Minua kyllä suoraan sanottuna stressaa, että nykyään pitäisi harrastaa vauvan kanssa kaikkea mahdollista.
Minulla on eräs tuttava, joka käy vauvansa kanssa kaikenlaisissa kerhoissa, tukiryhmissä, vauvauinnissa, muskarissa yms. Hän oikein ihmettelee, miten minä jaksan olla vain kotona oman vauvani kanssa.
Hyvin jaksan. Viihdyn kotona. Toki ulkoilemme ja vierailemme sukulaisten ja kavereiden luona, mutta mitään sen kummempaa harrastusta meillä ei ole.
Vauvani on 5kk eikä mielestäni kaipaa vielä mitään sen kummempaa toimintaa, kuin oman vanhemman kanssa touhuamista. Vai olenko väärässä? Tällä tuttavallani nimittäin on noin 4kk vanhempi lapsi, ja sen ikäinen kuulemma jo tarvitsee aktivitettejä ja toisten lasten seuraa. Onko totta? Pitääkö minunkin viimeistään 4kk päästä alkaa harrastamaan?
Jotenkin tuntuisi jopa hankalalta tuollaiset aikataulutetut harrastukset. Minun vauvallani ei ainakaan ole kellontarkkaa aikataulua, enkä viitsisi esim. päiväunilta herätellä harrastuksiin.
Mitä mieltä olette?
Minulla on eräs tuttava, joka käy vauvansa kanssa kaikenlaisissa kerhoissa, tukiryhmissä, vauvauinnissa, muskarissa yms. Hän oikein ihmettelee, miten minä jaksan olla vain kotona oman vauvani kanssa.
Hyvin jaksan. Viihdyn kotona. Toki ulkoilemme ja vierailemme sukulaisten ja kavereiden luona, mutta mitään sen kummempaa harrastusta meillä ei ole.
Vauvani on 5kk eikä mielestäni kaipaa vielä mitään sen kummempaa toimintaa, kuin oman vanhemman kanssa touhuamista. Vai olenko väärässä? Tällä tuttavallani nimittäin on noin 4kk vanhempi lapsi, ja sen ikäinen kuulemma jo tarvitsee aktivitettejä ja toisten lasten seuraa. Onko totta? Pitääkö minunkin viimeistään 4kk päästä alkaa harrastamaan?
Jotenkin tuntuisi jopa hankalalta tuollaiset aikataulutetut harrastukset. Minun vauvallani ei ainakaan ole kellontarkkaa aikataulua, enkä viitsisi esim. päiväunilta herätellä harrastuksiin.
Mitä mieltä olette?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mulla kuukauden ikäinen vauva ja suunnitelmissa on jatkaa samaa rataa kun nyt..elikkäs ollaan vauvan kanssa kotona, tai käydään sukulaisten tuttavien luona silloin kun meille ja heille passaa.
Jotkut tykkäävät suunnitella että silloin sitä silloin tätä mutta minä en. Neuvola tädin mukaan ihan ok, jokainen päättää itse, mutta mikään pakko juosta uinneissa tai muskareissa ei tod.kaan ole. Tyttö menee kyllä parin vuoden ikäisenä tarhaan että saa temmeltää samaikäisten kanssa mutta siihen asti nautitaan yhdessä. On se niin lyhyt se aika jolloin saa vain olla minä ja vauva joten otan kaiken irti siitä nyt. =)
Jos tutut ja tuttavat eivät asu lähellä niin silloin aktiviteetit ovat tärkeä äidille sillä jos vain puhuu vauvan kanssa voivat päivät muuttua aika pitkikisi. Mutta vauva nauttii kyllä jos äidin kanssa saa laulaa ja leikkiä eikä hän mene pilalle jos ei pääse muskariin tai uimaan. Liikaa voi sen sijaan olla aika stressaavaa.
Minulle on myös tullut välillä "paineita" kun vauvalehdissä ja neuvolassa kaiken maailman mainoksia vauvan harrastuksista ja äideille ryhmiä..mutta ei ne mua kiinnosta enkä niihin mene =)Vanhat kaverit riittää mulle.
Ei ne vauvan harrastukset ole vauvaa, vaan äitiä varten. Ei alle vuosikas kaipaa mitään muskareita eikä uinteja, ei myöskään leikkikavereita.
Itse kävin kyllä kotonaollessani vauvamuskarissa ja perhekerhoissa/kahviloissa, mutta lähinnä siksi että halusin itse oppia lasten loruja ja lauluja ja tavata muita äitejä. Pieni vauva kun ei vielä edes leiki puistossa, niin silläkään tavalla ei tapaa muita äitejä luontaisesti.
Minä olen sellainen luonne että seinät alkavat kaatua päälle jos ei säännöllisesti ole aikuisseuraa, etenkin miehen työmatkojen aikaan oli tosi tärkeää päästä jonnekin "mammatapaamiseen". Jollekin toiselle se ei ole tärkeää, eikä silloin tarvitse väkisin minnekään lähteä.
En minä mitään tiukkoja aikatauluja silti pitänyt (esim. vauvauintiin ei aamuherätysten vuoksi lähdetty ollenkaan), ei kerhoon ollut pakko lähteä jos oli huono päivä. Mutta päikkäriaikaankin saatoin kyllä käydä jossain kun lapsi nukkui liinassa ihan yhtä tyytyväisenä, oltiin sitten missä vaan.
mulle ainakin tulsii noista kaikenmaailman ryhmistä enempikin ahdistva olo, vaikka ne on muka tukemaan tarkotettu... Niissähän ei muuta tehdä kuin vertaillaan, miten oma vauva on parempi kuin muut, tai kauhistellaan kun joku ei osaa jo sitä tai tätä jne... Tai annetaan ohjeita, miten pitäisi toimia minkäkin asian suhteen.
Me mennään omalla mallilla, joka on hyväksi havaittu. Ja lapsikin viihtyy kotona äidin kanssa.
Tässä hieman erilainen näkökulma. Oma vauvani oli ns. hankala vauva, jonka kanssa ei pienempänä viitsinyt lähteä minnekään, koska kitinä oli jatkuvaa.
Nyt 9-kuukauden ikäisenä on päivä päivältä iloisempi, sosiaalisempi ja valtavan kiinnostunut muista ihmisistä ja asioista. Puolivuotiaalle äidin seura on varmasti paras, mutta tässä iässä tuntuu, että ainakin aktiiviset vauvat kaipaavat kodin ulkopuolista tekemistä ja näkemistä.
Oma vauvani rakastaa vauvauintia ja sinne kuten muiihin harrastuksiin mennään aina vauvan ehdoilla. Eli masu täynnä ja hyvin nukkuneena, vaikka sitten vähän myöhästyttäisiinkin.
vaativa vauva. Me aikuiset ja vanhemmat luomme lastemme maailman. Jos jossain mättää, se ei ainakaan ole vauvan vika ja mitä se vauva vaatii. Kerran mennyt luottamus vanhempiin tekee juuri näitä MUKA VAATIVIA vauvoja. Perusasiat kuntoon!!!
no älä nyt pikkuasiohin takerru. sana "vaativa vauva" meinaa sitä että vauveli vie enemmän huomiota äidiltä kun rauhalliset vauvat.. vai saako puhua rauhallisista vauvoista?
Samanlainen kitisijä meillä oli 9kk poika pienempänä, kesken vaunulenkinkin saattoi alkaa huutaa kotiin asti (arvaa, juostiinko!)
Nyt on ihanaa, kun lapsesta on kehittynyt iloinen ja utelias ja pääseekin jonnekin ja tuntee, että vauva nauttii!
Mutta en kyllä herätä kesken päikkäreiden tms. vauvan hyvä olo tärkein!
Mukavaa yhdessäoloaikaa!
ihan vauva-lehtikin.