Lueskelin näitä juttuja jo aikaisemmin mutta nyt on ehkä aiheellista antaa pieni realiteetti-isku. Kun otat puolison, jolla on jo lapsi/a otat samalla sen riskin, että joku päivä tuo lapsi asuu teillä. Oma juttuni menee näin..
Tapasin ihanan miehen, jolla oli edellisestä liitosta kouluikäinen lapsi ja lapsella hyvin hankala äiti, joka oli hemmotellut ainoan lapsensa kovin ärsyttäväksi tapaukseksi. Aina kun lapsi mainittiin, meni kylmät väreet selässä, aina kun lapsi haettiin meille, keksin muuta puuhaa ettei tarvitse katsella sitä hemmoteltua kakaraa.
Tiesin, että hänen äitinsä huutaa paljon ja sen jälkeen hemmotellen parantelee tytön haavoja. Meillä oli tasaista ja rauhallista ja aloinkin pekäämään, että lapsi haluaa pian muuttaa meille. Se oli pahin pelkoni. Kohtalo puuttui peliin ja tytön äiti kuoli. Minulla oli vaihtoehtoina erota rakkaasta miehestäni tai hyväksyä tilanne. Nyt minulla on hemmoteltu tytärpuoli, joka on meillä aina. Koulu on kuulkaa kovaa molemmin puolin. Menee aikaa ennen kuin tilanne tasoittuu. Kannattaa siis varustautua kaikkeen. Nämä teidän kirjoittamat sietämättömät kakarat ja ärsyttävät äpärät voivat olla kohta sohvallanne päivästä toiseen. Rukoilkaa exille pitkää ikää ja yrittäkää ajatella niinpäin, että kiitos kun pidät tuon lapsen kotonasi niinkin usein...
Tapasin ihanan miehen, jolla oli edellisestä liitosta kouluikäinen lapsi ja lapsella hyvin hankala äiti, joka oli hemmotellut ainoan lapsensa kovin ärsyttäväksi tapaukseksi. Aina kun lapsi mainittiin, meni kylmät väreet selässä, aina kun lapsi haettiin meille, keksin muuta puuhaa ettei tarvitse katsella sitä hemmoteltua kakaraa.
Tiesin, että hänen äitinsä huutaa paljon ja sen jälkeen hemmotellen parantelee tytön haavoja. Meillä oli tasaista ja rauhallista ja aloinkin pekäämään, että lapsi haluaa pian muuttaa meille. Se oli pahin pelkoni. Kohtalo puuttui peliin ja tytön äiti kuoli. Minulla oli vaihtoehtoina erota rakkaasta miehestäni tai hyväksyä tilanne. Nyt minulla on hemmoteltu tytärpuoli, joka on meillä aina. Koulu on kuulkaa kovaa molemmin puolin. Menee aikaa ennen kuin tilanne tasoittuu. Kannattaa siis varustautua kaikkeen. Nämä teidän kirjoittamat sietämättömät kakarat ja ärsyttävät äpärät voivat olla kohta sohvallanne päivästä toiseen. Rukoilkaa exille pitkää ikää ja yrittäkää ajatella niinpäin, että kiitos kun pidät tuon lapsen kotonasi niinkin usein...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Nyt jälkeenpäin harmittaa, kun en tajunnut olla kiitollinen äidin olemassaolosta ajoissa, vaan harmittelin ärsyttävän kakaran vierailuja parin viikon välein!
Nyt joudun sietämään pentua omassa kodissa joka ikinen päivä vielä monta, monta vuotta...
Tosin en ole ollenkaan varma, että rakkauteni mieheen on riittävän suurta, jotta kestäisin tätä jokapäiväistä ilkeänä äitipuolena oloa...
( ilkeys tarkoittaa sitä, että esimerkiksi syödään keittiössä ja sitä mitä tarjotaan, eikä joka päivä käydä hampurilaisilla ja osteta jatkuvasti kaikkia uusia leluja ja pelejä, niinkuin ennen...)
( ilkeys tarkoittaa sitä, että esimerkiksi syödään keittiössä ja sitä mitä tarjotaan, eikä joka päivä käydä hampurilaisilla ja osteta jatkuvasti kaikkia uusia leluja ja pelejä, niinkuin ennen...)
mies yritti paikkailla eroaan lapsia lahjomalla mutta minä "pahana ihmisenä" sanoin että kunhan olet isä tuki ja muuta aikuista seuraa lapselle ei lahjoilla tartte lahjoa. (turvan tuntua siis).
poika joka oli oppinut käyttämään tilannetta hyväkseen "pitää minusta varmaan tosi paljon".. tässäkin se paha puoli että pojalla voipi olla narsistinen persoonallisuus ad/hd.. että olkaa iloisia jos sattuu kohdalle suht normaali lapsi!! hemmoteltukin on viellä muuteltavissa:)
Naiseni tyttö on todella itsekeskeinen.
Jos joskus alan jonkun puolisoksi, niin on päivänselvää että lapsi asuu myös luonani. Jollei tämä kelpaa niin sitten ei tule muitakaan kauppoja.
Höh...mitä te noista suhteista; Mun mielestä surullisinta on se, että lasta ei hellyydellä ja rajoilla kasvateta. Onhan se tosiaan surullista ettei UO sitten kestä ja suhde kaatuu ja hyvä, että painetaan mentaliteetilla "evvk - häivy, jos et hyväksy". Mutta ihan UO:nakin, jolle niitä omiakin lapsia siunaatunut, musta tuossa on surullisinta (sen ohella, että lapsi äitinsä menettänyt) se, että vanhempi lellii piloille lapsen, suurinta hallaa sillä tehdään lapselle itselleen. Ja jos sen suhteen on välinpitämätön ja keskittyy vaan siihen, että mun lasta siedettävä (sen sijaan, että oikeasti pyrkisi itse kantamaan kasvattavan kortensa kekoon) niin surku juttu. :(
Mitä tuohon ap. aiheeseen tulee, niin tottakai asiat voi aina muuttua ihan miten vaan. Jos lapsi muuttuisi lähistä 100 prosenttisesti täällä asustavaksi, niin ei se lopulta mitenkään muuttaisi asioita merkitsevästi.
etenkin puoliorvon lapsen ollessa kyseessä, helposti ymmärretään ja siedetään vähän turhan pitkälle tosi huonoakin käytöstä sen varjolla, että "kun sen raukan isä/äiti on kuollut!"
Ja tähän syyllistyy vanhempien lisäksi muutkin sukulaiset ja jopa ammatti-ihmiset päivähoidossa ja kouluissa! Ei ollenkaan mietitä, että lapsen käytöksessä on ollut parantamisen varaa jo ennen toisen vanhemman kuolemaa!
Nyt on maailman ihanimmat nuoret kun emme menneet isän naikkosten manipulointiin mukaan. Meillä tehtiin selväksi, että yhdessä exmiehen kanssa hoidamme lapset, ja jos niin ei käy teen sen yksin.
Ei ole tarvinnut riidellä miehen naisten kanssa, eikä heitä ohjeistaa ja opastaa hankalia ex miehen morsioita kenties, kun eivät ole koskaan kuuluneet elämäämme, eikä kuulu. Sitä riskiä en ole uskaltanut ottaa. Olemme selvinneet helpolla. Ihan kylmät väreet menee kun näitä täällä lukee, miten toisten lapsia kohdellaan ja heidän läheisiään haukutaan.