Onko normaalia, että yli viisikymppinen nainen haikailee elämäntoverin perään? Olen elänyt itsekseni näin kauan ja elämä on ollut antoisaa ja rikasta. Sitä oikeaa ei ole kohdalle osunut ja vuodet vierineet huimaa vauhtia.
Nyt on tullut mieleen monesti, että yksinkö tässä ollaan koko matka ja samalla kaipaus löytää kumppani tullut usein ajatuksiini.
Sitä vaan kyselen, että olenko ihan hassu eeva kun nyt vasta älyän, että olisi kiva, jos olis oma aatami.
Nyt on tullut mieleen monesti, että yksinkö tässä ollaan koko matka ja samalla kaipaus löytää kumppani tullut usein ajatuksiini.
Sitä vaan kyselen, että olenko ihan hassu eeva kun nyt vasta älyän, että olisi kiva, jos olis oma aatami.
Vastaukset 20
Vanhimmat
se on normaalia.Ei muuta kuin pilkettä silmään ja menoks...toivottavasti onnistut!
Sinun elämäsi olisi mennyt vähän matkaa samaa rataa kuin minullakin. Minulla oli alle viidenkympin tienoilla miesten suhteen kylmempi kausi, mutta myöhemmin siihen tuli muutos.
Suoraan sanoen, luulen lapsenlapsiin kohdistuvan rakkauteni olleen este mieheen kohdistuvaan rakkauteeni ja etenkin luovuuteen sen ilmentämisessä. ( = ei aviomiestä )
Lapsenlapset kun ovat niin ihania!
Mutta jos lapset pitävät lapsensa vähän kauempana, niin rakkauden laadun on muututtava, tai joutuu elämään ilman rakkautta.
Luopuminen on pakollista ja tuskallista toisinaan. Toivon löytäväni miehen, joka voi ymmärtää tällaista!
Pikkaisen käy kateeksi, kun sinulla on noita suloisuuksia lapsenlapsia. Minulla kun ei ole niitäkään. Ja mistä sen miehen tällä iällä löytää, kun ei ole enää mahdottomia haluja lähteä raitille rallattamaan.
Onko kellään neuvoja?
Olen hiukan tuolta ylemmästä ikäluokasta ja miespuolinen.
Samat arvomaailmat, kiinnostukset ja harrastukset voivat löytyä esimerkiksi aikuiskursseilta. Kansalaisopistojen tietokone-, kieli- y.m.-kursseilla voit hyvinkin tavata samanhenkisen ystävän.
Muita sopivia seuranhakuharrastuksia ovat tanssi, matkustelu j.n.e.
Ellei Sinulla ole mitään harrastuksia et myöskään ole mielenkiintoinen.
Miksi muuten, kiinnostuksenne kohteena ovat niin usein juopot reppanat?
On ihan totta, että jos ei missään liiku eikä mitään harrasta, ei kehenkään törmää.
Minulla on enemmänkin se ongelma, että huseeraan vähän liian monessa ja kun pitäisi vielä jaksaa töissäkin. Mutta eipä ole ketään prinssiä tullut kohdalle.
Tuo juoppoihin ja retkuihin sotkeutuminen on ihan teidän miesten syytä. Miksi olette sellaisia? Ja kun ensin esitätte ihan kunnollista ja melkeinpä raivoraitista.
Me naisrukat ollaan niin herkkäuskoisia.
Kertoisitko jotain itsestäsi?
Olen 56.Pieni ja pirtsakka. Sanovat hyvännäköiseksi ja hyvinsäilyneeksi, liekkö totta.
Olen terve ja hyväntuulinen.Asun kaupungissa ja olen hyvintoimeentuleva sekä ihmissuhteissa että taloudellisesti.Vieläkö muuta?
kokematon täysin parisuhteesta eli ollut elämäsi sinkkuna (neitsyenäkin ?) vaikea uskoa sellaista .
Mutta siihen parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi ja jos ihan pitää aloittaa A:sta asti on se aikamoinen juttu
Jäinpä vain sitä miettimään ja zemppiä vaan
oletpa osannut olla piilossa jos ei yhtään mitään suhdetta tuohon ikään mennessä ole onnistunut edes lyhyttä .
Minut on ymmärretty nyt väärin. Olen seurustellut, on ollut pitempää ja lyhyempää suhdetta. Mutta tällä hetkellä puuttuu mies viereltä ja se mitä kaipaan, on elämäntoveri.
Halu hengittää samaa ilmaa ja suunnitella yhteistä loppumatkaa...
Avauskirjoituksessa kyselin lähinnä sen perään, että onko normaalia vielä tällä iällä haaveilla näistä. Tosin tiedän, että ihan ok se on.
Siis se oikea on edelleen löytymättä, siitä on kyse. Siitä puhe, mistä puute.
Otapa nyt kiiruusti itseäs niskasta ja toimimaan.
Kyllä meitä turvallisia miehiä löytyy joka nurkalta.
Oletkos muutekseen vielä työelämässä?
Eräs kysymys, johon pitäisi saada vastaus, kuuluu: Miksi aikaisemmat suhteet ovat loppuneet?
Onko niiden tarkoituksena ollut kummankaan puolelta pysyvän suhteen löytäminen?
Tuollainen historia aiheuttaa kieltämättä pieniä epäilyksiä mahdollisuuksistasi.
Onkohan mainitsemasi pirtsakkuus karkoittanut miehiä?
Et sinä avioliittoon iältäsi vielä kohtuuttoman vanha ole, mutta kyllä se suuria muutoksiakin aiheuttaisi elämässäsi.
Tapsa taitaa puhua nyt kokemuksen syvällä rintaäänellä, kun arvailee suhteen tuovan suuria muutoksia Nannan elämään. Piiaksiko arvelet Nannan haluavan?
Kaisun...
Kaisu on kyllä toiminut, mutta nyt tavoittelemaansa päämäärää ajatellen ilmeisesti väärin.
On löydettävä uudet keinot.
Kiitos kommentistasi.
Suhteet ovat aikoinaan loppuneet siihen, että ollaan huomattu onneksi ennen papin aamenta, ettei jaksettaisi yhdessä niinkuin pitäisi. Siis suomeksi sanottuna yhteinen sävel jäi löytymättä alkuihastumisen jälkeen. Minun "pirtsakkuudella" ei ole ollut mitään tekemistä näihin epäonnistumisiin. Ja lähinnä minä olin se osapuoli, joka lopetti suhteen, eli minua ei jätetty.
Viimeinen suhde kesti kymmenisen vuotta ja olin alkuun aivan varma, että tää se on minun elämänkumppanini, se oikea, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Olin umpirakastunut ja edelleen pidän tästä ihmisestä, hänessä oli sitä mitä kaipasin. Mutta...vähitelllen tuli esiin asioita, joiden kanssa en olisi voinut tehdä kompromisseja, vaikka kuinka toista rakastin.
Nyt kun pystyn asioita jo järkevästi ajattelemaan, niin kyllä se miehen työnarkomania ja alkoholin liikakäyttö sekä hänen luonnehäiriönsä olivat ihan tarpeeksi suuria kynnyksiä yrittää yhteiseloa. Pitkään vei ennenkuin saatoin lopettaa suhteen ja vieläkin kirpaisee, kun hyviä hetkiämme muistelen.
Tällä iällä olen ehkä melko kriittinen, kun on nämä kokemukset käytynä ja lisäksi on nähnyt niin monien ystävienkin avioliittojen rikkoutuneen.
Kuitenkin haaveilen ja uskon, että jos oikea löytyy ja sama arvomaailmaltaan kanssani, uskaltaisin lähteä samaan veneeseen seikkailemaan kohti tulevaisuutta.
Olenko ihan hassu ajatuksineni?
Voisitko neuvoa tuota Kaisu poloista mikä olisi oikea keino, vaikuttaa siltä, että on pallo hukassa.
..olen ja ihan täydellä teholla, vaikka en olekaan teholla.
Siis olet hoitoalalla.
että jos vielä löytyisi se oikea (monien vuosien yksinolon jälkeen) niin ehkä uskaltaisin
antautua tunteen valtaan.
Mitä enemmän aikaa kuluu, muuttuvat ajatuksetkin ja vuosien mittaan on tämä yksinolo alkanut vaikuttaa niin mukavalta että tänä päivänä kuvittelen uuden suhteen olevan paremminkin "lähellä-kuolemaa-elämys".
Ei ole varaa tuhlata enää energiaa rakkaussurujen korjailemiseen. Yksineläjänä oleminenkin on ihanaa kun sen oikein oivaltaa.
...huonon kumppanin voittaa. Tosiaan näin minäkin ajattelen, että huonommaksi en elämääni haluaisi vaihtaa kun yksin pyyhkii tosi hyvin. Paitsi joskus se turvallisen olkapään kaipuu....