Harrastukset

Niin, isäni kyllä tukee minua asiassa, mutta kun äiti ja isä eivät ole oikein puheväleissä.
Jos lopettaisin, uskoisin, että tekisin lihaskunnot kotona, kävisin salilla kun ikää tulisi, liikkuisin ulkona kavereitten kanssa, mutta lojuisin toki myös koneella.

Poika 14 kirjoitti:

Niin, isäni kyllä tukee minua asiassa, mutta kun äiti ja isä eivät ole oikein puheväleissä.
Jos lopettaisin, uskoisin, että tekisin lihaskunnot kotona, kävisin salilla kun ikää tulisi, liikkuisin ulkona kavereitten kanssa, mutta lojuisin toki myös koneella.

Lue lisää

No sen verran voin kertoa että kun lopetin salibändyn, isäni oli joukkueen huoltaja.

Juu eli ensinnäkin, olen alipainoinen. Toisekseen äitini ei tunne minua lähes lainkaan, kuka 14-vuotias oikeasti käy lenkillä muuta kuin koiran kanssa? Olen käynyt pelaamassa sulkapallo, ajamassa kartingia ja ihan pelannut futistakin vapaa-ajalla. Totta kai se jää vähemmälle, kun jalkapallotapahtumia on lähes jokainen päivä, nyt vielä teemme jotain juoksu-, lihas- ja piiptestejä. Kaiken lisäksi koulussa on tällä hetkellä paljon kokeita ja esitelmiä ja muuta, ei tahdo aikakaan riittää.
Ei tässä vaiheessa enää keksitä uusia harrastuksia. Toki voisin itsekseni tehdä jotain, ja tekisinkin, nyt ei vain tahdo jaksaa kun painaa päälle nämä harkat ja pelit.
Paljon mielummin jäisin pelkästään kotiinkin istumaan, kuin menisin harjoituksiin tai peleihin, jalkapallon harrastaminen ei ole tuntunut hauskalta enää ainakaan vuoteen.

Poika 14 kirjoitti:

Juu eli ensinnäkin, olen alipainoinen. Toisekseen äitini ei tunne minua lähes lainkaan, kuka 14-vuotias oikeasti käy lenkillä muuta kuin koiran kanssa? Olen käynyt pelaamassa sulkapallo, ajamassa kartingia ja ihan pelannut futistakin vapaa-ajalla. Totta kai se jää vähemmälle, kun jalkapallotapahtumia on lähes jokainen päivä, nyt vielä teemme jotain juoksu-, lihas- ja piiptestejä. Kaiken lisäksi koulussa on tällä hetkellä paljon kokeita ja esitelmiä ja muuta, ei tahdo aikakaan riittää.
Ei tässä vaiheessa enää keksitä uusia harrastuksia. Toki voisin itsekseni tehdä jotain, ja tekisinkin, nyt ei vain tahdo jaksaa kun painaa päälle nämä harkat ja pelit.
Paljon mielummin jäisin pelkästään kotiinkin istumaan, kuin menisin harjoituksiin tai peleihin, jalkapallon harrastaminen ei ole tuntunut hauskalta enää ainakaan vuoteen.

Lue lisää

Monet yläasteen opettajat ovat todenneet että paljon harrastavat jaksavat myös useimmiten hoitaa koulunsa keskimääräistä paremmin. Koska näillä on niin vähän aikaa kouluasioihin, niin ne on suoritettava tehokkaasti. Ei harrastavilla nuorilla on periaatteessa liian paljon aikaa koulutehtäviin, ettei ne tule tehtyä.

Voithan kerätä äidiltäsi säälipisteitä sanomalla hänelle näin: " harrastaisin mielelläni jalkapalloa mutta olen hieman huolestunut kun aikani ei riitä hoitamaan koulutöitä siihen malliin kuin toivoisin. Mitä mieltä sinä olet, onko jalkapallonpelaaminen sinun mielestäsi tässä elämänvaiheessa minulle tärkeämpää kuin koulunkäynti? Minulla on viimeaikoina ollut huono omatunto joka kerta kun olen lähtenyt harjoituksiin kun minulla on tekemättömiä koulutöitä kotona odottamassa."

Pasi kirjoitti:

Monet yläasteen opettajat ovat todenneet että paljon harrastavat jaksavat myös useimmiten hoitaa koulunsa keskimääräistä paremmin. Koska näillä on niin vähän aikaa kouluasioihin, niin ne on suoritettava tehokkaasti. Ei harrastavilla nuorilla on periaatteessa liian paljon aikaa koulutehtäviin, ettei ne tule tehtyä.

Voithan kerätä äidiltäsi säälipisteitä sanomalla hänelle näin: " harrastaisin mielelläni jalkapalloa mutta olen hieman huolestunut kun aikani ei riitä hoitamaan koulutöitä siihen malliin kuin toivoisin. Mitä mieltä sinä olet, onko jalkapallonpelaaminen sinun mielestäsi tässä elämänvaiheessa minulle tärkeämpää kuin koulunkäynti? Minulla on viimeaikoina ollut huono omatunto joka kerta kun olen lähtenyt harjoituksiin kun minulla on tekemättömiä koulutöitä kotona odottamassa."

Lue lisää

Pääpointti ei siis ollut se, etteikö kouluun riittäisi aikaa, vaan se, etten yksinkertaisesti PIDÄ jalkapallon harrastamisesta enää, olen menettänyt kiinnostukseni ja motivaationi lajiin, olen omasta mielestäni ja kuulopuheiden mukaan huono joukkueeni tasoon nähden, eikä minulla ole siellä oikeastaan yhtään kaveria. Kaiken lisäksi olen ujo.
Jokaiseen treeniin ja peliin lähtö tuntuu aina yhtä tuskaiselta.

Vaikka lopettaisin harrastukseni, en usko että koulu menisi huonommin, päinvastoin. Se onkin sitten eri asia jos alkaa tulla vaikeampaa asiaa opeteltavaksi, mutta siihenhän harrastaminen ei taas liity mitenkään. En nytkään tee kotitehtäviä kotona, teen ne koulussa jos aikaa jää, luen kokeisiin vain päivää ennen, ja yleensä vain kerran, en myöskään kuuntele tunnilla joten mikään juuri opittu ei jää päähän (vaikken toki riehukaan). Silti keskiarvoni taisi olla lähes 8.8. Eli ei, koulunkäynti ei kärsisi jalkapallon lopettamisesta.

Tuntuu, ettei äiti välitä mitä mieltä minä olen tästä, hän vain haluaa että harrastan, en tiedä miksi. Silloin kun olen ottanut asian puheeksi, hän joko vähättelee sitä, vaihtaa puheenaihetta tai menee pois.
Äiti ja isä ovat nyt riidelleet niin kauan kuin muistan, ja kuulemma pidempäänkin, silti he asuvat vielä yhdessä. Elättelenkin tässä toivoa, että he eroaisivat ja muuttaisin isäni luokse, ei pelkästään tämän harrastamisen takia, mutta kaikesta yleensäkin.

Poika 14 kirjoitti:

Pääpointti ei siis ollut se, etteikö kouluun riittäisi aikaa, vaan se, etten yksinkertaisesti PIDÄ jalkapallon harrastamisesta enää, olen menettänyt kiinnostukseni ja motivaationi lajiin, olen omasta mielestäni ja kuulopuheiden mukaan huono joukkueeni tasoon nähden, eikä minulla ole siellä oikeastaan yhtään kaveria. Kaiken lisäksi olen ujo.
Jokaiseen treeniin ja peliin lähtö tuntuu aina yhtä tuskaiselta.

Vaikka lopettaisin harrastukseni, en usko että koulu menisi huonommin, päinvastoin. Se onkin sitten eri asia jos alkaa tulla vaikeampaa asiaa opeteltavaksi, mutta siihenhän harrastaminen ei taas liity mitenkään. En nytkään tee kotitehtäviä kotona, teen ne koulussa jos aikaa jää, luen kokeisiin vain päivää ennen, ja yleensä vain kerran, en myöskään kuuntele tunnilla joten mikään juuri opittu ei jää päähän (vaikken toki riehukaan). Silti keskiarvoni taisi olla lähes 8.8. Eli ei, koulunkäynti ei kärsisi jalkapallon lopettamisesta.

Tuntuu, ettei äiti välitä mitä mieltä minä olen tästä, hän vain haluaa että harrastan, en tiedä miksi. Silloin kun olen ottanut asian puheeksi, hän joko vähättelee sitä, vaihtaa puheenaihetta tai menee pois.
Äiti ja isä ovat nyt riidelleet niin kauan kuin muistan, ja kuulemma pidempäänkin, silti he asuvat vielä yhdessä. Elättelenkin tässä toivoa, että he eroaisivat ja muuttaisin isäni luokse, ei pelkästään tämän harrastamisen takia, mutta kaikesta yleensäkin.

Lue lisää

miksi sitten kysyt täältä neuvoja. Lopeta jalkapallon pelaamisen kun se sinua niin närästää mutta jos haluat olla äitisi mieliksi jatka ja kärsi. Mieti samalla kenen elämää elät, äitisi toteutumattomia unelmia vai omaa elämääsi ja kumpi on sinulle tärkeämpää.

Itselläni on tällä hetkellä täsmälleen samanlainen olo.
Olen muita huonompi eikä jalkapallo enää kiinnosta. On tuskaista lähteä jokaiseen harjoitukseen ja peliin, kun joukkueessa ei ole edes yhtä kunnon kaveria.

Miten saisin kerrottua vanhemmilleni, että haluaisin lopettaa futiksen?
Vanhempani haluaisivat kovasti minun pelaavan, mutta kun se on niin tuskaista.

Apuja!