Meilläkin kun oli suurempi maatalo niin yksi Otto niminen mies oli "kavaltanut" isäni ja pontikankeitosta kiinnijäätyään humalapäissään kertonut poliisille että meillä on suuri asekätkö sodan peruina 1950 luvun alussa.
Renkimme Mäntynen huusi jo kaukaa nähtyään, että "santarmit tulee" ja tulihan sieltä kolme ilkeännäköistä poliisia mustissa virkapuvuissaan,koppalakeissaan ja pussihousujen sivusaumoissa taisi olla violetin väriset nauhat. Vyöllä olivat ikävännäköiset suuret pistoolikotelot.
Kaiki ne penkoivat vintin puruja myöten, mutta mitään ei löytynyt paitsi isän pesukaapin nurkasta kolme pystykorvaa ja laatikoista pari Parabellumia ja yksi Tähti-sotasaalispistooli- isäni taistelutilanteessa ampumalta neuvostoupseerilta saama sotasaalis koteloineen ja vöineen.
Mies joutuikin sitten pulaan myöhemmin kun isäni sanoi nautintaoikeuden irti tuolta rengiltä suurine perheineen pieneen mökkiinsä tilan mailla ja antoi lopputilin.
Erään kerran mies sitten tuli humalapäissään anomaan armoa ja keittiön lattialla kontallaan ollen ja kädet keittiön tuolilla ristissä ollen anoi armoa erehdyksestään.
Mies perheineen sai armon äitini käskystä, mutta montaa vuotta hän ei enään tilan mailla viettänyt.
Niistä Oton pojista tuli myöhemmin kovia urheijoita.
-Sanoisin nyt jälkikäteen, että kyllä meillä oli siellä piilossa vähän suurempikin määrä kättä pidempää mutta nyt on aika ajanut ohi jo noista kaikista asioista.
Renkimme Mäntynen huusi jo kaukaa nähtyään, että "santarmit tulee" ja tulihan sieltä kolme ilkeännäköistä poliisia mustissa virkapuvuissaan,koppalakeissaan ja pussihousujen sivusaumoissa taisi olla violetin väriset nauhat. Vyöllä olivat ikävännäköiset suuret pistoolikotelot.
Kaiki ne penkoivat vintin puruja myöten, mutta mitään ei löytynyt paitsi isän pesukaapin nurkasta kolme pystykorvaa ja laatikoista pari Parabellumia ja yksi Tähti-sotasaalispistooli- isäni taistelutilanteessa ampumalta neuvostoupseerilta saama sotasaalis koteloineen ja vöineen.
Mies joutuikin sitten pulaan myöhemmin kun isäni sanoi nautintaoikeuden irti tuolta rengiltä suurine perheineen pieneen mökkiinsä tilan mailla ja antoi lopputilin.
Erään kerran mies sitten tuli humalapäissään anomaan armoa ja keittiön lattialla kontallaan ollen ja kädet keittiön tuolilla ristissä ollen anoi armoa erehdyksestään.
Mies perheineen sai armon äitini käskystä, mutta montaa vuotta hän ei enään tilan mailla viettänyt.
Niistä Oton pojista tuli myöhemmin kovia urheijoita.
-Sanoisin nyt jälkikäteen, että kyllä meillä oli siellä piilossa vähän suurempikin määrä kättä pidempää mutta nyt on aika ajanut ohi jo noista kaikista asioista.
Vastaukset 11
Vanhimmat
...se Oton traktori oli silloin 50-luvun alussa? Meinasin vaan kun tälle palstalle kirjoitit.
Siihen aikaan ei ulkomaisia traktoreita edes saanut kuin suhteilla ja niin meilläkin oli kotona 12 kyntöhevosta ja kasvavat varsat päälle.
Niitä käyttämään tarvittiin miestyövoimaa.
Ensimmäinen Bensa-Ferkku saatiin vasta -50 luvun
puolivälissä, mutta silläkään ei oikein ollut mitään tekoa yksinään suurella peltopinta-alalla.
Se oli lähinnä sellainen kapine siihen aikaan, jota ei ketään sattumoista renkiä päästetty edes ajamaan.
Saihan niitä traktoreita, kun oli omaa valuuttaa, mutta harvalla oli ja moni merkki oli ainoastaan sillä ehdolla saatavilla, että ostajalla oli omat valuutat.
Itävehkeitä sai paremmin ja sieltä ainut käyttökelpoinen oli Zetor 25, mutta sillä ei nyt niin suuria aloja tehty. Täytyi olla tosi kommari, että osti täystuhon ja niillä ei yleensä ollut maatakaan...
Heti sodan jälkeen oli seesteisempää aikaa, niille vähille traktoreille ei heti tahtonut löytyä ostajia, kun ajat oli mitä oli. Osalla kun oli pakattu matkalaukku valmiiksi, jos vaikka tulee lähtö Argentiinaan. Ajat vakiintuivat ja kysyntä ylitti tarjonnan.
Fergusonin ja Fordson Majorin sai sitten vuoden jonottamisella, varsin sopivalla hinnallakin, kun punnan kurssi oli edullinen. Meillekin ostettiin Fordson Major Diesel, maksoi v.1954 395000mk silloista rahaa. Vertailuksi kotimainen Takra maksoi tuolloin 650000mk ja oli petroolikoneella. Saksalaiset pyörien päälle nostetut maamoottorit maksoivat 800000mk ja piti kait olla ne Dmk:t omasta takaa vielä.
Meidän majorilla ainakin kynnettiin ja äestettiin iso pinta-ala vuosittain, kun sillä pörrättiin kolmessa vuorossa, talvella ajettiin rahtia (mm. Vapon koe savotta), että hevoset lähtivät talosta yhtä lukuun ottamatta.
Suomi ja Suomen kansa on pidetty pystyssä päättäväisten kansalaisten taholta, vaikka vasen laita on aina yrittänyt nakertaa kuoppaa johon olisimme pudonneet Suuren ja Mahtavan vatsantäytteeksi.
Näyttää joillakin olevan edelleen se vatsantäyte-ideologia olevan tallella jopa korkealla taholla.
Jopa usean korkean päättäjän voimin!
Täälä on ollu kaikenlaista rasvanippleinetsintää
mutta kerrankii tulee tykistä tarinaa.
Huhhahhei ja rommia pullo Alahärmäst!
Jos et oo huomannu tämä on raktorpalsta. Mukavia on tuommoset tarinat seassa ja ertoden tämäm rasvakouran poijan.
Lisäksi pikakivääreitä "emmoja" ja muutakin aseistusta ammuksineeen,siltä varalta että Neuvostliitto yrittää miehittää Suomen.
Aseet oli haudattu rasvattuina tilamme maille.
Oli aika kova juttu kun ne minun ollessa pikkupoikana tulivat etsimään mutta eivät läytäneeet kun ne oli kilometrin päässä meidän
vanhassa perunakuopassa kun tila oli laaaja.
-Myöhemmin -60 luvulla jouduin osallistumaan tuon asekätkön purkamiseen siten. että isäni määrärsi minut irroittamaan puuosat noista aseista, ja poltin niitä käskystä roviolla.
Isä määräsi pikkuhiljaa uistelusoutuveneestä laitettavaksi aina silloin tällöin niitä kivääriippuja ja ne kaikki onkin nykyään siellä järvenpojassa mutta silleen hitaasri ettei kukaaan niitä hoksaa.
saat kannanottoja asiaan puolesta ja vastaan enemmän .
Saattaisi olla kiinnostavaa luettavaa:
http://www.luetutkirjat.com/Valmiit/asekatkenta.htm
Kirjan lopussa on seikkaperäinen henkilöluettelo. Oma isäni löytyy vapausrangaistukseen tuomittujen joukosta (heitä oli lähemmäs 1500). Pikkutekijöiden tuomiot jäivät kuitenkin panematta täytäntöön, eikä isänikään joutunut tuomiotaan istumaan.
Itse en asekätkentään "syyllistyneitä" tuomitse, päinvastoin!
Isäukkoni on jo mullan alla / pilven reunalla.
Vaikka ollaankin traktoripalstalla, niin hyvä näitäkin asioita on pohtia.
Minun mielestäni tämä asekätkentä pelasti Suomen miehitykseltä. Oli varmaan yllätys Stalinille, että täältä löytyikin kättä pidempää piilotettuna ja arvoitus, kuinka paljon! Jos joku on lukenut Viron entisen pääministerin Mart Laarin kirjan; Unohdettu sota, joka kertoo Virossa käydystä metsäveljien sissisodasta, voi vain miettiä mielessään, kuinka Suomenlahden eteläpuolellakaan neukut eivät saanneet tätä sissisotaa loppumaan (ainoastaan sivili terrorilla!), sama tilanne olisi ollut varmaan Suomessa.
Kaikkihan oli Suomenkin kohdalla tehty saman käsikirjoituksen mukaan, Porkkalan tukikohta oli vain kivenheiton päässä Helsingistä, kuten Paldiski Virossa. Ei olisi tarvittu kummoisiakaan provokaatioita, kun suuri ja mahtava olisi marssinut pääkaupunkiin.
Vaikka meidän suvussa ei ollutkaan mitään suuria tekijöitä asekätkennän suhteen, oli kotietsintää ja pidätyksiä tarpeeksi, väännettiinpä vanhan papan lantapatterikin siinä ohessa. Isäni setä jopa pidätettiin todella vauhdikkaasti junassa Valpon toimesta, oikein suuren maailman tyyliin, joskin vapautettiin aikaan. Suuri kenraali asui lähellämme, tiedätte kyllä kuka, joka johti käytännössä sotaamme, suuri kunnia hänelle, oli mies paikallaan!
Vielä sen ajan traktoreista, kun kerta tällä palstalla ollaan, ns. rauhan traktoreita saatiin samoihin aikoihin Mörkö-Fordson Majoria. Isäni on kertonut, että sellaisen olisi saannut varsin sopivasti, aika vain oli varsin epävakaa. Vaarini oli ollut Jyväskylässä Are oy:ssä ostamassa sodan jälkeen maamoottoria, kun myyjä oli ehdottanut, että eikö isännän kannattaisi ostaa tästä uusi traktori Fordson Major N27, sillä pyörittää puimakonetta ja vetää sen puimakoneenkin pellolle, kyntöauratkin olisivat tulleet mukaan. Hintakin oli varsin sopiva suhteessa siihen maamoottoriin, suorastaan halpa.
Vaari osti kuitenkin tuon maamoottorin ja vasta aikojen vakiinnuttua sen "uuden Fordson Majorin", niillä majoreilla sitten Suomea rakennettiin!
Appeni kertoi naapurinsa ostaneen sodan jälkeen tälläisen ns. rauhan traktorin Mörkö-Fordson Majorin ja heti valtio pakolunasti sen häneltä kenttäsirkkelin pyörittämiseen, että saatiin sahattua puutavaraa jälleenrakentamiseen. Sai sitten aikanaan traktorinsa takaisin.
Nuo traagiset toisen maailmansodan ajat ja Suomen pysyminen itsenäisenä ankaran puolustustaistelun jälkeen on ainoastaan maahan juurtuneiden senaikaisten maalaistalojen isäntien,emäntien ja renkien ansiota.
Kaikilla riitti siihenaikaan kuntoa jopa rankkoihin korpitaisteluihin.
Kaupungistunut työväki haki ehkä ainakin aikaisemmin toisenlaista ratkaisua päästäkseen onnelaan.
Mielestäni tämäkin aloittajan viesti kuuluu ehdottomasti traktoripalstalle, koska se kertoo senajan agraarikulttuurin muuttumisesta, jolloin traktoreiden tulo Suomeen oli tapahtumassa ja maanviljely ja koko yhteiskuntarakenne joutui muutostilaan.