Meidän vauva (4,5kk) ei kyllä kauan ole tyytyväinen yhdessä asennossa/paikassa/tekemisessä. Syönnin jälkeen (täysimetys) on jonkin aikaa tyytyväisenä sylissä (tai olalla röyhtäisemässä), mutta pian alkaa kitinä ja temppuilu sylissä.
Olenkin sitten laittanut vauvan lattialle, jos siellä viihtyisi paremmin. Aikansa maistelee lelujaan ja pyörii selältä mahalleen ja toisin päin. Röymimistä yrittelee, mutta selvästi tuskastuu, kun ei osaa. Alkaa taas kitinä ja syliin on päästävä.
Tosin ei kauan sylissäkään viihdy. Kokeillaan sitteriä ja viihdytetään vauvaa siinä. Aikansa menee tätäkin, mutta jos lapsen esim.jättää sitteriin lelun kanssa yksin ja tekee itse vaikka samalla ruokaa, alkaa kitinä.
Olen huomannut, että jos vauvan kanssa koko ajan seurustelee ja juttelee ja hauskuuttaa jne. hän jaksaa olla tyytyväisenä vähän kauemmin. Mutta aina ei tämäkään auta, ja onhan välillä tehtävä kotitöitäkin, syötävä itse jne.
Vauva ei tosin jaksa olla pitkiä aikoja hereillä, korkeintaan kaksi tuntia kerrallaan (ja tästä ajasta n.puoli tuntia on tyytyväinen ja osa ajasta menee syömiseen). Nukkuu pitkiä päiväunia ja yötkin hyvin. Kitinää ei siis tarvitse oikeastaan paljon kuunnella, mutta ärsyttävää silti, kun lähes kaikki valveillaoloaika on kitinää...
Kyläpaikkoihin ei viitsi lähteä, kun vauva on mahdoton kitisiä, ei viihdy missään.
Mitä konsteja tähän olisi avuksi? Vai pitääkö vaan kestää ja toivoa, että ajan kanssa helpottaa?
Ja mistähän tuo ainainen kitinä johtuu?
Olenkin sitten laittanut vauvan lattialle, jos siellä viihtyisi paremmin. Aikansa maistelee lelujaan ja pyörii selältä mahalleen ja toisin päin. Röymimistä yrittelee, mutta selvästi tuskastuu, kun ei osaa. Alkaa taas kitinä ja syliin on päästävä.
Tosin ei kauan sylissäkään viihdy. Kokeillaan sitteriä ja viihdytetään vauvaa siinä. Aikansa menee tätäkin, mutta jos lapsen esim.jättää sitteriin lelun kanssa yksin ja tekee itse vaikka samalla ruokaa, alkaa kitinä.
Olen huomannut, että jos vauvan kanssa koko ajan seurustelee ja juttelee ja hauskuuttaa jne. hän jaksaa olla tyytyväisenä vähän kauemmin. Mutta aina ei tämäkään auta, ja onhan välillä tehtävä kotitöitäkin, syötävä itse jne.
Vauva ei tosin jaksa olla pitkiä aikoja hereillä, korkeintaan kaksi tuntia kerrallaan (ja tästä ajasta n.puoli tuntia on tyytyväinen ja osa ajasta menee syömiseen). Nukkuu pitkiä päiväunia ja yötkin hyvin. Kitinää ei siis tarvitse oikeastaan paljon kuunnella, mutta ärsyttävää silti, kun lähes kaikki valveillaoloaika on kitinää...
Kyläpaikkoihin ei viitsi lähteä, kun vauva on mahdoton kitisiä, ei viihdy missään.
Mitä konsteja tähän olisi avuksi? Vai pitääkö vaan kestää ja toivoa, että ajan kanssa helpottaa?
Ja mistähän tuo ainainen kitinä johtuu?
Vastaukset 4
Vanhimmat
juu, meillä hieman sama juttu.. Vauva lehdessa 12.2007 oli aika osuva artikkeli vaativasta vauvasta. Että jotkut vauvat ovat tempperamenttisiä ja vaativia eikä sille voi oikein mitään. huh huh.. lohdutukseksi artikkelissa luki että tällaiset kitisijät ovat yleensä fiksuja lapsia.. no juu..kuka nyt tollasta voi tutkia..=)
mutta jaksamista teille. Hermot aika tiukilla välillä kun mikään ei kelpaa. luotetaan sitten siihen että meidän vauvat yli-fiksuja =)
Joo, pitänee luottaa tuohon älykkyyteen :)
oli kitisevä tapaus ton ikäisenä. Nyt, kun on oppinut itse istumaan ja konttaamaan niin on kitinä lähes loppunut=) 3-6kk oli rankinta aikaa, kun koko ajan olisi pitänyt viihdyttää ja pitää sylissä. Poika olikin kantoliinassa monesti, kun siivosin ym.
Ja ihan sama oli meilläkin, että puoli tuntia oli tyytyväinen ja viimeistään kahden tunnin välein otti päikkärit. Tempperamenttia löytyy meidän tapauksilta vähän enemmän kuin toisilta!=) Kyllä se viimeistään liikkeelle lähdön myötä helpottaa. Tsemppiä!
Erittäin tutulta kuulostaa! Voin myös lohduttaa, että kun vauva kasvaa, niin tilanne helpottaa kuukausi kuukaudelta.
Nämä vaativat vauvat kaipaavat ekstra-annoksen äidin syliä ja läheisyyttä. Kantoliinan lisäksi voisit kokeilla laittaa vauvan sitteriin ja laulaa reippaita lastenlauluja, kun teet ruokaa.. Olet siten konkreettisemmin läsnä vauvalle.