mitä minulle tapahtuu?

Kyllä vaan samoja ajattelen ja se on mielestäni aivan oikein ja normaalia, että tässä iässä alkaa ajatella todella mitä elämä sitten on ja oli. Elä tyttö nyt itselles, nauti ja kokeile kaikkea mitä olet haaveillut. Lapsesi eivät ole enää niin sinusta riippuvaisia ja se on hyvä. Miehestä viisveisaat, olethan itsesi oma ensisijaisesti ja sinun elämä on sinun elämä, ei miehes, vaikka yhdessä vuoteessa olette maanneetkin jo vuosikymmeniä. Älä aikanaan enää passaa häntä.
Rakastaminen ei ole pelkästään toisen passaamista, jos olet niin kuvitellut ja ehkä miehesi nyt voi ajatella ettet rakasta häntä, jos et höösää entiseen malliin. Puhu kuitenkin miehesi kanssa asioista ja selvittäkää jutut, ettei ole siitä kysymys että olis jotenkin rakkaus hävinnyt, vaan tosiaan olette ja olemme elämän yhdessä vaiheessa. On lapsuus, murrosikä, nuoruus, aikuisuus, keski-ikä varttuneisuus ja
vanhuus.
**Olen tehnyt heidän eteensä ihan kauheasti työtä ja rakastanut heidät läkähdyksiin.** (Jos tarkoitat itsesi läkähdyksiin? )
Tuon virheen moni on tehnyt, kuluttaessaan itsensä muiden tähden ja katkeruus voi jopa kalvaa. Varo sitä kuitenkin ja ole iloinen siitä mitä olet tehnyt enemmän tai vähemmän pyyteettömästi. Palkka tulee lastes myötä juuri sellaisena kuin olet sen heille antanut. Voit saada vielä paljon iloa ja apua heistä.

Niin, ole vapaa, nauti ja elä täysillä ja rakasta ketä haluat ja ja kuinka paljon haluat. Se on vaan kummallista, että rakkaus vaan kasvaa ja lisääntyy, kun sen pistää täytäntöön.

Hyvää elämää Sinulle !

varmaan olet tullut siihen vaiheeseen, jota kutsutaan miehillä 50-villitykseksi ja joillakin jo aiemmin 40 kriisi ja niin edelleen.Nyt kaikesta tuosta takki tyhjänä ei ainakaan kannata rynnätä nuoren adoniksen käsivarsille. Kannattaa lukea paljon kiinostavaa kirjallisuutta, aloittaa uusia harrastuksia ja pysähtyä keskustelemaan miehen kanssa usein. Silläkin rintamalla löytyy varmasti jotain uutta, jota et näinä vuosina ole huomannut. Lapset alkaa pikku hiljaa lennellä pesästä. Niin vaikeeta kuin onkin, pitää päästää irti. Ei kannata irrottautuu yksin reissulla, jossa se nuori adonis/vanha adonis vaanii ja iskee tietyllä tavalla neitseelliseen maaperään

varmaan sun läheisetkin arvostaa, jos nyt rupeet elää ittelles ja teet mitä sisälläsi haluat, kunhan et loukkaa läheisiäsi. Voit ryhtyä myös opiskelemaan, kuten puuttuva tutkinto/ylioppilas, keskikoulu/englanti/uusi ammatti/jatko-opinnot. Vapaaehtoistyö? Sijaisäitiys huostaanotetuille? Eiköhän sitä jotain löydy

Kirjoituksesi oli kuin omasta elämästäni. Menin nuorena naimisiin , lapset nyt aikuisia ja hirveä tarve saada ihan omaa aikaa. Eikä tarkoita menemistä vieraaseen syliin.

Kerran lähdin yksin ajelemaan lomallani, menin kylpylään kolmeksi päiväksi, uin , lenkkeilin, kävin kuntosalilla, tanssimassa. Yksin. Ja huoneeseeni en ottanut vierasta miestä. Ja harrastukset on laajentuneet lumilautailuun (oli tosi kovaa harjoitella sitä tässä iässä) , vatsatanssiin, bailatinoon. Ja aikaa vietän ystävien kanssa. Mieheni on ymmärrettävästi häkeltynyt, onhan hän vuosikaudet onnistunut pitämään minut tiukasti hyppysissään. Mutta nyt elän itselleni. Otan toki huomioon miehenikin.

Tässä iässä tehdään tavallaan välitilinpäätös, niin miehet kuin naisetkin. Ja hyvä niin. Mutta kukin tekee valintansa itse ja siten kuin itsestä tuntuu.

Hyviä ja onnellisia vuosia kaikille !

Itse olen ihan hetken kuluttua neljäkymmentä ja olen miettiny noita samoja asioita taidan olla sitten edellä eikaani.

Tulee usein mieleen kua olen, mitä olen saanut aikaiseksi ja mitä oikein haluan?

Taitaa olla niin että ovat ihan normaaleja mietteitä ihmisen eri ikäkausina.

Se sitten pitääkö tälle elämälleen tehdä jotain vai antaako tunteen mennä ohi, sitä olen paljon miettinyt. Jos joku tässä asiassa voi neuvoa olen tosi kiitollinen.

anna aikaa nyt itsellesi olet uhrannut elämästä parhaat vuodet perheellesi ja lapsillesi joka on todella upeaa ja kunnioitettavaa ja ole ylpeä lapsistasi .
Mies jos on noin törppä jätä nyt anna takaisin hänelle älä enna hänen mollata yhtään enää pudota hänet maanpinnalle .Ole rohkea ja nyt on todellakin sinun oma aikasi nauttia ihan kaikesta mitä itse haluat.
Ihmettelen kyllä että olet antanyut tallata itsesi kynnysmatoksi .Miehesi on typerä ettei arvosta sitä kaikkea mitä olet tehnyt elämäsi aikana .
Uskon että lapsesikin arvostavat sinua vielä enemmän kun lähdet liikkeelle välität itsestäsi nostat itsetuntoasi .
Aloita vaikka jollain harrastuksilla ja ystävien tapaamisilla ja lähde matkustelemaan ja toimintaan huomaat miten arvokas oletkaan.
Aikuinen miehesi (jos onkaan edes ) voi ihan tästä eteenpäin hoitaa itse itsensä ja laittaa mitä tykkää ei sun tarvitse passata yhtään .
Elä ja ole iloinen nauti kaikesta mitä ikinä keksit ihan vaan itsellesi ,sen olet monin kerroin ansainnut monien vuosien varrella.
Lähde myös vaikka teatteriin ja tansseihin ja tapaa ihmisiä elä elämääsi nyt sinäkin .
Mitään et ainakaan menetä paremminkin päinvastoin
Onnea sulle Ja Rohkeutta.
Ja voin sanoa että sinua arvostavia ja kunnioittavia miehiä on olemassa ja myös osaavat sen arvon sulle antaa ja huomion ja se on todella ihanaa toivon että sinä sen myös kohtaat .
Minä olen sen onnistunut ainakin ja o nollut lähes samanlainen tilanne. Rohkeutta se vaatii aluksi lähteä liikkeelle mutta uskon että saat kannustajia ja auttajia siinäkin .
Hymyile nyt on kesä ja sinun on aika elää ja anna elämääsi tulla ne oikeat ihanat ihmiset ,ystävät
Älä jää tallattavaksi tulee vain katkeruus ja paha olo ja masennus tuollaisesta elämästä jos sitä vielä jatkat siellä ,ja lapsethan sulla jo aikuiset tee nyt oma elämäsi onnelliseksi niinkuin olet välittänyt lapseistasikin .
Olet Hyvä ja Upea ja Ahkera Nainen Zemppiä