mitä tehdä kun epäonnistuu, olen epäonnistunut kaikessa, aina kun ihastun.. epäonnistun... eli mulla ei ole mahdollisuuksia..
oon 87 syntyny tyttö.. ja ihastunu kunnolla vaan pari kertaa, ja ne on menny vitusti penkin alle .. en jaksais enää sellasta, muutenki viime vuonna oli sellaset masennukset et niitä en kestä enää! en halua sortua enää siihen mitä silloin tein. en pääse vaan tästä pojasta irti, en pysty, en halua luovuttaa.. vaikka se ois ehkä järkevintä ku mun kaverilla ja sillä on nyt jotain juttua...
miten pystyn estämään masennuksen, mulla vaa pullot kilisee.. ja tiedän ettei juominen auta, mut muuta keinoo en nyt löydä!
tunnen itteni vaa vitun paskaks epäonnistujaks, mä en löydä omaa rakasta... jota tässä vaiheessa tarvitsen! en jaksaisi olla yksin..
oon 87 syntyny tyttö.. ja ihastunu kunnolla vaan pari kertaa, ja ne on menny vitusti penkin alle .. en jaksais enää sellasta, muutenki viime vuonna oli sellaset masennukset et niitä en kestä enää! en halua sortua enää siihen mitä silloin tein. en pääse vaan tästä pojasta irti, en pysty, en halua luovuttaa.. vaikka se ois ehkä järkevintä ku mun kaverilla ja sillä on nyt jotain juttua...
miten pystyn estämään masennuksen, mulla vaa pullot kilisee.. ja tiedän ettei juominen auta, mut muuta keinoo en nyt löydä!
tunnen itteni vaa vitun paskaks epäonnistujaks, mä en löydä omaa rakasta... jota tässä vaiheessa tarvitsen! en jaksaisi olla yksin..
Vastaukset 9
Vanhimmat
juttu!! Mä en vaan juo kun ei auta mitään.....mutta kulta ois kiva jo saada!!!
ihan ku olisit lukenu mun ajaukset... oon aivan masiksessa nyt aivan ku ennenki. oon siis kans 87 vm. mulla tosin on jätkäkaveri, mutta tällä hetkellä tunnen oloni tosi epävarmaks ja pelkään kokoajan mokaavani jotain. paitsi eipä silläkää enää väliä kun tää jätkä luultavasti jättää mut pian. se ei enää vastaa mun viesteihin ja on aina vihanen ku soitan sille. oon yrittäny olla onnellinen siitä että mulla edes on jätkä ja oonki, mut en enää osaa ku ajattelen vaa haluuko se mua vielä vai ei. pelkään kokoajan menettäväni hänet. tää jätkä on mulle tosi tärkee... enkä mäkää halua enää ajatella samalla tavalla ku ennen, en haluu ajatella kuolemaa... mulla on vaan kaks hyvää kaveria ja hän. mun perhe on vitusta. ja nyt kaikki jotka lukee tän ajattelee että toi on aivan teini joka ei tiedä vielä mistää mitää jne... mut ku oon ajatellu nii en oo tuntenu äitiä kohtaa mitää hyvää yli vuoteen. en yhtää mitää, tiedän et sisimmäsäni rakastan äitiä, mut muuten, mä vihaan sitä. isä vielä menee, mut alkaa senki jutut ottaa päähän.
lisäks tän ikäsenä kohdellaa kauhee ristiriitasesti: sua kohdellaa ku lasta, mut oletetaa että käyttäydyt ku aikunen.
mitenköhän tätä jaksais... mulla oli ihan samat ajatukset ennen ku sulla.. enkä todellakaan halua niitä takaisin!
nii ja se vielä pahentaa oloa, kun kirjottaa tänne tunteistaan ja kokemuksistaan nii kaikki haukkuu lisää ja luulee tietävänsä millasta mun elämä on... mut yritetää sentää ajatella et sinkkuus on myös vapautta... tietyllä tavalla ja tietys tilanteessa..
en pidä sitä vapautena...
niinpä, ja mä oo mun ihastuksen kans viä kaveri. tai siis se o mun ensirakkaus, exä ja en oike enää millää jaxa tätä turhaa ykspuolista tunnetta. enkä siltikää kykene laittaa välei poikki, joka ois ehkä parasta mun kannalt.. löytyispä tuolt jostai joku kiva söpö poika mul..
Minulla myös erottiin kultani kanssa ja siitä lähtien elämä on kulkenut alamäkeen.. Rakastan häntä edelleen enkä osaa päästää irti :(
haluisitko mailailla? vois helpottaa vähän..
pistäppäs osottees nii pistän sinne viestii...
[email protected]