KOULU KIUSATTU 9 VUOTTA
Saavun kouluun joka päivä.Minua odottaa siellä ne pojat ja tytöt joita en odottanut!
Samaa pilkkaamista päivästä toiseen.
Kukaan ei voi ymmärtää minua miltä se tuntuu =( arvet jää noista ihmisistä,sydämeni haljennut on.
"kuka minua suojelisi?"
kyyneleet ei minua auta eikä huudot,arvet aukeaa heti kun muistan mitä ne päivät oli.
En luota keneenkään nuoreen ihmiseen koska olen saanut katsella niitä kusipäitä 9 vuotta.
PALAKOOT HELVETISSÄ
Saavun kouluun joka päivä.Minua odottaa siellä ne pojat ja tytöt joita en odottanut!
Samaa pilkkaamista päivästä toiseen.
Kukaan ei voi ymmärtää minua miltä se tuntuu =( arvet jää noista ihmisistä,sydämeni haljennut on.
"kuka minua suojelisi?"
kyyneleet ei minua auta eikä huudot,arvet aukeaa heti kun muistan mitä ne päivät oli.
En luota keneenkään nuoreen ihmiseen koska olen saanut katsella niitä kusipäitä 9 vuotta.
PALAKOOT HELVETISSÄ
Vastaukset 3
Vanhimmat
KOULU KIUSAAJA 9 VUOTTA
Saavun kouluun joka päivä.Minä odotan siellä niitä poikia ja tyttöjä ja he eivät minua odottaneet!
Samaa nauramista päivästä toiseen.
Kukaan ei voi ymmärtää minua miltä se tuntuu =) noille ihmisille jää arvet,sydämeni tyytyväinen on.
"kuka on seuraava?"
naurut ja kikatukset auttavat minua,suu hymyyn vääntyy heti kun muistan mitä ne päivät oli.
En luota keneenkään nuoreen nörttiin koska olen saanut katsella niitä kusipäitä 9 vuotta.
PALAKOOT HELVETISSÄ
kyllä minä ainakin ymmärrän, miltä susta tuntuu. mua kiusattiin n. 12 vuotta.
se on niin hirveetä!!!!
Liian tuttua, olin tuossa tilanteessa ja se on vaikeaa. Eka kuus vuotta peruskoulussa kiusausta kaikissa muodoissa kun olin ujo. No ei se ainakaan auttanut siihen! Yläasteelle mun ainoa kaveri koulussa päätti luovuttaa mun kanssa kulkemisen edes koulun ulkopuolella ja ilman tuota kaikki muuttui. Fyysinen kiusaaminen loppui sitten yläasteella mutta minä olin sen "näkymätön" jopa tunneilla. Omalla tavallaan se oli jopa pahempaa. On jäänny tosi kipeitä muistoja tuolta ajalta. En voinut puhus siitä kenellekään koska jos olisin puhunut olisin murtunut siitä. Yritin parhaani mukaan kieltää tilanteen. Nykyään olen oppinut ainakin kirjoittamaan siitä, mutta vieläkin sitä kieltää ääneen. Luottaminen on vaikeaa, mutta olen oppinut luottamaan muutamaan ihmiseen nyt jälkeenpäin. En valehtele ja sano että se tulee helpottumaan, mutta se on paras jos opit hyväksymään nuo muistot. Minulla kirjoittaminen on auttanut tosi paljon. Sitä mukaa kun opin hyväksymään nuo muistot vähä vähältä sitten on helpottanut vähäsen. Tai musiikki voi auttaaa myöskin. Löydä keino mikä sopii sinulle parhaiten.Minulla se on kirjoittaminen. Kunhan opit olemaan sinut noiden muistojen kanssa, se on tärkeintä jos haluat "selviytyä". Unohtaminen on tässä se mikä ei ole fiksua, koska se ei todellakaan toimi, hyväksyminen on oikea tie.