heistä on varmaan olemassa tarkempaa tietoa kuin mustalaisista, voisko joku ystävällisesti sivistää mua ko asiasta
keitä suomalaiset ovat
edvard
251319
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Olenko minä ymmärtänyt tämän sivuston permäisen tarkoituksen väärin,kun ymmärsin sen olevan kultuurin ja sosiaalisen viestinnän forumi. Nyt kuitenkin näyttää siltä että sen on kansalisten kiihkoilioiden ja moukkien ikioma keskuradio. Ei, ei se vapaus tälläistä ole, siihen liityy välttämättömien asioiden ymmärtäminen. Miten se kandi sanoi, Silmä silmästä johtaa koko kansan sokeuteen.
no nyt tuli kommenttisi väärälle palstalle, haluaisin tietoa suomalaisten juurista
en ole käyny koulua yhtään, enkä okkeasti tiedä suomalaisten taustoista
se koira älähtää keneen kalikka kalahtaa
reportteri se vain puhuu koirista ja kalikoista, kun joku pyytää ystävällisesti apua. et kai sä sit sitä kirjaakaan suomenna.
jatka!
kaikki samasta pihapiiristä, kuka on sisällä pirtissä?
Jos kaipaat tietoa suomalaisten juurista, lue vastaukseni vähän ylempänä olevalle nimimerkille "mä vaan". Olen just tenttinyt aiheen (kiitettävällä arvosanalla) fennougristiikan proffalle, joten eiköhän tieto osu osapuilleeen oikeaan.
Kaikkea hyvää Uudelle Vuodelle.
terveisin
Mirkku
perheellesi, hyvää tätä vuotta. toivottavasti siellä lapissa hiihdellessäsi, koit hyviä inspiroivia hetkiä. kesällähän sinne ei voi etelän ihminen mennä, kun hyttyset ovat agressiivisiä, ja kovin ovat eteviäkin, kun tunnistavat etelän ihmiset jo kaukaa. eräskin mies kertoi joutuneensa rajun hyökkäyksen kohteeksi, jossain nuortamon seudulla, niin että joutui pakkaamaan perheensä autoon kesken loman. mutta eikö vaan
yksi sääskeistä lähtenyt seuraamaan, ja jossain oulun korkeudella lensi hokit niskaan, nosti auton perän ilmaan ja huusi " seis etelän mies sinussa on vielä pari litraa verta jäljellä" no siihen mies ällistyneenä " mistä tiesit minun olevan etelästä - no näinhän mä sun rekkarit, tyhmänäkö mua pidät.
että etelän ihmiset on hätää kärsimässä sääskien kanssa kesällä, mutta sitä varten on Ohvi. Karhujakaan ei tarvitse talvella pelätä, mutta jos kairassa liikkuu kesällä, kannattaa pitää pullo taskulämmintä kosukkaa mukana. Saamelaiset nimittäin sanoo, että karhu on niin ihmisenkaltainen eläin, että sillä on omatunto ja on myös hyvin perso viinalle. Jos siis osuu vastakkain metsän kuninkaan kanssa, kannattaa tietysti käyttäytyä kunnioittavasti ja maltillisesti ja sitten tarjota hömpsyt. Ei kulu aikaakaan kun jo istutaan vierekkäin sammalmättäällä, läiskitään toisiaan hartioihin ja kehutaan toinen toistaan.
Mutta sitten kun karhu tulee päihinsä, se lähtee laukkoamaan toisiin palkisiin, nukkuu päänsä selväksi ja palaa sitten takaisin hakemaan lisää. Viisas ihminen on kuitenkin siinä vaiheessa jo kaukana, ja mesikämmenen on turvauduttava lähimmän ostarin Alkoon, jos meinaa lisää ainetta saada.
Tuossa syksymmällä kun kävin ravintolassa Ivalossa, tuttu tarjoilija kertoi, että 3 km päässä keskustasta on nähty tavattoman iso karhu. No mähän totesin, että sehän on tietysti tänne tulossa baaritiskille vetämään kunnon lärvit, niin nukuttaa paremmin talviunilla.
Mutta vielä sääskistä: kaikkein pahimpia etelän ihmisten kuppaajia ja verenimijöitä on kyllä paikalliset kauppias- ja muut yrittäjät. Että tämä sinnepäin ihan tiedoksi, jos joku sellainen lukee tätä palstaa. Kaikessa on "Lapinlisä", oli kyse majoituksesta, ruuasta tai juomasta tai vaikkapa bensasta. Taitaa oluttuoppi olla ainoa tuote, johon Lapinlisää ei lasketa ja se taas johtuu siitä, että paikalliset kävijät nousisi julkikapinaan. Monissa kaupoissa on paikallisille ja turisteille eri hinnat, oma naamani on sen verran tuttu ettei tarvitse enää kassalle kuiskata: "paikallishinta".
Mutta sinne vaan aina veri vetää ja niinhän sitä laulussakin sanotaan, että: "ken suoniinsa on saanut Lapin kuumeen polttavan, sen mieli sinne lakkaamatta palaa". Joten kolmen viikon päästä on seuraava reissu. Hiihtämiset kyllä jää vähemmälle, on niin paljon tuota sosiaalista harrastamista...
terkuin
Lapin-ja muutenkin vähän hullu Mirkku
Suomalaiset ovat lähteneet alunperin niinsanotusta VOLGANMUTKASTA. Näin väitävät viisaat ja kirjanoppineet. Suomalainen on MONGOLIN JA LAAVILAISEN SEKOITUS.
Suomen esihistoria
Suomen esihistoria käsittää ajan Suomen asuttamisesta aina historiallisen ajan alkuun asti. Esihistoria jaetaan yleensä kivikauteen, pronssikauteen ja rautakauteen.
Suomen esihistoria on ehkä alkanut jo ennen viimeistä Veiksel-jääkautta. Karijoen Susiluolassa on mahdollisesti Eem-kauden (130 000 eaa. – 40 000 eaa.) aikana ennen jääkauden maksimia asunut neandertalinihmisiä. Viimeisen jääkauden jälkeinen esihistoria alkoi noin 8900 eaa., jolloin nykyisen Suomen alueelle saapuivat ensimmäiset tunnetut nykyihmiset heti jääkauden jälkeen Kundan kulttuurista. Tällöin alkoi Suomen mesoliittinen kausi.
Nuorempi kivikausi alkoi Suomessa noin vuonna 5300 eaa., jolloin alueelle levisi niin sanottu kampakeraaminen kulttuuri. Noin vuonna 3200 eaa. Lounais-Suomeen levisi nuorakeraaminen kulttuuri. Pronssikausi alkoi noin vuonna 1500 eaa. ja jatkui noin vuoteen 500 eaa., jolloin Suomessa alkoi rautakausi. Rautakausi jaetaan yleensä varhais-, keski- ja myöhäisrautakauteen. Rautakausi loppui noin vuosina 1150–1300 jaa., minkä jälkeen alkaa Suomen kirjoitettu historia
Suomen esihistorian perusjaksottelu
Kivikausi
Paleoliittinen kausi? (löydöt kiisteltyjä)
Mesoliittinen kausi (esikeraaminen kausi)
Suomen mesoliittinen kulttuuri
Neoliittinen eli keraaminen kausi
Varhaisneoliittinen kausi (5300 – 3200 eaa.)
Keskineoliittinen kausi (3200 – 2500 eaa.)
Myöhäisneoliittinen kausi (2500 – 1500 eaa.)
Pronssikausi
Varhaispronssikausi (1500 – 1000 eaa.)
Myöhäispronssikausi (1000 – 500 eaa.)
Rautakausi
Varhaisrautakausi (500 eaa. – 400 jaa.)
Keskirautakausi (400 – 800 jaa.)
Myöhäisrautakausi (800 – 1150/1300 jaa.)
Varhaismetallikausi oli pronssikausi ja rautakauden alkuvaihe 1500 eaa. – 200 jaa., jolloin metallit olivat vielä suhteellisen harvinaisia.
Ennen jääkautta
Jääkautta edeltävältä ajalta on pohjoismaista löydetty vain yksi väitetty kiinteä muinaisjäännös, Kristiinankaupungin ja Karijoen rajalla sijaitseva Susiluola. Löytöpaikka on noin 120 000 vuoden ikäiseksi arvioituna pohjoismaiden vanhin tunnettu ihmisasutuksen paikka. Luolan sorakerroksista on tutkijoiden mukaan löytynyt kivityökaluja ja jälkiä nuotion pidosta. Kyseessä ovat todennäköisesti olleet neandertalinihmiset. Kaikki arkeologit ja geologit eivät kuitenkaan usko, että Susiluolan löydöt olisivat varmuudella ihmisten aiheuttamia.
Ennen jääkauden maksimia (LGM) nykyihminen levisi Eurooppaan noin vuonna 35 000 eaa. mammutteja ja muuta suurriistaa metsästäen. Suomen alueelta on löydetty useita mammutinluulöytöjä ajalta 34 000 – 22 000 eaa.[1] Siksi voidaan olettaa, että lämpimän interstadiaalikauden aikana ennen jääkauden maksimia 22 000 eaa. olisi cromagnon-ihminen voinut metsästää myös Suomen alueen tundra-aroilla.
Mesoliittinen kivikausi
Pääartikkeli: Suomen mesoliittinen kausi
Jääkausi päättyi Suomessa noin 11 000 vuotta sitten, minkä jälkeen ensimmäiset asukkaat saapuivat Kundan kulttuuriin piiristä nykyisen Viron alueelta. Saattaa olla, että Pohjois-Suomi asutettiin Pohjois-Norjasta Ruijan varhaismesoliittisesta kulttuurista Komsan seuduilta. Varhaisimpaan asutukseen liittyviä löytöpaikkoja sijaitsee Lahden Ristolassa, Orimattilassa ja Suomussalmen Kalmosärkällä. Tämän vaiheen ehkä kuuluisin Suomen alueeseen liittyvä muinaisjäännös löydettiin 1914 Karjalankannakselta Antreasta. Kyseessä on pajun niinistä 8400–8100 eaa. valmistettu erääseen aikaan maailman vanhimpana tunnettu kalastusväline "Antrean verkko".
Suomen mesoliittinen asutus, jota toisinaan kutsutaan Suomusjärven kulttuuriksi (noin 8300–5300 eaa.), tunsi koiran kotieläimenä. Elinkeinot ovat metsästys, hylkeenpyynti ja kalastus. Liuskekärkinen keihäs oli yleinen metsästysase. Suomusjärven kulttuuri on levinnyt koko maahan napapiirille asti, tosin tiheintä se on ollut silloisilla rannikoilla, jotka maannousun johdosta ovat nykyisin syvällä sisämaassa. Kulttuurilla on yhteyksiä Viron Kundan kulttuuriin ja Itä-Karjalaan. Tänä aikana ei osattu vielä valmistaa saviastioita, joten aikaa kutsutaan esikeraamiseksi. Kuuluisa kiviveistos, Huittisten hirvenpää, ajoittuu mesoliittiseen aikaan.
Varhaisneoliittinen kausi
Pääartikkeli: Kampakeraaminen kulttuuri
Noin vuonna 5300 eaa. Suomeen leviää saviastioiden valmistustaito. Tätä aikaa nimitetään neoliittiseksi eli nuorimmaksi kivikaudeksi. Suomi kuului tällöin laajaan koilliseurooppalaiseen kulttuuripiiriin, joka ulottui Pohjanlahdelta Veikselin suulle ja Uralille. Väestön on arveltu olleen suomalais-ugrilaista, joskin eräät kielitieteilijät ovat viime aikoina alkaneet epäillä tätä.
Kampakeraamisia kulttuureja yhdistävät suuret saviastiat, joihin on painettu kamman muotoisella esineellä kuvioita. Kulttuuri levisi ympäri Suomen aluetta. Asutus oli ilmeisesti tiheimmillään noin vuosina 4 300 – 3 800 eaa., jolloin kaakosta ehkä saapui uutta väkeä. Suomen väkiluvuksi on arvioitu korkeintaan 10 000. Varhaiskampakeramiikan aikana (5 300 – 4 300 eaa.) keskilämpötila on ollut noin kaksi astetta nykyistä korkeampi.
Kampakeraaminen kulttuuri jaetaan pyöreäpohjaisten saviastiatyylien perusteella edelleen varhaiskampakeramiikkaan (5300–4300 eaa.), tyypilliseen kampakeramiikkaan (4300–3800 eaa.) ja myöhäiskampakeramiikkaan (3800–3000 eaa.). Näistä jokainen on edelleen jaettu vanhempaan ja nuorempaan alaryhmään. Lisäksi tunnetaan alueellisia ryhmiä, kuten Jäkärlän ryhmä Lounais-Suomessa ja Säräisniemen keramiikka Pohjois-Suomessa.
Kampakeraaminen kulttuuri hautasi vainajansa punamultahautoihin. Vainajan mukaan annettiin käyttöesineitä ja koruja. Pohjois-Euroopan vanhin ihmistä esittävä figuuri on löydetty Vantaan Jokiniemestä.[2]
Tyypillisen kampakeramiikan aikana Suomeen tuotiin etelästä ja kaakosta suuria määriä piikiveä, josta tehtiin teriä ja kärkiä. Kampakeraamisen ajan ihmiset tunsivat jousen ja nuolet aseena.
Keskineoliittinen kausi
Noin 3200 eaa. etelästä, Baltiasta alkoi Lounais- ja Etelä-Suomeen levitä nuorakeraaminen kulttuuri (vasarakirveskulttuuri), joka syrjäytti tai sulautti aikaisemman kulttuurin. Kulttuuripiiri vaikutti Itämeren ympäristössä ja Venäjällä. On mahdollista, että kulttuuri levisi pääosin Baltiasta. Muuttajat saattoivat olla kantasuomen puhujia, jotka toivat tullessaan indoeurooppalaisia tai balttilaisia lainasanoja. Toisen tulkinnan mukaan maahanmuuttajat olivat indoeurooppalaisia. Tulokkaita oli ehkä vain jokunen sata tai tuhatkunta. Siten vasarakirveskulttuuri on ehkä levinnyt pikemminkin kulttuurilainana kuin väestön liikkumisen myötä.
Kulttuurin tärkeitä sota-aseita tai seremoniallista esineitä, vasarakirveitä, on löydetty Suomesta noin 900 kpl. Suomeen kehittyivät omat vasarakirvestyyppinsä. Keramiikka oli erilaista: astiat olivat pienempiä, tasapohjaisia ja vain yläosastaan koristeltuja. Koristeena on päällekkäisiä nuoranpainaumia. Haudoissa vainaja peitettiin joskus turkiksilla ja tuohilla, punamultaa ei käytetty.
Nuorakeraaminen kulttuuri viljeli mahdollisesti viljaa kaskiviljelynä tai hoiti karjaa. Suomessa vasarakirveskulttuurin koillisraja kulki noin Kokkolan–Tampereen–Viipurin linjaa seuraillen. Pohjoispuolella elivät ns. asbestikeramiikkaa käyttävät ihmisryhmät. Asbestikuitujen sekoittaminen keramiikan sideaineeksi lienee Saimaan alueella kehitetty tekniikka. Sisämaan asukkaat pitivät yhteyksiä rannikon myöhäiskampakeraamisen ja Pyheensillan kulttuurien kanssa.
Sisämaan asbestikeramiikka koostuu Kierikin ja Pöljän keramiikasta. Ilmeisesti nämä ryhmät myös asuttivat Perämeren rannikon. Jokien suihin muodostui laajoja asuinpaikkavalleista koostuvia asuinpaikkoja. Nämä kylämäiset asuinpaikat saattoivat olla ympärivuotisia. Saariston kivikkoihin ilmestyivät ns. jätinkirkot, nämä ovat suuria vallimaisia rakenteita. Jätinkirkot saattoivat toimia hylkeenpyytäjien leireinä. Läpimitaltaan 60-metrinen Pattijoen Kastelli on maan suurin jätinkirkko.
Lounaissuomalaista Pyheensillan ryhmää (2900–2400 eaa.) pidetään usein kampakeramiikan tradition viimeisenä vaiheena. Löytöjä on mm. tehty Mynämäen Pyheensillasta.
Myöhäisneoliittinen kausi
Kiukaisten kulttuuri (2400–1500/1300 eaa.) syntyi yleisen käsityksen mukaan neoliittisen kivikauden viimeisessä vaiheessa nuorakeraamisen väestön sekoittuessa Pyheensillan kulttuurin väestöön. Pyyntitalous oli yhä vallalla, mutta kaskiviljely alkoi levitä Länsi- ja Etelä-Suomeen. Kiukaisten kulttuurin asuinpaikkoja on tavattu rannikoilla Satakunnasta ja Etelä-Pohjanmaalta Viipuriin.
Porin Tuorsniemestä on löydetty 1900 eaa. aikainen lehmuksen niinestä sidottu verkko, jossa on yli 800 männynkaarnakohoa. Verkkoja on mahdollisesti käytetty hylkeiden pyyntiin luisten harppuunoiden ohella. Skandinaviasta tuodut piisirpit, jauhin ja survinkivet todistavat maataloudesta ja asuinpaikoilta on löydetty ohranjyviä. Varmat merkit maataloudesta ovat kivi- ja pronssikauden vaihteesta 2000–1500 eaa. jopa Pellon korkeudelta asti. Naudan ja lampaan luut viittaavat karjanhoitoon. Itämeren grönlanninhylje pyydystettiin sukupuuttoon näihin aikoihin.
Ahvenanmaalla ovat edustettuina kaikki kampakeramiikan vaiheet ja vasarakirveskulttuuri. Lännestä saapui uusia asukkaita, joka kuuluvat skandinaaviseen kuoppakeraamiseen kulttuuriin, joka tunsi myös maanviljelyn. Merkittävin kuoppakeraaminen asuinpaikka on Jomalan Jettböle, josta on löydetty Suomen ainoa kivikautinen luuranko, 160 cm mies ja runsaasti savi-idoleita.
Pohjois- ja Itä-Suomessa tapahtuu suuria muutoksia. Asutus muuttuu vähitellen vaikeammin arkeologisesti todettavaksi. Jätinkirkot näyttävät häviävän käytöstä noin 2500 eaa. Pöljän-Jysmän keramiikka häviää viimeistään noin 2000 eaa. Samanaikaisesti autioituvat Perämämeren alueen suuret kylämäiset asuinpainannekeskittymät. Asutusyhteisöt saattoivat hajota pienemmiksi yksiköiksi.
Pronssikausi
Suomen pronssikausi alkoi 1500 eaa. Pronssiesineiden löydöt sijoittuvat lähinnä rannikkoalueelle, jonne ainakin osan oletetaan saapuneen läntisten siirtolaisten mukana. Pronssiesineet olivat kauppatavaraa, vaikka Pohjois-Suomessa on ollut omaakin pronssintuotantoa. Maanviljely muuttui yhä tärkeämmäksi ja taloja alettiin rakentaa. Tärkeä esimerkki tästä on Nakkilan Rieskaronmäen asuinpaikka. Rannikon yleisin asutusmuoto oli todennäköisesti yksittäistalo tai mahdollisesti pieni taloryhmä. Viljoista viljeltiin ohraa ja vehnää, kotieläiminä olivat naudat, lampaat, vuohet ja siat. Pronssikaudella tapahtui oletettavasti tärkeä uskonnollinen murros. Omaksuttiin uskomuksia joiden alkuperä oli eurooppalaisissa maanviljelijäyhteisöissä. Hautausta alettiin tehdä monumentaalisiin kiviröykkiöihin, ns. hiidenkiukaisiin mikä on korostanut esi-isien merkitystä. Toinen tärkeä muutos oli polttohautauksen omaksuminen mikä voi liittyä sielukäsityksen muuttumiseen. Tämä hautausperinne ilmeni vahvimmillaan pitkin rannikkoa Viipurin seudulta aina Pyhäjoelle asti. Hautoihin pantiin harvoin esineitä. Läntisen pronssikulttuurin alueella Satakunta ja Kokemäenjoen suisto näyttäytyy eräänlaisena keskusalueena. Alueella esiintyy huomattavan monumentaalisia röykkiöitä ja Suomen oloissa myös merkittävä pronssiesineiden löytökeskittymä. Lapin kunnan Sammallahdenmäki on Suomen ensimmäinen esihistoriallinen UNESCO:n maailmanperintökohde. Sammallahdenmäki edustaa läntisen pronssikauden röykkiöperinnettä.
Itä- ja Pohjois-Suomeen pronssiesineet tulivat idästä. Itäiset valumuotit kuitenkin todistavat myös paikallista pronssinvalantaa esiintyneen. Huomattava keskittymä esiintyy Suomussalmella. Saven valamiseen alettiin käyttää kangasmuottia, josta tavasta juontuu nimi tekstiilikeramiikka. Tekstiilikeramiikka on lähtöisin idästä, Volga- ja Okajokien suomalais-ugrilaiselta alueelta. Siitä syntyi paikallisia muunnoksia, joita tehtiin vielä rautakauden alussa.
Metallikauppa lisäsi rannikon ja sisämaan välisiä yhteyksiä. Polttohautaus ja röykkiöhaudat levisivät itäisenkin kulttuurin alueelle. Näitä hautoja on ryhdytty myöhemmin kutsumaan lapinraunioiksi. Saamelaisiin niillä ei silti ole välttämättä yhteyttä.
Rautakausi
Varhaisrautakausi
Rautakausi alkoi Suomessa 500 eaa. Rautaa saattoi valmistaa järvi- ja suomalmista, joten metalliesineiden saatavuus parantui selvästi ja raudan käyttö levisi nopeasti eri puolille maata. Aikaa noin vuosina 500–0 eaa. kutsutaan esiroomalaiseksi ajaksi. Tälle ajalle kuuluvien löytöjen määrä on pieni, mutta riittää todistamaan Suomen alueen olleen jatkuvasti asuttu. Rannikon väestö elätti itsensä sekataloudella, johon kuuluivat vaihtelevissa määrin viljanviljely, karjanhoito, kalastus, hylkeenpyynti ja metsästys. Arkeologisessa aineistossa Morbyn keramiikka on tärkeä ajanjakson tunnusmerkki rannikolla. Sisämaassa on käytössä asbestisekoitteinen Luukonsaaren keramiikka.
Vuosina 0–200 jaa. muutamat Rooman valtakunnassa valmistetut esineet löysivät tiensä Suomeen asti. Aikaa nimitetään vanhemmaksi roomalaisajaksi. Esineiden laittaminen rannikkoalueiden hautoihin yleistyy nyt ja siten arkeologinen löytöaineisto kasvaa ja monipuolistuu. Suomeen ilmestyy samalla myös asehautaustapa. Kalmistoja eli hautapaikkoja tunnetaan lähinnä Uudenmaan ja Varsinais-Suomen rannikoilta, Kokemäenjoen suulta, Etelä-Pohjanmaalta sekä joitakin Oulun seuduilta. Asutusta oli kuitenkin epäilemättä muuallakin.
Korut ovat usein Baltiasta ja aseet germaanisia. Rannikoille on ehkä tullut siirtolaisia Baltiasta ja Skandinaviasta. Vaatteissa käytetään viimeistään nyt villaa. Etelärannikolla hautaukset alettiin tehdä ilmeisesti Virosta omaksuttuihin kivikehiin eli tarhoihin, joihin vainajat haudattiin poltettuina tai polttamattomina. Sisämaassa elintapa säilyi vanhakantaisena. Nuorempana roomalaisaikana noin vuosina 200–400 jaa. kalmistoja alkoi ilmaantua myös sisämaahan, varsinkin Kokemäenjoen latvoille.
Keskirautakausi
Kansainvaellusaikana (vuodet 400–550) maanviljely laajeni etenkin sisämaassa ja metallien käyttö lisääntyi. Löytöihin sisältyy pieni määrä kultaesineitä. Aseistus on germaanista. Hautaus tehtiin usein suuren keskuskiven ympärille koottuun kiviröykkiöön polttohautauksena. Etelä-Pohjanmaalta on varsin rikkaita löytöjä jotka viittaavat sosiaaliseen eriytymiseen. Tärkeä löytöpaikka on esimerkiksi Vöyrin Gulldynt, josta on löydetty huomattavan suuri määrä eläinornamentein koristeltuja tuontiesineitä. Löytöihin kuuluu myös kultarahoja ja -renkaita. Sikäläinen asutus rikastui ehkä turkiskaupalla. Erämaiden tuotteita hankittiin sisämaasta ja Lapista ja välitettiin edelleen rannikkoseutujen kautta.
Ahvenanmaalla saapui vuoden 500 tienoilla uusi hautausmuoto, hautakummut, mahdollisesti uudisasutuksen mukana.
Merovingiaikana (vuodet 550–800) Lounais-Suomeen muodostui oma esineellinen kulttuuri, joka laajeni myös Savoon ja Karjalaan. Haudoissa on paljon kalliita aseita. Koruissa alkaa tulla esiin oma tyyli. Hautaus tehtiin edelleen useimmiten röykkiöön tai ns. polttokenttäkalmistoon. Ala-Satakunnassa, Euran ja Köyliön alueilla, alettiin 500-luvulla haudata ihmisiä maakuoppiin, mahdollisesti kristinuskon vaikutuksesta. Aikakauden erikoispiirre ovat rikkaasti varustellut asehaudat, jotka viittaavat jonkinlaisen "yläluokan" olemassaoloon. Eräiden tutkijoiden mukaan Suomen alueen sosiaalisen johtokerroksen jäsenillä oli merovingiajalla tiiviit yhteydet Keski-Ruotsissa ja Etelä-Skandinaviassa kehittyvien valtiomuodostumien johtajiin. Muun muassa Maalahden Kalaschabrännanissa on tutkittu hyvin säilyneet merovingiaikaiset talonjäännökset. Talot ovat olleet pystypaalurakenteisia ja seinät on tiivistetty savella.
Isonkyrön Orismalan kylän Leväluhdasta on löydetty noin vuosina 600–650 suohon haudatut sadan vainajan jäännökset, pronssikattila ja koruja.
Myöhäisrautakausi
Viikinkiaikana (noin vuodet 800–1025) kauppa ja yhteydet vilkastuivat ja kaupunkimaisia asutuksia alkoi syntyä Itämeren piirissä. Aina 900–luvun lopulle saakka liikenne viikinkien idäntiellä oli merkittävää. Skandinaviassa viikinkiaika on esihistoriallisen kauden viimeinen jakso. Itämerellä tärkeimmät kauppakaupungit olivat Mälar-järven Birka Keski-Ruotsissa, Etelä-Jyllannin Hedeby Tanskassa ja Oslovuonon Kaupang Norjassa. Aikakauden vilkkailla kauppareiteillä liikkui luultavasti pieniä määriä Suomenkin alueen asukkaita.
Suomessa asutus tihentyi varsinkin Savossa ja Karjalassa, mutta kalmistot katosivat Uudeltamaalta ja Etelä-Pohjanmaalta. Se, tarkoittaako kalmistojen häviäminen asutuksen katoamista, on vilkkaan keskustelun aihe. Viikinkiajan lopulla polttohautauksesta siirryttiin yleisesti ruumishautaukseen, mikä lienee merkki kristillisten tapojen vähittäisestä omaksumisesta. Pysyvän asutuksen alueella vallitsi suhteellisen yhtenäinen kulttuuri.
Hämeenlinnan Varikonniemessä, Vanajaveden rannalla, on tutkittu suurta huomiota herättänyttä rautakautista asuinpaikkaa. Kaivauksen suorittaneiden arkeologien mukaan paikalla oli jäänteitä jonkinlaisesta puolustusvallista ja laiturista, joskin näitä tulkintoja on epäilty. Paikka oli tärkeiden vesireittien risteyksessä. Alueella oli usean toistensa kanssa näköyhteydessä olevan muinaislinnan ketju. Varikonniemeä on luonnehdittu muinaiskaupungiksi ja siitä on käytetty venäläisestä kronikasta lainattua nimeä "Vanain kaupunki". Toisten tutkijoiden mielestä kyseessä on kuitenkin ollut melko tavanomainen rautakautinen asuinpaikka, jonka yhteydessä epämääräisen "kaupunki"-termin käyttöön ei ole aihetta.
Viimeinen rautakauden jakso Suomessa on ristiretkiaika (n. 1025/1050–1150/1300). Muualla pohjoismaissa tämä jakso luetaan jo keskiajaksi. Ristiretkiajan päättyessä Suomi on kasvanut osaksi katolista kristikuntaa ja Ruotsin valtakuntaa.
Muinaislinnoja rakennettiin viimeistään myöhäiseltä rautakaudelta alkaen. Ne yhdistetään ristiretkiajan ja keskiajan sotilaalliseen rauhattomuuteen. Muinaislinnoja tunnetaan Suomessa noin 90. Ne rakennettiin vaikeapääsyisille paikoille kallioiden tai kukkuloiden päälle tai veden ympäröimille kukkuloille. Linnoihin rakennettiin valleja kivestä ilman laastia, maasta ja hirsistä. Varsinkin varhaisempi tutkimus näki muinaislinnoissa merkkejä myös yhteiskunnan järjestäytymisestä jonkinlaisen maakunnallisen hallinnon tasolle. Monet nykytutkijat suhtautuvat tähän kuitenkin skeptisemmin. Muinaispitäjiä Suomessa lienee kuitenkin ollut.
Rautakauden väkiluvusta on mahdoton esittää tarkkaa arviota, mutta luultavasti se laskettiin kymmenissä tuhansissa.
kiitokset vaivoistasi
käy tuosta ilmi se mitä johdannossasi väität, niin kykenisitkö selventämään väitettäsi?Ei ole pakko, jos kykysi riittävät vain kopioimaan tekstiä mutta ei ymmärtämään sitä.
ei kukaan ole pyytänyt hännistä ymmärtämään kopioimaansa tekstiä
salakko
...voi hauskaa, on.
... kirjoittakaa vain kopiotkin!..
Sainpas sinut kiini salakko.Se olit sinä joka kerroit hirveitä juttuja suomen vankiloista mitä jullit tekee yksinäiselle romani pojalle siellä linnassa porukalla. Muistan hyvin sinut. Minun tekisi mieli antaa sinulle kunnon opetus, moisista asiaoista ,elukka
muttta ei vastausta siihen, keitä suomalaiset juuriltaan ovat. Slaavilaisuus osui oikeaan, mutta esim. itämerensuomalaisissa kansoissa ei ole mongoliverta. Sen sijaan kaukaisissa sukulaisissamme Pohjois-Euraasiassa (samojedeissa, nenetseissä, obinugrilaisissa) sitä saattaa hyvinkin olla kansojen välisen läheisen kanssakäymisen vuoksi.
t. Mirkku
Tässä vaiheessa vuotta varmaan itseäsikin kirjoituksesi naurattaa, kun on käynyt selväksi, että Itä-Suomalaiset ovat Länsi-Suomalaisista yhtä kaukana kuin afrikkalaiset.Työnnä se volganmutkas sanonko minne...
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Itä- ja Länsi-Suomen kulttuurien erot syntyivät eri muuttoaalloissa/1135240481420
Suomen ensimmäiset asukkaat saapuivat maahan pian jääkauden jälkeen Keski- ja Itä-Euroopasta. Geneettisesti tämä näkyy erityisesti äitilinjoissa, jotka eivät juuri eroa keskieurooppalaisista.
Havainto uutisoitiin 1990-luvulla meillä näyttävästi. Juuri sopivasti EU-jäsenyyden kynnyksellä geenit todistivat, että suomalaiset ovat eurooppalaisia.
Vanhat käsitykset Volgan mutkasta heitettiin romukoppaan. Suomalaisten isälinjoista paljastuneet itäiset piirteet kuitenkin pakottivat tutkijat jälleen tähyilemään Uralille. Genetiikan tulokset ovatkin tukeneet vanhaa käsitystä. Kampakeraamisen kulttuurin aikaan noin 4200-2000 eaa. idästä kulkeutui suomalaisugrilaista kieltä puhuvia uudisasukkaita.
Seuraavava muuttoaalto lännestä synnytti jo eroja Itä- ja Länsi-Suomen välille.
Uudet asukkaat Ruotsista ja Baltiasta toivat mukanaan nuorakeraamisen kulttuurin Lounais-Suomeen ja rannikolle.
Itä-Suomeen nämä vaikutteet eivät yltäneet. Sama kehitys jatkui pronssikaudella ja osittain myös rautakaudella.
Seuraukset näkyvät geneettisissä isälinjoissa. Suomalais-ugrilaiset piirteet ovat säilyneet paremmin Itä-Suomessa, skandinaaviset ja eteläiset piirteet vallitsevat lännessä.
http://www.google.fi/search?hl=fi&sa=X&oi=spell&resnum=0&ct=result&cd=1&q=suomalaisten juuret&spell=1
Suomalaiset on sekakansaa, venäläisten,ja mongolin sekoitus. Sieltä uralin takaa volgan mutkasta, (mutta ei sillä volgalla tosiaan ole kuin yksi mutka hih) sen takia he ovat noin jullea. Siis, metsäkansa, murjani kansa joita on yhä vieläkin siellä volgan mutkan takana.Heitä tosiaan kutsutaan murjaniksi. Niin ja onhan suomesta löytynyt myös mongolien pääkalloja.
Vähäpätöinen kansa, jolla ei ole kunnon historiaa, niin kuin meillä ylemmän luokan mustalaisilla, olemme YLHÄISIÄ ARJALAISIA, YLIMYS KANSA. JOTA HITLERIKIN TAHTOI OLLA, MUTTA EIPÄ OLLUT.
P.S. EIKÄ TARTTE SUUTTUA TODUUTESTA.
no ei sil oo välii mitä sekakansaa olla ja mistä tullaa nyt eletää 2008 lukuu ja tärkeint on miten eletään nyt ja et saahaan elää suomes eikä joka hetkes haukuta suomenmaata niiku joikllakin tapana,me ollaan tyytyväisii suomi o parhain ja viel turvallisin maa maailmas,en vaihtais pois pimeist talvist huolimatta,,olispa muutkin kansat tryytyväisii eikä aina näkis kaikkii vaan huonoina sellanen elämä käy raskaaksi
MIKÄ IHME SUA TÄÄLLÄ PIDÄTTELEE? PAKKAA KIMPSUS JA KAMPSUS JA LÄHE MENEE MEE SINNE MISSÄ ON HYVÄ OLLA
Kaaleita kutsutaan Arjalaisiksi alunperin. Ja alkukotomme on Hindukush vuoristossa, paikassa nimeltä Sampo(Kaiken onnen lähde) Tämä on vastaväite germaanien tutkijoiden esittämälle Volgan mutkan hauskalle väitteelle. Kun Venäläiset tutkijat ovat noudattaneet bolsevikkien perinnettä, että kaiken kulttuurisen toiminnan on tuettava valtion rakenteita, tai se on turhaa tai vahingollista. Tiede, tutkimus, taide, kontrolli. Kaikki tuki järjestelmää, vaikka valheella. Ja tuo väite on valhe, jolla germaanitkin ovat asettuneet Hallitsevaan asemaan meitä aitoja Suomalaisia kohtaan.
Juutinrauman tutut kommunistitkin tarvitsivat vahvistusta probagandasta, kun Suomalaiset pistivät ne ahtaalle, maamme rajojen sisäpuolella. SALUT