... jota saa toki arvostella - kommentit ovat aina tervetulleita :) Täytyy kuitenkin sanoa heti alkuun tämän poikkeavan täysin aikaisemmasta tyylistäni (no, runojani on ollut netissä enemmänkin, mutta ei tällä palstalla). Mitä lie...aistillisuutta?
Olen oma sylimarakattisi!
Nostathan minut käsivarsillesi,
viethän minut mukanasi
kauniiseen kanjoniin,
josta joskus kerroit
silmin haaveellisin...
Niin, sinne kauas villiin maahan
-kanssasi telttailla saanhan?
Raapaisemme tulitikun,
sytytämme pienen liekin
niin pitkään kaivatun
ja kohta nuotiomme palaakin.
Huomaamme kuitenkin
istuessamme käsi kädessä
rinnakkain,
ettei se sittenkään
riitä mihinkään.
Tahdomme kunnon roihun,
tulisuihkun,
joka lennättää kipinöitä korkealle taivaalle.
Niinpä kohta
korkealta taivaansinisin sävelin
soivat banjomme
ja seinämässä kanjonimme
varjoja onkin yksi vaan,
kun paikan valtaa
lumous.
Mikä vallankumous;
muiden ollessa
luotaantyöntäviä kaktuksia,
piikkisiä
ja pölyn peittämiä,
me olemme
kaksi tuulten muovaamaa ruohopalloa,
jotka kiinni toisiinsa tarttuivat,
vaikka erillään varttuivat.
Toivon,
ettei kuumuus aiheuta ruohikkopaloa,
jonka jäljiltä maisemamme kärventyisi
mustaksi poroksi,
asuinsijaksi lohduttoman tyhjyyden,
kaipuun palaneen hajuisen.
Olen oma sylimarakattisi!
Nostathan minut käsivarsillesi,
viethän minut mukanasi
kauniiseen kanjoniin,
josta joskus kerroit
silmin haaveellisin...
Niin, sinne kauas villiin maahan
-kanssasi telttailla saanhan?
Raapaisemme tulitikun,
sytytämme pienen liekin
niin pitkään kaivatun
ja kohta nuotiomme palaakin.
Huomaamme kuitenkin
istuessamme käsi kädessä
rinnakkain,
ettei se sittenkään
riitä mihinkään.
Tahdomme kunnon roihun,
tulisuihkun,
joka lennättää kipinöitä korkealle taivaalle.
Niinpä kohta
korkealta taivaansinisin sävelin
soivat banjomme
ja seinämässä kanjonimme
varjoja onkin yksi vaan,
kun paikan valtaa
lumous.
Mikä vallankumous;
muiden ollessa
luotaantyöntäviä kaktuksia,
piikkisiä
ja pölyn peittämiä,
me olemme
kaksi tuulten muovaamaa ruohopalloa,
jotka kiinni toisiinsa tarttuivat,
vaikka erillään varttuivat.
Toivon,
ettei kuumuus aiheuta ruohikkopaloa,
jonka jäljiltä maisemamme kärventyisi
mustaksi poroksi,
asuinsijaksi lohduttoman tyhjyyden,
kaipuun palaneen hajuisen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Upean kaunis runo... tulee niin haaveileva olo... kiitos kauniista yörunosta :)
ja kiitos kehuista.. :) Tällaista yöllä "pukkaa tajuntaan" - sitä kirjoittaa mitä tuuli päähän tuo, outojakin sanoituksia luo...
:)
yö tuo mukanaan tunteita ja ajatuksia... tämä ilta ei niin hyviä minulle... mutta haaveilla pitää onnesta, rakkaudesta, siitä ihanan ihmeellisestä maailmasta :)
yö tuo mukanaan tunteita ja ajatuksia... tämä ilta ei niin hyviä minulle... mutta haaveilla pitää onnesta, rakkaudesta, siitä ihanan ihmeellisestä maailmasta :)
yö tuo mukanaan tunteita ja ajatuksia... tämä ilta ei niin hyviä minulle... mutta haaveilla pitää onnesta, rakkaudesta, siitä ihanan ihmeellisestä maailmasta :)
ilta hämärtyy
siihen on kai hyvä syy
päivä niin haikea
olo niin vaikea
ennen ei osannut kaivata mitään
nyt kun on jotain menettänyt jotain
sydämessä kauheata ikävää
tuskan kun voisi pois heittää vain
sisin on kipeänä, herkkänä
olisi joku vieressä ystävänä
aamu uusi taas koittaa
elämä kenties voittaa
katson haikeana ruutuun
näkisinpä jonkun muun
jonkun vahvemman
jonkun aikuisemman...
sellaiset fiilikset tänään
hymyillään silti :)
.......
.......