Elämän illassa muuttuvat suuret ja tärkeät asiat selvemmiksi,aivan niinkuin maiseman ääriviivat illalla selkenevät.vaakamme muuttuu luotettavammaksi oikeammaksi ja samalla lempeämmäksi.ja lempeämmäksi käy myös murhe ja suuri tietomme,että meidän on lakattava olemasta ihminen,juuri sillä silmänräpäyksellä,jolla olemme päässeet siinä alkuun.
Elämä
Anu
8588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
viko tuon enää paremmin sanoa..kiitos sinulle.....
sitaatilla, joka mielestäni on nappiin osunut esim. ihmissuhteissa.
Arthur Schopenhauer:
"Elämämme loppuvaiheessa tapahtuu niin kuin naamiaisten päättyessä, kun naamiot riisutaan. Silloin nähdään, keitä ne, joiden kanssa elämän aikana on ollut kosketuksissa, oikeastaan ovat olleet. Luonteet ovat paljastuneet, teot kantaneet hedelmän, työt saaneet oikeudenmukaisen arvostuksensa ja kaikki valhekuvat hajonneet."
Meidän lukijoiden ymmärrysaste näyttää olevan kovin erisuuri. "akka" ymmärsi hyvin viestisi, minä en. Käytit viestissäsi kauniintuntuista kuvakieltä mutta en osannut sitä mielestäni tulkita.
Mitä tarkoitat vaa`an muuttumisella? Arvostelukykyäkö? "lempeämmäksi ja lempeämmäksi käy myös murhe ja suuri tietomme", sanot. Minkälaista on lempeä murhe ja tieto.
Toivon ettet loukkaantuisi, Anu hyvä!
Meidän on lakattava olemasta ihminen juuri kun olemme päässeet alkuun. Tarkoitatko, että kuolemme kun olemme jotain elämässä oppineet, kasvaneet henkisesti, kypsyneet.
Tuntuu, että yrität ylittää itsesi, kirjoittaa sellaista jota et itsekään ymmärrä. Me ihmiset haluaisimme olla enemmän kuin olemme, kaikki. Senora lyyli antaa meille hyvän esimerkin ihmisestä, joka uskaltaa olla oma itsensä. Siinä on minulle ja muillekin mallia kun toisille kirjoitamme.
Ei minuakaan aina ymmärretä, enkä minä muita. Yritetään kehittyä ja kasvaa - kaikki.
Tiedän,että minun nyt olisi pitänyt pysyä pois koneeltani,kun kaikki poikani kuolemasta tulee mieleeni,ja nyt siitä on vuosipäivä,joten olen hirveän surullisella päällä,en tiedä ymmärtääkö kukaan,mutta yritän nyt selventää tätä.
vaan/an muutttuminen,kun vanhenemme,ehdimme elämän iltaan,nuorena pois nukkunut poikani lähti silmänräpäyksessä,kun pååsi elämänså alkuun.
Joku vaisto sanoi minulle; Älä puutu! En uskonut vaan kyselin. Jos olisin tiennyt, että viestisi taustalla oli näin tuskallinen asia, en koskaan olisi moiisia udellut.
Syvä pahoitteluni ja myöhäinen osanottoni suuressa surussasi.
Anu osasi sanoa kauniisti, että tärkeimmät asiat tulevat vanhetessa esille selvemmin.
Uskallamme luottaa enemmän omaan itseemme ja arvostelukykyymme. Juuri kun alamme kaikkea tätä oppia, on meidän opittava hyväksymään että pian meidän on lakattava olemasta ihminen.
Elämä on luopumista.
poikani teki minulle äitienpäivä laulun sanoitti säesti ja lauloi sen minulle se oli niin kaunis ja myöskin viimeinen.en nyt pysty kirjoittamaan sitä tähän,se oli vain minulle tehty,ei missään äänitettynä kuin minulla.
lohduttakoon sinua nyt poikasi kuoleman vuosipäivänä.
Itselläni on poika (ainoa lapsi), joka on minulle kaikki kaikessa. Itkettää pelkkä ajatus, että hänet riistettäisiin pois yht´äkkiä.