Uusi aamu, pakkasen valkeaa.
Sisällä rämisevä onttous,
mihin hittoon sekin tahtoo.
Järjestän tavarat pöydällä
uudelleen, turhuuksien turhuus,
sen on sanonut joku minua fiksumpi.
Ajatus kulkee, miksei se voi
lakata kiusaamasta.
Ei.
Eivät ne kiusaa, ne järjestelevät
pään muistilokeroita uudelleen.
Turhuuksien turhuus, sanon minä,
kun en muutakaan keksi.
Huomenna uusi aamu
pakkasen valkeaa.
Ja minä.
Sisällä rämisevä onttous,
mihin hittoon sekin tahtoo.
Järjestän tavarat pöydällä
uudelleen, turhuuksien turhuus,
sen on sanonut joku minua fiksumpi.
Ajatus kulkee, miksei se voi
lakata kiusaamasta.
Ei.
Eivät ne kiusaa, ne järjestelevät
pään muistilokeroita uudelleen.
Turhuuksien turhuus, sanon minä,
kun en muutakaan keksi.
Huomenna uusi aamu
pakkasen valkeaa.
Ja minä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuttuja tuntemuksia runossasi, noin minäkin usein
ajattelen " uusi aamu ja minä "
Kiitos runostasi, ja toivotaan että se uusi aamu
on parempi.
Tieto siitä, että joku on pysyvää,
ettei kaikki ole muuttuvaa.
Pysyvää, ainakin toistaiseksi, aamu ja minä.
Kiitos Elyse:)