksi? Kysyivät uudet ystävät.
– Siksi, sanoin Glara itkien, - että tuo mies on minun veljeni ja minun on pakko totella hänen sanaansa.
– mutta etkö juuri luvannut jäädä meidän luoksemme., kyseli talonväki.
- Lupasin, lupasin, mutta hän on veljeni ja minun on hänen käskyynsä pakko alistua.
Glar lähti eikä kristillinen perhe kuulut tytöstä enää sanakaan.
Ryley pani siskonsa keveisiin ponin vetämiin rattaisiin ja laukautti ponia läpi Englannin Norofolkiin asti. Siellä hän jätti tytön synkkien uhkailujen saattelemana, - kahden mustalaisnaisen hoiviin, jotka lupasivat huolehtia tytöstä.
Minä löysin tytön myöhemmin näiden kahden mustalaisnaisien leiristä synkän metsän keskeltä ja tahdoin kuulla työn vaiheista tältä itseltään. Glara oli allapäin ja pahoillaan siitä, että oli joutunut eroon kristillisistä ystävistään ja sanoi, ettei hän koskaan haluaisi elä kuin mustalaiset.
Tästä viimeisestä tapaamisesta oli kulunut lähes kaksikymmentä viisi vuotta, kun tapasin Glaran eräissä hevoskilpailuissa Dowhn nimisessä paikassa, missä hevonen nimeltä Gladiteur löi kaikki englantilaishevoset kilparatsastuksessa.
Glara oli täysin muuttunut, todella täysin muuttunut ja oli nyt kuin mustalais- matami, tyypillisessä mustalais-asussaan. Hänellä oli mukanaan kaksi kaunista tytärtään. Kaiken kristillisyytensä hän näytti viskannee koirille, sillä kun minä puhuttelin häntä tästä tärkeästä asiasta, hän ei halunnut vastata siitä mitään.
Toisaalta hän oli puhelias ja avoin hänen elämänsä muista alueista ja kertoi olleensa kaksi kertaa miehellä, ensimäisesttä miehestä olivat nämä kaksi kaunista tytärtä, ja joka oli ollut mies viimeinen gramma myöten. Tämä toinen, oli veitsien teroittaja ja eikä hänen miehisyydestä ollut paljon mainita, koska mies oli lähes kahdeksankymmenen vuoden ikäinen. Mutta mies ansaitsi rahaa työllään ja Glara sai siitä osan omaan käyttöönsä.
Ryley, kuten suuri osa Bosvileistä, oli tinuri ammatiltaan, ja ollakseen vain tinuri Ryley oli hämmästyttävän itsetietoinen ja ylpeä mies. Hänen suuri pyrkimyksensä oli olla pelätty mies jota kaikki seudun mustalaiset kunnioitasivat.
Ryleyllä oli tapana toistuvasti muistuttaa, että jos joku hänen sukulaistaan menee gaajeisiin, niin hän omakätisesti surmaisi tuon luopion.
Releyllä oli neljätoista vuotta nuorempi sisko, oikea kaunotar, Glara nimeltään. Tyttö kulki tätinsä mukana kävelemässä kyliä ja kiinnitti kaikkialla huomiota kauneudellaan.
Eräs kristitty perhe kiinnostui tytöstä ja houkutteli tätä jättämään mustalaiskotinsa ja yhteisönsä ja liittymään tähän kristilliseen perheseen. Kristillisen perheen opastamana ja houkuttamana Glara karkasi kotoaan ja muutti asumaan uusien ystäviensä luokse.
Meni kuusi viikkoa kun tämän kristillisen perheen ulko-ovelle koputettiin ja sen takana seisoi musta mies, joka vaati Glaraa mukaansa. Glara meni vapisten ulos ja tuli kotvan päästä silmät kyyneleissä sisälle ja sanoi talon väelle, että hänen on nyt lähdettävä. – Miksi? Kysyivät uudet ystävät.
– Siksi, sanoin Glara itkien, - että tuo mies on minun veljeni ja minun on pakko totella hänen sanaansa.
– mutta etkö juuri luvannut jäädä meidän luoksemme., kyseli talonväki.
- Lupasin, lupasin, mutta hän on veljeni ja minun on hänen käskyynsä pakko alistua.
Glar lähti eikä kristillinen perhe kuulut tytöstä enää sanakaan.
Ryley pani siskonsa keveisiin ponin vetämiin rattaisiin ja laukautti ponia läpi Englannin Norofolkiin asti. Siellä hän jätti tytön synkkien uhkailujen saattelemana, - kahden mustalaisnaisen hoiviin, jotka lupasivat huolehtia tytöstä.
Minä löysin tytön myöhemmin näiden kahden mustalaisnaisien leiristä synkän metsän keskeltä ja tahdoin kuulla työn vaiheista tältä itseltään. Glara oli allapäin ja pahoillaan siitä, että oli joutunut eroon kristillisistä ystävistään ja sanoi, ettei hän koskaan haluaisi elä kuin mustalaiset.
Tästä viimeisestä tapaamisesta oli kulunut lähes kaksikymmentä viisi vuotta, kun tapasin Glaran eräissä hevoskilpailuissa Dowhn nimisessä paikassa, missä hevonen nimeltä Gladiteur löi kaikki englantilaishevoset kilparatsastuksessa.
Glara oli täysin muuttunut, todella täysin muuttunut ja oli nyt kuin mustalais- matami, tyypillisessä mustalais-asussaan. Hänellä oli mukanaan kaksi kaunista tytärtään. Kaiken kristillisyytensä hän näytti viskannee koirille, sillä kun minä puhuttelin häntä tästä tärkeästä asiasta, hän ei halunnut vastata siitä mitään.
Toisaalta hän oli puhelias ja avoin hänen elämänsä muista alueista ja kertoi olleensa kaksi kertaa miehellä, ensimäisesttä miehestä olivat nämä kaksi kaunista tytärtä, ja joka oli ollut mies viimeinen gramma myöten. Tämä toinen, oli veitsien teroittaja ja eikä hänen miehisyydestä ollut paljon mainita, koska mies oli lähes kahdeksankymmenen vuoden ikäinen. Mutta mies ansaitsi rahaa työllään ja Glara sai siitä osan omaan käyttöönsä.
Ryley, kuten suuri osa Bosvileistä, oli tinuri ammatiltaan, ja ollakseen vain tinuri Ryley oli hämmästyttävän itsetietoinen ja ylpeä mies. Hänen suuri pyrkimyksensä oli olla pelätty mies jota kaikki seudun mustalaiset kunnioitasivat.
Vastaukset 2
Vanhimmat
oisit nyy kertonut loputkin kun kerran noin hyvän jutun aloitit,sitä oli mukava lukea mutta kerrohan koko tarinas,kun näyt olevan asiasta perillä.
Hankiaiseen itselleen huomioon otettavan mahtimiehen maineen Ryley hanki itselleen mustalaisruhtinaan kaltaisen loistavat asusteet. Puolipitkän espanjalais- tyyppisen takin joka oli valmistettu paksusta sinisesttä kankaasta ja jossa oli kaksirivinen ouneces unsit napitus, kultakirjailtu kaulus ja hihansuissa seitsemän pennyn kultaa. Hän oli mahtava näky esiintyessään hevosellaan joka oli hopeakengitys kuten turkin sulttaanin sotaratsulla.
Joku saattoi ihmetellä miten hän tällaiseen ylellisyteen kykeni.
Osittain hän rahoitti olemuksensa ylläpidon epämääräisillä kaupoilla joihin liittyi väärien kolikkojen myyminen puolirehelisinnä itseään pitäville Burmagen kauppiaille ja sillä suurella määrällä rahaa, jonka hänen kaksi vaimoaan hänelle hankkivat. Omituisen ja yleisen mustalaisperheiden käytännön mukaisesti perheen naiset hankkivat jo tuolloin, keinolla millä hyvänsä - rahaa miehilleen.
Toinen Ryley vaimoista oli varsin merkittävä nainen. Ristiminimeiltään – jos ristimä sanaa tässä yhteydessä voidaan käyttää -Xuri, tai Churi. Sukujaan Petulanteja taikka Smitejä. Mustalaisien keskuudessa tätä naista kutsuttiin yleisesti Yorky Churi’ksi, joka mustalaisien kielessä tarkoittaa, älyn veitsi.
Xuri oli maineensa mukaisesti mestari povari ja kykeni puhumaan pyöryksiin ja roglamaan minkälaisen miehen hyvänsä.