Joka hetki
kärsimätöntä kiertämistä,
missään ei ole oikein
mitään järkeä
liian hiljaa puhuvat,
liian äänekkäästi nauravat,
jokainen pala
väärällä paikalla
hävyttömän mitätön toive
niin vähään tyytyy rakkauteni,
enempää en tohtisi
elämältä pyytää
minun uneni
vaatimukseni, haaveeni
kaikki kiteytyvät
yhteen hetkeen
sinä ja minä
samassa huoneessa,
rakennuksessa, maailmassa
kohina lakkaa,
sydämeni rytmiinsä rauhoittuu
todellisuuden sivallusta peläten,
sitä odotellessa
tämän puhtaammin en saata
sinua rakastaa
kärsimätöntä kiertämistä,
missään ei ole oikein
mitään järkeä
liian hiljaa puhuvat,
liian äänekkäästi nauravat,
jokainen pala
väärällä paikalla
hävyttömän mitätön toive
niin vähään tyytyy rakkauteni,
enempää en tohtisi
elämältä pyytää
minun uneni
vaatimukseni, haaveeni
kaikki kiteytyvät
yhteen hetkeen
sinä ja minä
samassa huoneessa,
rakennuksessa, maailmassa
kohina lakkaa,
sydämeni rytmiinsä rauhoittuu
todellisuuden sivallusta peläten,
sitä odotellessa
tämän puhtaammin en saata
sinua rakastaa
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä taas oli hienoa luettavaa!
Vaivatonta ja tunteellista tekstiä.
Kiitos tästä ja lunta sinnekin ettei mun tarvi kaikkee yksin kolata! ;))) ..niin kerta...
voi kyllä täälläkin lunta on tupruttanut, mutta kerrostaloasumisen herkkuja ettei tartte pal kolailla :D
Sinun runosi edessä on jälleen hiljennyttävä,
tämä on NIIN koskettavaa luettavaa.
On Sinulla taito synnyttää runoissasi hetket
joista kirjoitat taidolla.
kiitos, hiljentymistä täälläkin tapahtuu aina näitä kommentteja lukiessa :)