tyhmyyteni (=sinisilmäisyyteni) ja nielen sen, että tulin huijatuksi vai onko mitään tehtävissä? Meillä on erosta kulunut jo jonkin aikaa, ositukset on tehtynä (ns. sovinto-ositus). Meillä ei ollut avioehtoa, sillä liittomme alussa olimme aivan yhtä tyhjätaskuja molemmat. Liittomme aikana saimme jonkin verran omaisuutta kasaan, sillä olimme molemmat työelämässä jne. Erotessamme sovimme, että minä jään lasten kanssa omakotitaloomme. Koko omaisuutemme jaettiin fifty-fifty periaatteella (samoin velat). Lopputulos oli se, että minä maksoin ex-miehelle tasinkoa. Tähän liittyi suullinen (ehkä virhe)sopimus, että hän rakennusalan yrittäjänä suorittaa taloomme tietyt välttämättömät jo silloin tiedossa olleet remontit. Näin ei tapahtunut, jouduin teettämään todella kalliin remontin eräällä toisella rakennusfirmalla, tosin exäni tuolloin lupasi maksaa työkustannuksista puolet kun ei itse "ennättänyt" lupaamaansa hommaa hoitamaan. Tapauksesta on muutama vuosi aikaa enkä ole häneltä senttiäkään saanut ja asiasta kysyessäni hän vetoaa ettei ole vielä varaa, mutta tietäen hänen nykyisen elämäntyylin tämä ei pidä paikkaansa. Ärsyttää suunnattomasti että en silloin aikanaan asiaa paperille ottanut, mutta minulla ei tuolloin ollut syytä epäillä hänen sanaansa. Meillä on kuitenkin yhteisiä lapsia, joten luulin hänen ajattelevan edes lapsiaan sen verran, että pitää sanansa. Mutta ei... Miten on, onko suullinen sopimus millään muotoa pätevä lain edessä? Vai nielenkö vaan pettymykseni ja sinisilmäisyyteni ja maksan useita vuosia käytännössä toisen velkoja? Onko mitään realistista mahdollisuutta lähteä asialle hakemaan ratkaisua oikeuden kautta vai nauretaanko minut asianajotoimistosta pihalle? Toisaalta ei enää viitsisi tuhlata rahaa oikeudenkäyntiin jos häviö on satavarma. Ottaa kyllä päähän, kaikenlaisia miehiä ja isiä tämä maa päällään kantaa... ei välitetä mistään mitään.
Kärsinkö vaan
kiltisti
1757
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
>
Valitettavan hyvin kuvaa vanha sanonta tätäkin tilannetta, myöhäistä rypistää jos on jo houisissa...
>
Se tarkoittaa, että olet vapaaehtoisesti tehnyt sopimuksen... sillä ei merkitystä oletko tehnyt tyhmn sopimuksen vai et, Suomessa on (onneksi) sopimisen vapaus. Ans ku arvaan, päätit säästää juristin palkkioissa... kuka heitä näissä mihinkään tavii .. vai?
>
Tod.näk. maksoit hänelle rahaa talon lunastamiseta... se ei ole tasinkoa... mutta ei mennä tähän aiheeseen nyt... maksoit jokataoauksessa ja sait talon (ja velan).
>
Ei ehkä, vaan aivan ehdottomasti virhe.
>
Lupaa ja lupaa.. ihmiset lupaavat yllättävän paljon asioita joita ei pidetä ... nyt viimeistään tieäöt sen.
>
Hyvä, ja nyt olet ottanut opiksesi... right?
>
On se, JOS toinen osapuoli oikeudessa kertoo/myöntää/vahvistaa että teillä on kuvaamasi kaltainen suullinen sopimus, jota on rikkonut. Ellei hän "tunnusta", vaan kertoo sinun keksineen.. niin sana vastaan sana.. ja sinä häviät (koska olisit saamassa etua mikäli oikeesti vain olisitkin sepittänyt koko kuvion)
>
Tuohon kannattaa varautua, ja on tod.näk. tulema.
>
Mielestäni pienet mahdollisuudet lukemani perusteella saada yhtään mitään ukoltasi. Mutta ei sinua naureta pihalle, olethan maksava asiakas ! Ymmärräthän silti, voi olla ettet voita mitään JA maksat juristeille palkan työstä jonka heidät tilannut tekemään JOS nostat kanteen exääsi kohtaan.