Toinen rakkaus (n+n)

En ole koskaan aikaisemmin kirjoitellut mitään minnekään. Aloitin tarinaa, mutta jatkan sitä vain, jos tapani kirjoittaa kuullostaa hitusenkaan mielenkiintoiselta:-)

Toinen Rakkaus

Olin jo päättänyt lähteä ravintolasta pois ja lähestyin narikkaa, kun lyhyt
erikoisennäköinen tyttö pysäytti minut asettumalla eteeni seisomaan.
'Hei, eikö me olla tavattu jossain? Olitsä samaan aikaan FirmaX:ssä töissä kuin
minäkin?'
Katselin tyttöä tarkemmin. Lyhyet, punaiset hiukset, pikkuisen pyöreät kasvot. Vihertävät
kissansilmät. Ikää oli vaikea arvioida; oletin hänen olevan minua vanhempi.Puheessa
oli selvä savolainen korostus.
'Toi on kyllä maailman kulunein iskulause, eikös tuo olisi voinut edes jotain omaperäisempää
keksiä?' mietin itsekseni osittain ärtyneenäkin.
Minulla oli oikeasti kiire kotiin. Olin tyypilliseen tapaani pyörällä liikkeellä
ja kello oli jo yli yhden. Elettiin 90-luvun alkua ja baarit menivät vielä kiinni
klo 2 yöllä. Matkaa kotiin oli 20 kilometria ja aamulla olisi työpäivä. Onneksi
en juuri koskaan juonut, joten selvinpäin olin silläkin kertaa liikkeellä.
'Kuule, sä sotket mut nyt johonkin toiseen. Mä en kyllä ole sua koskaan missään
nähnyt ja mä käyn täälläkin todella usein. Jos olisin sut nähnyt, varmaan muistaisin,
kun mulla on hyvä kasvomuisti.'
Nainen jatkoi sinnikkäästi jututtamistani ja 'jouduin' juttelemaan hänen kanssaan vielä
puolisen tuntia ennenkuin pääsin jatkamaan kotimatkaa. Siinä keskustelun lomassa
hän kuitenkin puolihuolimattomasti mainitsi kaksi paikkaa, Prunnin ja Vanhan Kellarin,
joissa hänellä oli tapana käydä. Nuorena opiskelijaneitona paikat olivat minullekin
tuttuja, joskaan eivät kantapaikkoja.
Päästyäni kotiin ja toivuttuani ärtymyksestäni en saanutkaan naista mielestäni. Ne silmät!
Olin nuori, vain 22-vuotias ja tottunut siihen, että kaikennäköiset naiset yrittivät
iskeä minua baareissa -- olin urheilullinen, hoikka, lapsenkasvoinen ja erittäin vilkas
luonteeltani. Sosiaalinen luonnonlapsi.
Yleensä minut näki isossa poikaporukassa nauramassa ja tanssimassa jossakin opiskelijoiden ja vähemmistöjen baarissa.
En kuitenkaan harrastanut yhdenillanjuttuja johtuen tiukasta kristillisestä kasvatuksesta,
jonka olin lapsuudenkodissani saanut. Oli tarpeeksi hankalaa myöntää olevansa lesbo, joten 'hyvitin'
asiaa yläkertaan olemalla selibaatissa kun en seurustellut.
Olin täysin ehdoton tämän sääntöni kanssa - itse asiassa olen vieläkin.
Siitä huolimatta estoiseksi minua ei voinut kutsua silloin eikä voi tänä päivänäkään. Seksi
kuului seurusteluun. Mutta seksi olikin eräs antoisimmista ja intohimoisimmista harrastuksistani.
Ihastus Mariin alkoi kuin varkain. Yhtäkkiä huomasin ajattelevani tätä erikoista
tyttöä, ja aloin höpöttää opiskelukavereillenikin salaperäisestä naisesta, joka yritti
tökerösti iskeä minut ja minä hölmö olin sille sitten torjuva ja viileä.

Viikko kului pelottavan hitaasti vaikka töitä ja luentoja riitti täyttämään kaiken vapaa-aikani.
Perjantai-ilta koitti vihdoin ja suuntasin askeleni tomerasti Prunniin.
Selustani turvatakseni olin ehdottanut vakioporukalle, että mennään vaihteen vuoksi
Prunniin, kun Gambrinissa on tullut käytyä jo ihan tarpeeksi. Porukka suostui
ja siirryimme Prunnin tanssilattialle hulluttelemaan.
Vihdoin näin hänen saapuvan paikalle. Hänkin katseli ympärilleen ikäänkuin etsien,
ja löysikin pari ystäväänsä, joiden seuraan meni istumaan.
Muutaman tovin kuluttua huomasin hänen tanssivan vierelläni. Pelasimme armotonta
'flirttaile itsesi hengiltä' silmäpeliä koko illan, kunnes minun porukkani päätti
siirtyä Vanhan Kellariin ja minä muiden mukana.
Sama kaava toistui muutaman viikon sisällä useasti, ja jokaisella kohtaamiskerralla
juttelimme aina pienen tovin keskenämme. Juttu alkoi saada koomisia piirteitä, koska seikkailimme jatkuvasti etsimässä vaivihkaa toisiamme kahden kapakan välillä - onneksi ne sijaitsivat molemmat Kaivopihalla. Ystävät eivät enää lainkaan ymmärtäneet minua, olinhan ollut onnellisesti sinkku jo vuoden ja hehkuttanut sinkkuuden autuutta.

En kuitenkaan saanut hänen arvoituksellisia silmiään ajatuksistani. Myös hänen notkea tapansa tanssia vei ajatukseni
aivan toisenlaisiin teerenpeleihin.
Vihdoin vaihdoimme numeroita ja aloimme tapailla kahden keskenkin.
Kävimme turvallisesti elokuvissa ja kahviloissa ja tutustuimme toisiimme perusteellisemmin.
Asuimme aivan kaupungin vastakkaisilla puolilla, joten emme voineet vierailla toistemme
luona aivan heti. Molemmilla oli luentoja ja työt, joten asia olisi vaatinut melkoisia
aikataulujärjestelyitä 'vain' kahvikutsun takia.

Tapailtuamme aikamme sai Mari vihdoin suustaan maagisen lauseen:'Tulisitsä ensi
perjantaina mun luo? Voitaisiin syödä jotain hyvää ja katsoa joku elokuva. Älä
tule polkupyörällä kuitenkaan, kun mun luo on vaikea löytää.'...