Amerikkalaisen Isabel Fonseca;n kirjan `Bury Me Standging. kirja on aiheensa ja kohteensa vuoksi harvinainen. Kirja sisältää laajalta alueelta tehtyyn kuvauksen itä Euroopassa asustavien erillisien romaaniheimojen tavoista ja elinehdoista. En osaa sanoa onko kirjasta tehty käännöstä Suomen kielelle mutta noiden alueiden liittyessä Euroopan unionni jäseniksi, ei olisi pahitteeksi useapien tutustua tähän kirjaan ja sen aiheeseen.Vaikka kirja nimeä "Hautaa minut pystyyn", on mainostettu vanhana mustalais-sanontana, se kuitenkin on peräisin Mexikon valankumoukselistten sanomista, ja on lainattu tähän kirjaan sieltä
Lieneekö syynд sitten varojen puute, taikka uupumus aiheeseen – syystä taikka tuosta, tekijä ei ole ulottanut noita tutkimusmatkojaan Pohjoismaihin asti.
Vaikka tutkimus on pyritty tekemään niin kuin kaikki tutkimukset, niin objektiiviseksi kuin vain on mahdollista, on tässä kirjassa silti havaittavissa sitä samaa hukkumaa, joka on yleisesti tunnettu niiden tutkijoiden ja kirjailijoiden keskuudessa, jotka ovat ryhtyneet ulkoapäin tutkimaan alkukantaisia kulttuureja.
Isabel Fonsecan ensimmäinen havainto romaaneista tapahtuu Buharestin rautatieasemalla, jossa hän amerikkalaisena ihmettelee miksi niin paljon intiaaneja on kerääntynyt yhdelle ja samalle alueelle. Tuossa, että hän noiden ihmisien ulkonäön ja pukeutumisen perusteella – näiltä silloin vielä tuntematta – nimeää nämä heti paikalla intiaaneiksi, on se kiistaton yhtenäisyys näiden kahden kansan heimon elintavoissa, pukeutumisessa ja uskomuksissa – lisäksi kummatkin kantavat Intiaan viittaavaa nimitystä. Fonseca löysi Itä-Euroopasta todella hyvin paljon Amerikan-intiaaneja muistuttavan kansan, joka samoin kun intiaanit Amerikassa, koostui perhe ja sukulaissuhteilla yhteen sidottujen serkkujen ja lankojen heimoista, joiden alkuperän otaksuttiin olevan Intian.
On vaikea sanoa missд määrin se ylenpalttinen huomio ja vieraanvaraisuus, jota kirjailija sai osakseen tuon yhteisön piirissä, jota hän kutsui kaikkein suljetuimmaksi ja unohdettuilmaksi kansaksi koko maailmassa - on heikentänyt tätä hänen tekemänsä tutkimuksen laatua, selvää on vain se, että hän amerikkalaisena tutkijana kirjailijana edusti sellaista sivistynyttä ylivoimaa ulkoisesta maailmasta, jota voi veratta vain taivaalta alas ihmisien pariin laskeutuneen uuden sivilisaation lähettiläikseen.
Oleskellessa Albaniassa, Trinan laidalla sijaitsevassa Kinoteatteriksi nimetyssä romaanien asuttamassa korttelissa, hän teki havaintoja romanien elintavoista, uskomuksista ja pyrki saaman selville kaikki ne asian ja siteet jotka yhdistyvät näitä kaikkia ihmisiä Tiranasta Tynesideen ja Tulsaan
Isabella Fontacen teki myös havaintoja nuorien naisien perunamaisista rinnoista jotka eivät koskaan olleet kantaneet rintaliivejä ja näiden vartaloista jotka olivat suorat ja kurvittomat kuin nuorien poikien vartalot. Miehistä, jotka pukeutuvan joka säällä, kaikkina vuodenaikoina ja kaikkiin tilaisuuksiin aina samaan perinteelliseen keikari pukuunsa. (Siinä suhteessa romanimiehet miehet eivät poikkea toisistaan.)
Lukutaidottomuus ei tuon kansanosan keskuudessa, noilla alueilla ole mikään ihme, sillä heidän kielessään ole sanaa tällaisille toiminnoille. Myös Suomessa, jonka on aina kerskunut edustuvansa korkeampaan yhteiskunta kehitystä, oli vielä joitakin vuosia sitten lukutaidottomia suhteellisen nuoria romaani miehiä.
Hitlerin tiedetään lausuneen vallattujen alueiden kansalaisista: - Meidän tulee opettaa niille vain sen verran liikenne sääntöjä, etteivät jää ajoneuvojemme alle. Tuo sama periaate lienee olleen epävirallisesti romaanien kohdalla käytössä monessa maassa koko sodan jälkeisen ajan.
Havaintoja Slovakia lehdistön useasti esittämälle väitteelle romaanien henkisestä jälkeenjääneisyydestä ei tässä tutkimuksessa löydy viitteitä.
Episodi, missä romaaninainen näkee elämänsä ensimmäisen teepussin ja pitää sitä jonakin muunna kuin teenä, tempaa tuon kapistuksen talteen kiehuvan vesikattilan yltä, pelosta, että kalliita hajusteita sisältävä pussi saataisi kastua - kuvaa yksin omaan tuon kansan osan eristäytyneisyydestä. Silti tällainen tietämättömyys yleisien kulutustarvikkeiden käytöstä saattaa olla yhtenä lähtökohtana noille väitteille tuon kansan osan henkisestä tilasta.
Balkanin alueen romanien taloudessa oli vähäisiä eroja. Erityistä uskonnon harjoittamista ei Fontacen mukaan ollut nähtävissä minkään erilaisen taikka yhtenäisen romani ryhmän keskuudessa. Tapu ja saastumasäännöt olivat kaikkialla samankaltaisia. Talouden ylläpidon ja vastuun kantoivat naiset, siinä suhteessa tuo tapa on kaikkialla yhtenäinen ja jatkunut lähes muuttumattomana vuosisatojen.
Silloin kun joku, taikka jotkut ihmisistäд ovat omaehtoisesti odoptoineet itselleen ihmisyhteisöjen suuriman pelon; poikkeavuuden ja eristyksen, omaamalla syntymästään asti poikkeavan huomiota herättävän ulkonäön, ja sen päälle vielä kehittäneet poikkeavat elintavat ja onnistuneet pitämään näitä ominaisuuksia hallussaan sukupolvesta toiseen, vuosisatojen ajan muuttumattomana, niin ei voi olla kysymättä, mistä tämä kaikki on alkujaan lähtenyt.
Vaikka tiedetään suurella varmuudella romanien alkukodin olevan pohjois- Intiassa eikä sen varmistamiseen, että useat muistuttavat ulkomuodoltaan ja väriltään intialaisia, kaivata lahjakkaan muotokuvamaalarin silmää, on jäljellä vielä paljon selvittämättömiä liittymiä ja sosiaalista historiaa.
Vielä Eurooppaan tultuaan romanit olivat tietoisia alkukodistaan, mutta he eivät halunneet sitä paljastaa. Siihen ovat saattaneet olla aivan samat syyt kun tämänkin päivän maahanmuuttajilla; tietyistä maista lähtöisin olevat saavat osakseen erilaisen vastaanoton. Todennäköisesti Egypti oli siloisina aikoina kovassa kurssissa eurooppalaisien keskuudessa, olihan se sivistyksen ja vaurauden kehto useissa senaikaisissa kronikoissa. Sen sijaan Intia tuolloin, vaikka oli kaukaisen kaupan kohde, oli myös kaaoksen kotimaa.
Lieneekö syynд sitten varojen puute, taikka uupumus aiheeseen – syystä taikka tuosta, tekijä ei ole ulottanut noita tutkimusmatkojaan Pohjoismaihin asti.
Vaikka tutkimus on pyritty tekemään niin kuin kaikki tutkimukset, niin objektiiviseksi kuin vain on mahdollista, on tässä kirjassa silti havaittavissa sitä samaa hukkumaa, joka on yleisesti tunnettu niiden tutkijoiden ja kirjailijoiden keskuudessa, jotka ovat ryhtyneet ulkoapäin tutkimaan alkukantaisia kulttuureja.
Isabel Fonsecan ensimmäinen havainto romaaneista tapahtuu Buharestin rautatieasemalla, jossa hän amerikkalaisena ihmettelee miksi niin paljon intiaaneja on kerääntynyt yhdelle ja samalle alueelle. Tuossa, että hän noiden ihmisien ulkonäön ja pukeutumisen perusteella – näiltä silloin vielä tuntematta – nimeää nämä heti paikalla intiaaneiksi, on se kiistaton yhtenäisyys näiden kahden kansan heimon elintavoissa, pukeutumisessa ja uskomuksissa – lisäksi kummatkin kantavat Intiaan viittaavaa nimitystä. Fonseca löysi Itä-Euroopasta todella hyvin paljon Amerikan-intiaaneja muistuttavan kansan, joka samoin kun intiaanit Amerikassa, koostui perhe ja sukulaissuhteilla yhteen sidottujen serkkujen ja lankojen heimoista, joiden alkuperän otaksuttiin olevan Intian.
On vaikea sanoa missд määrin se ylenpalttinen huomio ja vieraanvaraisuus, jota kirjailija sai osakseen tuon yhteisön piirissä, jota hän kutsui kaikkein suljetuimmaksi ja unohdettuilmaksi kansaksi koko maailmassa - on heikentänyt tätä hänen tekemänsä tutkimuksen laatua, selvää on vain se, että hän amerikkalaisena tutkijana kirjailijana edusti sellaista sivistynyttä ylivoimaa ulkoisesta maailmasta, jota voi veratta vain taivaalta alas ihmisien pariin laskeutuneen uuden sivilisaation lähettiläikseen.
Oleskellessa Albaniassa, Trinan laidalla sijaitsevassa Kinoteatteriksi nimetyssä romaanien asuttamassa korttelissa, hän teki havaintoja romanien elintavoista, uskomuksista ja pyrki saaman selville kaikki ne asian ja siteet jotka yhdistyvät näitä kaikkia ihmisiä Tiranasta Tynesideen ja Tulsaan
Isabella Fontacen teki myös havaintoja nuorien naisien perunamaisista rinnoista jotka eivät koskaan olleet kantaneet rintaliivejä ja näiden vartaloista jotka olivat suorat ja kurvittomat kuin nuorien poikien vartalot. Miehistä, jotka pukeutuvan joka säällä, kaikkina vuodenaikoina ja kaikkiin tilaisuuksiin aina samaan perinteelliseen keikari pukuunsa. (Siinä suhteessa romanimiehet miehet eivät poikkea toisistaan.)
Lukutaidottomuus ei tuon kansanosan keskuudessa, noilla alueilla ole mikään ihme, sillä heidän kielessään ole sanaa tällaisille toiminnoille. Myös Suomessa, jonka on aina kerskunut edustuvansa korkeampaan yhteiskunta kehitystä, oli vielä joitakin vuosia sitten lukutaidottomia suhteellisen nuoria romaani miehiä.
Hitlerin tiedetään lausuneen vallattujen alueiden kansalaisista: - Meidän tulee opettaa niille vain sen verran liikenne sääntöjä, etteivät jää ajoneuvojemme alle. Tuo sama periaate lienee olleen epävirallisesti romaanien kohdalla käytössä monessa maassa koko sodan jälkeisen ajan.
Havaintoja Slovakia lehdistön useasti esittämälle väitteelle romaanien henkisestä jälkeenjääneisyydestä ei tässä tutkimuksessa löydy viitteitä.
Episodi, missä romaaninainen näkee elämänsä ensimmäisen teepussin ja pitää sitä jonakin muunna kuin teenä, tempaa tuon kapistuksen talteen kiehuvan vesikattilan yltä, pelosta, että kalliita hajusteita sisältävä pussi saataisi kastua - kuvaa yksin omaan tuon kansan osan eristäytyneisyydestä. Silti tällainen tietämättömyys yleisien kulutustarvikkeiden käytöstä saattaa olla yhtenä lähtökohtana noille väitteille tuon kansan osan henkisestä tilasta.
Balkanin alueen romanien taloudessa oli vähäisiä eroja. Erityistä uskonnon harjoittamista ei Fontacen mukaan ollut nähtävissä minkään erilaisen taikka yhtenäisen romani ryhmän keskuudessa. Tapu ja saastumasäännöt olivat kaikkialla samankaltaisia. Talouden ylläpidon ja vastuun kantoivat naiset, siinä suhteessa tuo tapa on kaikkialla yhtenäinen ja jatkunut lähes muuttumattomana vuosisatojen.
Silloin kun joku, taikka jotkut ihmisistäд ovat omaehtoisesti odoptoineet itselleen ihmisyhteisöjen suuriman pelon; poikkeavuuden ja eristyksen, omaamalla syntymästään asti poikkeavan huomiota herättävän ulkonäön, ja sen päälle vielä kehittäneet poikkeavat elintavat ja onnistuneet pitämään näitä ominaisuuksia hallussaan sukupolvesta toiseen, vuosisatojen ajan muuttumattomana, niin ei voi olla kysymättä, mistä tämä kaikki on alkujaan lähtenyt.
Vaikka tiedetään suurella varmuudella romanien alkukodin olevan pohjois- Intiassa eikä sen varmistamiseen, että useat muistuttavat ulkomuodoltaan ja väriltään intialaisia, kaivata lahjakkaan muotokuvamaalarin silmää, on jäljellä vielä paljon selvittämättömiä liittymiä ja sosiaalista historiaa.
Vielä Eurooppaan tultuaan romanit olivat tietoisia alkukodistaan, mutta he eivät halunneet sitä paljastaa. Siihen ovat saattaneet olla aivan samat syyt kun tämänkin päivän maahanmuuttajilla; tietyistä maista lähtöisin olevat saavat osakseen erilaisen vastaanoton. Todennäköisesti Egypti oli siloisina aikoina kovassa kurssissa eurooppalaisien keskuudessa, olihan se sivistyksen ja vaurauden kehto useissa senaikaisissa kronikoissa. Sen sijaan Intia tuolloin, vaikka oli kaukaisen kaupan kohde, oli myös kaaoksen kotimaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ohoh- on siinä ihminen, tuo repotteri, kun ei käsi osaa kirjoittaa omasta aivoista yhtikäs mitään, vaan käyttä toisien ihmisten sepustettuja juttuja. Siis hänellä ei riitä aivokapaseettia semmoiseen asiaan.Täytyy sanao ,että on tosi tyhmä repotteri, vielä tyhmempi kuin minä. Enhän minä tyhmä taita ollakkaan ,koska paljastin hänet.
Amerikkalainen antropologi Isabella Fontace kulki ja eli Itä-Euroopan romanien parissa heti neuvostojärjestelmän luhistumisen jälkeisennä vuotena 1991. Hän vietti aikaa Albaniassa, romanien asustamassa kaupunginosassa joka yleisestti tunnettiin Kino Studion nimellä. Hän matkusti Bulgariaan ja Balkannin kyliin ja eleli paikallisien romanien parissa näiden ehdoilla.Hän tapasi useita kieliä taitavia mustalais aktivisteja, sekä naisia, jotka eivät siihen astisen elämänsä aikana vielä olleet nähneet teepussia,ja sieppasivat kiireestti kattilasta ylös tuon mystisen ja arvokaan teepussin, joka oli vähällä kastua.
Kirjan otsikko: Bury me standing, Hautaa minut pystyyn,kun olen ollut polvillani koko elämän- on vanha romanien käyttämä sutkaus, jota tämän päivän Länsi-Euroopalaiset romanit eivät tunne omakseen. Kuitenkin se on menneen ajan todelisuutta ja kaikkien on hyvä tietää, ettei historia eikä maailma ole yhden simän kantaman mittainen.
Suosittelen lukemaan. En tiedä onko kirjasta käänöstä,mutta ne jotka taitavat englantia voivat kysyä kirjaa kirjastoista.
Det bortglömda folket
Efter 35 år av förnekande erkännde Västtyskland år 1981 genom dåvarande förbundskansler Helmut Kohl att naziregimen av rasmässiga skäl sökt utrota inte bara judar utan även romerna.
Först 1989 erkände världssamfundet att romerna var offer för nazisternas raspolitik under andra världskriget.
- Zigenarnatten-
Alla i det så kallade familjelägret för zigenare i Auschwitz - Birkennau likvideras natten mellan 2 och 3 augusti 1944. Under befäl av SS - Oberstormführer Otto Moll föstes zigenarna in i de tre gaskamrarna som användes vid denna tid. Zigenarna gjorde motstånd och SS-männen tvingade in dem med handeldvapen.
I Tyskland förekom förföljelse och diskriminering långt före nazistregimens tillträde 1933.
Likadant var det i många europeiska länder. Omkring 1940 påbörjar nationalsocialisterna ett systematiskt folkmord riktad mot romerna. Förintelsen av romer under andra världskriget kallar många romer porrajamos
Först 1989 erkände världssamfundet att romerna var offer för nazisternas raspolitik under andra världskriget.
Hur påverkar det självkänslan och synen på det omgivande samhället när det varken finns juridik eller empati som erkänner det lidande en hel folkgrupp har utsatts för? Om detta berättar antologin Ett fördrivet folk.
Utgångspunkt är nazisternas försök att döda alla romer under andra världskriget. Men här berättas också om hur förtryck och diskriminering tog sig konkreta uttryck i Sverige och gör det än idag. Romerna är ett stort folk utan eget territorium som lever utspridda i världen. Flest romer finns i Europa, cirka 10 miljoner. Romerna beräknar själva att det finns cirka 50 000 personer med romskt ursprung i Sverige. Ungefär hälften tillhör den grupp som kallas resandefolket. De flesta bidragen i Ett fördrivet folk är formulerade av romer. Antologin vänder sig främst till dig som kommer i kontakt med romer i ditt arbete men även andra som vill veta mer om romernas historia som kantas av förföljelse, förtryck och diskriminering. Antologin är rikt illustrerad.
However with this sort of brain there are just two way to you to go by, one lead to the asylum and the other to the graveyard.