Yksinhuoltajuutta pidetään täällä ammattina ja saavutuksena!
Olen seurannut tätä ja äitien palstaa, molempia, jo kuukausia.
Täällä tämä sana yksinhuoltaja on arvo sinänsä.
Suurin sellainen. Sellainen, josta eletään, jolla elätetään lapset.
Kuten aiemmin on tullut huomattua, jostakin syystä yh:t haluaa tulla liitetyiksi leskiin! Oma veikkaukseni miksi on seuraava. Leskiä kunnioitetaan enemmän. He ovat menettäneet puolisonsa ja ovat erityisasemassa siksi. Yh haluaa NÄYTTÄÄ samalta.
Mutta itsensä ammatilla elättävä ja hyvin pärjäilevä yh on punainen vaate. Miksi??
Onko hän kummajainen tässä "rahastajien" joukossa? Siksikö hänen on poistuttava? JA PUHUTAAN VIELÄ SUVAITSEVAISUUDESTA!!
Miksi on kiva kuunnella jonkun valitusta, kuinka vähän on rahaa, mutta jos joku kirjoittaa kuinka paljon on rahaa, alkaa hirmu napina! Syytöksiä tulee vaikka mistä! Rahastahan siinä puhuu molemmat! Ihan oma vääristynyt arvomaailma teillä, vai?
Yh haluaa ansaitsematonta kunniaa ja paljon. Mieluummin on tekemättä mitään, kuin tekee jotakin ahdinkonsa purkamiseksi. Syyttää vain exää ja yhteiskuntaa, eikä milloinkaa tajua, että oman onnensa arkkitehti tässä on jokainen!
Vai haluatteko elää utopiassa, että olette maailman napoja? Että kukaan ei pärjää paremmin kuin te? Ihan sairasta...
Enkä ole keke! En liioin kenenkään ex! Enkä mies!
Olen seurannut tätä ja äitien palstaa, molempia, jo kuukausia.
Täällä tämä sana yksinhuoltaja on arvo sinänsä.
Suurin sellainen. Sellainen, josta eletään, jolla elätetään lapset.
Kuten aiemmin on tullut huomattua, jostakin syystä yh:t haluaa tulla liitetyiksi leskiin! Oma veikkaukseni miksi on seuraava. Leskiä kunnioitetaan enemmän. He ovat menettäneet puolisonsa ja ovat erityisasemassa siksi. Yh haluaa NÄYTTÄÄ samalta.
Mutta itsensä ammatilla elättävä ja hyvin pärjäilevä yh on punainen vaate. Miksi??
Onko hän kummajainen tässä "rahastajien" joukossa? Siksikö hänen on poistuttava? JA PUHUTAAN VIELÄ SUVAITSEVAISUUDESTA!!
Miksi on kiva kuunnella jonkun valitusta, kuinka vähän on rahaa, mutta jos joku kirjoittaa kuinka paljon on rahaa, alkaa hirmu napina! Syytöksiä tulee vaikka mistä! Rahastahan siinä puhuu molemmat! Ihan oma vääristynyt arvomaailma teillä, vai?
Yh haluaa ansaitsematonta kunniaa ja paljon. Mieluummin on tekemättä mitään, kuin tekee jotakin ahdinkonsa purkamiseksi. Syyttää vain exää ja yhteiskuntaa, eikä milloinkaa tajua, että oman onnensa arkkitehti tässä on jokainen!
Vai haluatteko elää utopiassa, että olette maailman napoja? Että kukaan ei pärjää paremmin kuin te? Ihan sairasta...
Enkä ole keke! En liioin kenenkään ex! Enkä mies!
Vastaukset 21
Vanhimmat
..ole yh. Joten yh:n arjesta ja todellisuudesta sulla ei ole omakohtaista kokemusta. Olen kuitenkin aika pitkälti kanssasi samaa mieltä, tänne palstalle sopii vain tietyn tyyppiset yksinhuoltajat. Muut savustetaan enemmän tai vähemmän nopeasti ulos. Varsinkin, jos täällä erehtyy mainitsemaan tehneensä itse jotain konkreettista sen eteen, että köyhyysloukusta, väsymyksestä tai muusta elämää hankaloittavasta asiasta pääsee eroon. Oma lukunsa ovat ne kirjoittajat, jotka vetävät välittömästi herneen nenään, jos yh pärjääkin ihan omalla palkallaan ja on vielä tyytyväinen omaan elämäänsä. Voidakseen tuntea ylemmyyttä ihminen tarvitsee jonkun, jota katsoa alaspäin. Yksinhuoltajat ovat tässä suhteessa olleet kautta vuosikymmenten sopiva kohde ylenkatseelle. En kuitenkaan ihmettele, jos yksinhuoltajat täällä kipakasti nousevat tätä heihin kohdistuvaa negatiivista palautetta vastaan. Jokainen ihminen on arvokas.
Tämä palsta voisi olla toisenlainenkin ... sellainen, jossa annetaan rakentavaa kritiikkiä puolin ja toisin, koitetaan auttaa ahdingossa olevaa löytämään uusia ratkaisuja elämänsä asioiden järjestämiseen jne. Toistaiseksi tämä palsta ei ole lähelläkään sellaista ja tavalliset, omillaan toimeentulevat ja tasapainoista elämää lastensa kanssa elävät yksinhuoltajat poistuvat vähin äänin kuvioista. Jäljelle jäävät vain ne yh:t, jotka suostuvat sylkykuppina olemaan tai sellaiset, joiden itsetunto on sen verran vahva, että eivät ota henkilökohtaisesti täällä kirjoitettuja juttuja.
Tällä palstalla saa yksinhuoltajista varsin vääristyneen kuvan. Hyvin moni yh ei muita yhteiskunnan tukia saa kuin lapsilisän ja siihen kuuluvan yksinhuoltajakorotuksen. Useimmille yksinhuoltajille yksinhuoltajuus on elämäntilanne, ei ammatti tai saavutettu etuus. Kaikissa tuntemissani yksinhuoltajaperheissä eletään hyvin samanlaista arkea kuin ydinperheissäkin: aamulla lapset päivähoitoon, vanhemmat töihin, illalla lapset hoidosta, ruoka, kotityöt, yhdessäoloa perheen kanssa, iltatoimet ja nukkumaan. Ainoana erona vain se, että perheessä arkea pyörittämässä on yksi aikuinen kahden sijasta.
miten vain. Tarkoitin kyllä, etten ole kenenkään näiden ex. Että pikku korjaus alkuun sallinet?
Täällä tosiaan valitetaan ja uidaan mudassa. Ja mitä nämä sanovatkaan, kun joku kertoo toisenlaisesta elämästään? Että se joku pilaa heiltä ilon ja onnen ja tyytyväisyyden!!!! Tästä päätellen he ovat elämänsä huipulla. Ja he pitävät yksinhuoltajuutta saavutettuna etuna.
Myös kerrotaan, että hän on katkera, ihmissuhteet solmussa, lapset itsemurhan partaalla jne. Voiko tämä olla jonkun todellinen ajatus toisen ihmisen elämästä? Millainen ihminen ajattelee toisesta VAIN pahaa, muutaman sanan perusteella?
TOSIAAN: Täällä saa yksinhuoltajista vääristyneen kuvan, se on totta, mutta aivan eri syistä kuin sinä kirjoitit. Nämä täällä oleilevat "yh:t" ovat sitä pohjasakkaa, jota suurin osa yh:sta ei ole. Mutta vääristymä syntyykin juuri siitä, ettei heitä suvaita täällä. He haluavat näyttää, että on olemassa vain huonolla maulla ja itsetunnolla varustettuja pummeja. Ei oikeitten yh:jien. Se on näiden suvaitsemattomien mihinkään kelpaamattomien "yh-äitien" syytä! HE HALUAVAT OLLA SELLAISIA!
Ps. Aivan kuin joku HALUAISI, ettei kukaan paremmin elämässä pärjäävä saa täällä ääntään kuuluville. Kuin joku VAATISI, että yh:n on oltava pohjasakkaa...
Kiitos positiivis'sävytteisistä palutteestasi.
Eron jälkeen voi mennä pidempikin hetki,että jaksaa koota palaset taas yhteen ja selviytyä ongelmista voittajana.
Kaikki eivät pysty samaan hengen vetoon latomaan joka palaa oikeaan kohtaan,saadakseen elämänsä palapelin hyvälle mallille.
Suurin osa tuntemistani yh-äideistä ovat idearikkaita,tekeviä ihmisiä.Vahvoja osaaja-naisia.Osa jo syntymästään ja osa yh:den kautta.Pakko on pistänyt opettelemaan.Tiedämme miten sentin saa soikeaksi ja uus'avuttomuus on tuntemilleni outo tila.
Mielestäni yhn asioissa olisi parantamisen varaa.
Kannustusta voisi saada hivenen enemmän kuin parisuhteessa oleva vanhempi,tai ainakin ymmärtämystä.
Olemme kuitenkin yksin,kaksin,kolmin tai ...
lapsinemme ja elämämme on konkreettisemmin vaikeampaa kuin monen huoltajan perheessä.
En halua erityiskohtelua,siksi että olisin huonompi, vaan siksi että olen YKSIN vastuussa suuresta asiasta; lasteni lapsuus ja tulevaisuus.
Palaan vanhaan ajatukseeni,ilman pateettisuutta.
Ei panosteta ostovoiman- tai bruttokansantuotteennousuun,vaan lapsiimme,niin teemme parempaa huomista ja tulevaisuutta.
lapsiin ei voi panostaa latiakaan, jollei bkt nouse. Ostovoimakin laskee.
Niin,jokainen tekee valintansa.
Jos tämän hetkinen yhteiskunnantila on mielestäsi hyvä
ja varsinkin lastenasiat hyvällä mallillaan,
olen ymmärtänyt yhteiskunta-sanan väärin.
Sama kasvutavotteellinen oravanpyörä ei voi olla hyväksi perheille.
Lapset voivat jo nyt huonosti.
Mutta jokainen valitsee,mikä on parasta lapsilleen.
Minä olen valinnut toisin ja olen ylpeä vapaudestani!
valinnan? Valinnan maksaako vai ei?
Etkö ymmärrä, että sitä yhteistä jaettavaa saadaan potista, jota on ensin yhteisesti(maksajat) kerätty!
Muuten on potti tyhjä, jollei siihen ensin panosta kasvupuolella!
Mistä otat sinäkin lapsillesi ja itsellesi vapautta olla ylpeä, jollei kukaan pottia kasvata?
Tyhjästä on paha nyhjästä.
(muistuttaa muuten erään toisen nimimerkin tekstejä juttusi...)
Mutta itse kavahdan kyllä heti sanaa "erityiskohtelu". Mulla on myös ydinperheessä eläviä naisystäviä, jotka pyörittävät perheen arkea ihan yhtä yksin kuin minäkin. Erityskohtelu kuuluisi silloin myös heille. Jos lapsiperheiden asemaa ylipäätään parannettaisiin, uskon, että se parantaisi myös meidän yksinhuoltajien asemaa.
kuin äiti!
Sitä erityiskohtelua nämä tietynlaiset yh:t suorastaan vaatii!
...loppujen lopuksi yksinhuoltajuudesta? Siis että yksinhuoltajat vaatisivat erityiskohtelua? Vai siitä, että tietyissä elämäntilanteissa ei vaan aina voi tai jaksa olla niinkuin "pitäisi"? Eron jälkeen sitä erityiskohtelua voisi toivoakin, mutta kun 10 vuotta on ollut yh, niin asiat sujuvat jo omalla painollaan, eikä erityiskohteluun tunne tarvetta. Näin mä ainakin luulisin.
Itse kaipasin erityiskohtelua 7 vuotta sitten, kun sairastuin nivelreumaan. Vähän karsaasti nimittäin tyttären koulussa katsottiin, kun minä säännöllisesti puutuin vanhempainilloista. Ja yskinhuoltajanhan nyt ainakin pitäisi niissä tilaisuuksissa istua. Mutta kun tauti saatiin hallintaan, lakkasin kaipaamasta erityiskohtelua. Vaikka se nivelreuma minulla on edelleenkin. Vähän samaan tapaan ajattelen tästä yksinhuoltajan kaipaamasta erityiskohtelustakin. Eli ei erityiskohtelua sen yksinhuoltajuuden vuoksi vaan siksi, että ihmisellä yleensä kestää jonkin aikaa sopeutua elämässään tapahtuviin suuriin muutoksiin. Siksi karsastan ajatusta, että kaikki yksinhuoltajat saisivat erityiskohtelua. Mun mielestä erityiskohtelu suotakoon niille, jotka sitä sen hetkisessä elämäntilanteessaan tarvitsee, mutta jokin yksittäinen asia...yksinhuoltajuus, nivelreuma tai mikä tahansa vastaava asia ... ei mun mielestä ole syy pysyvään erityiskohteluun. Mutta tää nyt on vaan mun näkemys asiasta :o)
tajua tätä erityiskohtelun tarvetta.
Jos jää yksinhuoltajaksi, onko nainen nykyään niin huonolla järjellä varustettu, ettei etukäteen tiedä, mitä se on?
Pystyykö kukaan sanomaan, että kuvitteli yh:n elämän helpoksi?
Minäkin olen sairastunut. Mutta en halunnut erityiskohtelua. Minusta tuntui kuin olisin myöntänyt olevani heikko. Halusin jatkaa elämääni sellaisena, kuin se silloin muuttui. Ei mitään säälimistä, eikä paapomista. Se olisi vain pitkittänyt tuskaa. Terveydestä luopumisen tuskaa. Olin sopeutumisvalmennuskurssilla. Siitä oli huomattava apu, ja he olivat kanssani samoilla linjoilla.
Huomasin valinneeni oikean tien takaisin elämääni.
Eronkin jälkeen on näitä kursseja. Mutta ei siellä voida eronneen koko elämää laittaa raiteilleen. Kyllä se on jokaisen oma tehtävä.
Tiedä sitten, mitä tällä erityiskohtelulla tarkoitat. Minulle se on etuuksia ja palveluja, joita muut eivät saa. Joiden ainoa saanti peruste on yh. Ja lisäksi tämä ansaitsematon arvonnousu. Kyllä tämä yhteiskunta itse päättää, mitä se milloinkin kunnioittaa. Yh:t eivät ole olleet ikinä listalla. Jokainen voi miettiä syytä siihen. Minulla on oma näkemys. Mutta en kirjaa sitä tähän. Koska tiedän, että sen jälkeen olen asennevammainen ja katkera ja kateellinen ja vien toisten ilot ja tyytyväisyydet!
on ainoa etuus minkä saa yksinhuoltajana.
Ja sen tarkoitus on tasoittaa toisen aikuisen palkan puuttumista perheen taloudesta. Tai näin minä olen sen ymmärtänyt.
Mitään palveluja ei yksinhuoltajalle lohkea erityisesti.. tai sitten en ole osannut niitä pyytää..
Asumistuki toimeentulotuki ovat etuuksia jotka kuuluvat myös kahden huoltajan perheelle mikäli heidän tulot jäävät liian pieneksi.
Muuten ei ole mitään erityiskohtelua mitä me saamme.
Ja kuten olen monessa viestissäni aijemmin sanonut... en tahtonut olla yksinhuoltaja en laittanut sitä päämääräkseni kun lapsia hankittiin.
Minä tahdoin kasvattaaa lapseni perheessä jossa on sekä isä että äiti. Mutta koska toinen osapuoli ei sitä tahtonutkaan... minulla ei ole vaihtoehtoja.
Mutta sen voin sanoa että yksihuoltajana oleminen on osoittautunut paljon vaikeammaksi kuin aviossa ollessani kuvittelin olevan.
Toisen aikuisen puuttuminen arjesta on ainakin kroonisesti sairaan lapsen perheessä tosi rankkaa, siinä kaipaisin vähän erityiskohtelua ja vaikka jotain lapsenhoitopalvelua. Minulla ei ole mahdollista jättää lapsia isälle kun tahdon mennä harrastuksiin tai ystävien kanssa ulos.
Käytännössä on niin ettei minulla ole harrastuksia kodin ulkopuolella. Yhteisiä lasten kanssa on mutta ei mitään yksin oloa.
Muuten en erityiskohtelua kaipaa vaan asiallista suhtautumista kanssa ihmisiltä
mieti kahden huoltajan perhettä, jossa molemmat ovat peruspäivärahalla tai työmarkkinatuella. Kaksi lasta. Toisen saama tuki vähentää jo asumistukea. Lapsilisä tulee ILMAN korotusta.
Laskelmien mukaan näille neljälle jää vähemmän per pää käteen kuin vastaavasti yh:lla jolla on kaksi lasta. Suurin piirtein korotuksen verran. Että näin. Näin minulle on kerrottu.
Ja erityiskohteluksi voi myös laskea yksinhuoltajaäideille tarkoitetut palvelut, joissa annetaan esim. miesmallia poikalapsille. Samoin "lomat" lastenhoidosta. Ei niitä ainakaan
saa meidän kaupungissa kukaan muu.
Miesmallit on kiven takana.
Yritin saada omalle pojalle sellaista mutta eipä ollut miehiä tarjolla... niitä ei siis saa automaattisesti kaikki tarvitsevat.
Ei ehkä voi laittaa sitä erityiskohteluksi yleistäen.
Lastenhoidosta maksamme ihan saman taksan mukaan kuin kahden huoltajan perheet... tulojemme mukaan.
Vai tarkoitatko kenties tätä tukiperhetoimintaa?
Siitä en sen tarkemmin osaa sanoa mitään.
Minulla ei vapaata lasten hoidosta ole jos isä ei lapsiaan tapaa.
Nyt voitas kysyä että miksi tämä 4 henkisen perheen isä tai äiti ei mene töihin????
Sitä minultakin perätään... miksen itse elätä lapsiani... hanki töitä ja saa palkkaa... samalla lailla työttömiä on avioliitossa elävissäkin
Hekin saavat työttömyyskorvausta ja ehkäpä toimeentulotukeakin.. asumistukea nyt ainakin.
Jos tulot jää miniminormin alle.. saa toimeentulotukea jota esim minulle ei makseta.
Jos tuloissa on jotain epäkohtia se ei liene minun eikä lasteni vika. Me saamme yhteiskunnalta vain yh korotuksen ja asumistuen.
Ja elämme toimeentulon rajoilla.... pärjäämme jos ei ole yllätyksiä.
Mutta jos tulee sairaskuluja... talous on heti sekaisin monta kuukautta.
Keväällä sairaskuluja tuli kahden kuukauden aikana melkein 400 euroa.. ja arvannet että sen summan puuttuminen vaikeuttaa elämää aika paljon.
(siinäkin yksi syy miksi iloitsin niistä 96 eurosta possussa tosi paljon, pelkäsin jo että joudun perumaan sen huvipuistoreissun)
Pelkään syksyä kun tiedän joutuvani pitkälle sairaslomalle ja lääkekustannuksia tulee ja paljon.
Että tasan ei käy onnenlahjat... parillisille eikä parittomille.
Mutta siitä huolimatta aurinko paistaa risukasaankin.
kirjaan sinulle tähän tiedot.
Ensin parillisen perheen sitten yh:n molemmilla kaksi lasta.
Kyse on siis työttömistä, mol. tapauksissa.
Perhe: Yh 2 lasta
työttömyyskorvaukset 1040 520
lapsilisät 200,5 276,7
asumistuki 343,2 458,92
elatusmaksut n. 240
yhteensä laskettuna per pää tulee käytettäväksi perheelle 395,92
yh:n perheelle 495,54
Eli miltei satasen erolla yh on erityisasemassa!
Tässä taloudellisessa tilanteessa on pakko ymmärtää niitäkin, jotka tuntevat kokevansa vääryyttä siitä, että vastoinkäymisistä huolimatta yrittävät pitää perheensä yhdessä.
VOI että tätä sun "ei liene minun eikä lasteni vika"-asennettasi. Ymmärtäisitkö sen toisinpäin?
Ymmärtäisitkö, että yhteiskunta tukisi ainoastaan perheitä, ja jättäisi yh:t ja heidän lapsensa oman onnensa nojaan tai huomattavasti pienemmille tuloille?
Ja vielä noihin palveluihin. Jos niitä ei saa kuin yh:t ne ovat vain heidän käytössään. Sitä ei voi yleistää normaaleihin perheisiin ollenkaan. Maksaa se toisenkin yh:n palvelu, vaikket sinä käytäkään!!
Minä en ainakaan ole niin ITSEKÄS, etten tätä ymmärrä!
Kun toinen perheen huoltajista poistuu kuvioista, niin ei ne yksinhuoltajan asiat yhdessä yössä järjesty. Vaikeinta on niillä naisilla, jotka ovat olleet kotiäiteinä. Ei sitä työpaikkaa ja lapsille päivähoitopaikkaa seuraavaksi viikoksi saa mistään. Tai jos naisella on vaikkapa vuorotyö ja mies hoitanut lapset ilta- ja yövuorojen ajan, niin ei se yh yhtäkkiä lapsilleen kolmivuorohoitopaikkaa saa. Kyllä yksinhuoltajaksi jääminen muuttaa elämää aika tavalla ja vaatii melkoisia järjestelyjä, ennenkuin elämänsä taas kuntoon saa. Kyse ei ole järjestä vaan siitä, että aika harvassa perheessä asiat järjestetään alunperin siihen malliin, että toinen vanhemmista voi milloin tahansa kävellä ovesta ulos eikä mikään silti muutu.
Minulle tuo erityiskohtelu tarkoittaa sekä ymmärtämystä että tiettyjä etuuksia ja palveluja. Jos en olisi aikoinaan saanut kerran viikossa kodinhoitajaa, niin en kyllä olisi kauppareissuista ja kodinhoidosta lähes täysin liikuntakyvyttömänä selvinnyt. Vaatii myös melkoista vahvuutta uskaltaa myöntää itselleen olevansa joskus heikko. Aivan toisella tavalla ymmärsin sairastumiseni jälkeen niitä potilaita, joita työssäni kuivitin ja käänsin. Ymmärsin, mitä on olla toisten ihmisten armoilla. Niin mukavaa kuin onkin pärjätä itse ja olla vahva, niin aika monen kohtalona on viettää elämänsä viimeiset ajat toisten ihmisten armoilla. Jotenkin uskon, että tilanne on paljon vaikeampi niille, jotka eivät ole koskaan uskaltaneet myöntää itselleen, että hekin voivat olla joskus heikkoja ja avun tarpeessa.
Kerroit itsekin sairastaneesi ja päässeesi sopeutumisvalmennuskurssi. Nuo kurssithan ovat sitä erityiskohtelua parhaimmillaan. Ihmistä pyritään auttamaan ja saamaan jaloilleen silloin, kun ihminen sitä apua tarvitsee.
Ja kuten tuolla joku muukin totesi, niin pelkän yksinhuoltajuuden perusteella ei saa muita etuuksia kuin lapsilisän yksinhuoltajakorotuksineen. En minäkään aikoinaan kodinhoitajaa yksinhuoltajuuteni perusteella saanut vaan siksi, etten päässyt liikkumaan. Saman palvelun olisin saanut ilman lapsiakin. Myöskään kaikki yksinhuoltajaperheet eivät saa tuettuja lomia tms. Noihin lomiinkin vaikuttaa perheen tulot.
kun minä itsekyyttäni nostan lapsilisän yh korotuksen. Silloin joku kahdenhuoltajan perhe jää ilman satasta.
Voi minua kurjaa ikävää äitiä.
Minä moitin itseäni nyt seuraavat 6 vuotta minkä vielä lapsilisiä nostan joka ikinen lapsilisäpäivä.
Valitettavasti en voi jättää sitä nostamatta koska silloin lapset jäisivät ilman lenkkareita tai housujaan. tai leipää ruokapöytään
Tai vielä pahempaa en voisi ostaa lääkkeitä tyttärelle enkä itselleni.
Mutta lupaan olla oikeen inhottava itselleni niin muiden ei tarvitse.
Mutta siitä huolimatta iloitsen huomisesta reissuun lähdöstäni... sitä ei vie minulta ja lapsilta kukaan... elämän iloa siis.
Jo keväällä uhkasit poistua palstalta, kun kommentit eivät olleeet sinulle mieleisiä. Mutta ei taida olla sinulla muuta paikkaa valittaa kurjuuttasi, kun taasen täällä olet;)
Muistan sinut hyvin:
- ex-mies on paha eikä huolehdi yhtään lapsista
- ex-mies jätti sinut, se kurja ihminen
- sinä elät nuukasti vaikka himppasen kurjaa onkin
Sinä se vaaaan jaksat. Kivoja noi sun Säästöpossu rahoilla huvipuistoon-jutut;) Sossusta sait kumminkin ne rahat....
kirjoitat näin:
"valitettavasti en voi jättää sitä nostamatta koska silloin lapset jäisivät ilman lenkkareita tai housujaan.tai leipää ruokapöytään"
Niinpä, sillä ei ole väliä, vaikka naapurin pariskunnan vekarat jäävät ilman niitä...näin puhuu positiivinen, toisia ajatteleva, empaattinen, suvaitsevainen yksinhuoltaja, joka on vielä ylpeä siitä, että saa enemmän nyhdettyä itselleen...
Ja kokeiles sinä sitä työhön menoa, kuten ehdotit parillisen perheenkin huoltajille!
varmaan varoa niitä miehiä, jotka kävelevät ulos ovesta...
kyllähän minä tämän jo tiesin. Mieluummin sinulle kuin jollekin toiselle...mahtaako se pariperheen lapsi saada siitä leipää paljonkin pöytäänsä, jos vaikka kuusi vuotta itseäsi nuhteletkin.
Jospa minä alankin nuhdella itseäni ja sinä jätät koko korotuksen nostamatta?
Sopiiko?
Ja voihan se ulos kävelijä olla myös nainen.