Millainen suhde teidän vauvalla on isänsä kanssa? Osallistuuko isä vauvanhoitoon?
Meillä mies kyllä touhuaa vauvan kanssa silloin kun vauva on tyytyväinen ja iloinen. Mutta silloin kun alkaa huuto, sysää mies heti vauvan minulle. Hän ei myöskään halua vaihtaa kakkavaippoja eikä jaksa herätä öisin hoitamaan vauvaa.
Joskus minulle tulee ihan huono omatunto ja syyllinen olo, kun joudun käskemään miestä hoitamaan vauvaa. Ajattelen, että onko se sitten kuitenkin minun hommani, kun mies on viikot töissä...
Vauva selvästi myös viihtyy enempi minun kanssani, kun häntä enempi hoidan. Esimerkiksi itkuisena rauhoittuu paremmin minun sylissäni jne. Tämän vuoksi mies ei kai edes halua yrittää tyynnytellä itkevää lasta.
Ollaan miehen kanssa puhuttu tästä asiasta sata kertaa, mutta muutosta ei vaan tule...
Miten tähän saisi muutoksen vai onko tyydyttävä kohtaloonsa?
Meillä mies kyllä touhuaa vauvan kanssa silloin kun vauva on tyytyväinen ja iloinen. Mutta silloin kun alkaa huuto, sysää mies heti vauvan minulle. Hän ei myöskään halua vaihtaa kakkavaippoja eikä jaksa herätä öisin hoitamaan vauvaa.
Joskus minulle tulee ihan huono omatunto ja syyllinen olo, kun joudun käskemään miestä hoitamaan vauvaa. Ajattelen, että onko se sitten kuitenkin minun hommani, kun mies on viikot töissä...
Vauva selvästi myös viihtyy enempi minun kanssani, kun häntä enempi hoidan. Esimerkiksi itkuisena rauhoittuu paremmin minun sylissäni jne. Tämän vuoksi mies ei kai edes halua yrittää tyynnytellä itkevää lasta.
Ollaan miehen kanssa puhuttu tästä asiasta sata kertaa, mutta muutosta ei vaan tule...
Miten tähän saisi muutoksen vai onko tyydyttävä kohtaloonsa?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meillä on vasta nyt alkanut isyys löytyä, siihen meni noin 9kk. Noiden yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana, kun alkuhuuma oli haihtunut, mies ei juurikaan osallistunut tytön hoitamiseen muuta kuin silloin, kun häntä siihen patistin ja sanoin suoraan, että tee sitä ja tätä. Koskaan ei ole tytön kanssa öisin herännyt, mutta toisaalta en ole sitä odottanutkaan, kun töissä käy. Mekin puhuimme asiasta miljoonia kertoja, mutta ei se mitään auttanut. Suoraan sanottuna yhtä saamaton vätys hän oli jatkuvasti. Tosin meidän tyttö oli todella itkuinen ja vaativa tapaus elämänsä ensimmäiset 6kk ja vain minä sain tytön rauhoittumaan, mikä tietysti johtui siitä, ettei mies edes yrittänyt.
Kun tyttö oli noin 9kk:n ikäinen, huomasin kerran, että mieheni käytöksessä oli tosiaan tapahtunut muutos. Onhan tyttö jo nyt isompi ja muutenkaan ei juuri itkeskele turhista. Nyt isikin tykkää touhuta tytön kanssa eikä heti tyrkkää häntä minulle, jos typy alkaa kiukuta jostakin. Edelleenkään mieheni ei vaihda kakkavaippoja, mutta eipä niitä meillä juuri tulekaan, kun tyttö käy potalla.
Miettikääpä muuten, että onhan meillä äideillä huima etumatka vanhemmuuteen kasvettaessa, kun kannamme vauvaa ensin 9kk, joten ei ole ihmekään, jos joillakin isillä, mieheni mukaan luettuna, menee tovi jos toinenkin, ennen kuin isänä olemisen tarkoitus kirkastuu :)
Isä taas on ollut alusta saakka tosi kivasti mukana vaavin hoidossa. poika syntyi 6vkoa etuajassa ja joutui viettämään lastenosastolla 2 ensimmäistä viikkoaan. siellä sitten yhdessä kävimme häntä hoitelemassa ja "ammattilaisten" avustuksella miehenikin oppi nopeasti vauvankäsittelytaitoja jnejne.
vaippaa vaihtaa ja syöttää ja tekee kaikkea vauvanhoitoon liittyvää ihan samalla tavalla kuin minä, alusta asti ja edelleen(poika 7kk). Ja itse olen aloittanut jo työnteon viikonloppuisin jolloin pojat ovat koko päivän ihan keskenään ja tosi hyvin ovat pärjänneet...
alkuvaiheessa kun yösyötöt olivat meillä vielä ajankohtaisia, mieheni hoiti pääasiassa sen homman(osittaisella imetyksellä 2 ekaa kuukautta oltiin ja sitten loppui kokonaan imettäminen)...
laittaa melkein joka ilta nukkumaan ja saunassa käy pojan kanssa kun minä odottelen silläaikaa ja otan sitten pojan kuivaukseen ja mies jatkaa itse saunomista.
käyvät yhdessä ruokakaupassa työpäivinäni joskus, ja isovanhemmilla vierailulla, ja isoisovanhemmilla
plääh, mitähän vielä....olen kyllä miettinyt että mitenköhän sitä yksin pärjäisi kun mies niin paljon minua auttaa. mutta kaipa sitä pärjäisi jos olisi pakko. Usein olen häntä siitä kiittänyt.......
mies on alusta asti ollut tiukasti hoidossa mukana. Kun tuli laitokselta hakeen nakkasin lapsen vaatteet sängylle ja sanoin että vaiha pojalles omat vaatteet sillä aikaa kun mää vaihdan omani... ja sit menin vähä jeesaan kun olin omat vaatteet saanu laitettua. Miehellä on liukuva työaika eli kunhan kahteen mennessä menee niin on hyvä, ja kerran on siitä ollut hyötyä kun pääs itku viideltä aamulla sekä pojalta että minulta ja kumpikin meista oli nukkunut vaan 3 tuntia. Mies sano äkäsesti mulle että sinä meet nyt nukkumaan ja lähti pojan kanssa alakertaan ja meni töihin vasta sitten kun heräsin yheksän aikaan. Kyllä on tullu monesti halattua ja sanottua että oot muru maailman paras isä ja mies.
Yleensä tuppaa käymään niin, etteivät äidit anna miehille minkäänlaisia mahdollisuuksia oppia vauvan hoitoa omaan tapaansa. Se ei ole mitään salatiedettä vaan ihan opittavissa olevia asioita. Isälle pitää antaa mahdollisuus tutustua vauvaansa ihan rauhassa, vaikkapa siten, että äiti ilmoittaa menevänsä asioille/peseytymään kunnolla jne.
ei elämässä muutenkaan voi kuoria kermoja päältä... Niinhän hän vauvanhoidon suhteen nyt tekee.
Mulla on varmaankin käynt ihan hirvittävä mäihä, kun mieheni on niin innoissaan vauvasta ja osallistuu 100 % vauvan hoitoon. Leikkii ja pitää seuraa, vaihtaa vaipat ja syöttää myös ( meillä on korvikeruokinta). Minä kun olen kotona syötän öisin, mutta viikonloppuisin saan nukkua myös aamut, kun mies hoitaa "vuoron".
Mieheni on myös nyt alkanut tekemään kotitöitä, kun meidän vauva on sen verran vaativa, etten yksinkertaisesti kerkiä päivänaikana tekemään ruokaa, tai siivoamaan. Yhdessä teemme nämä työt
iltaisin. Kannattaa ihan puhua miehelle, että nyt kaikki kodin työt kuuluvat myös hänelle, eritoten vauvan hoito:=)
itse sanoi että hoitaa yöt,antoi minun mennä nukkumaan miten halusin ja tuli itse vasta sen jälkeen nukkumaan kun vauvan yösyöttö oli ohi.
antoi minun hoitaa vauvaa niin paljon kuin halusin mutta aina mielellään syötti,leikki ja touhuili.
nyt sitten lähti puoleksi vuodeksi armeijaan ja nyt sen tajuaa miten suuri apu hänestä olikaan