...
Maan ylle on satanut
valkoinen peite,
voisinpa olla kanssasi
kätkössä
Siellä emme kuulisi
ihmisten ilkeitä sanoja,
emme tuntisi haavojemme piinaa,
menneisyyden painolasteja
Tuuli tuivertaisi hiuksiasi
kun laittaisin huuleni huulillesi uudestaan ja uudestaan
linnut laulaisivat, olisi ikuinen kesä
loppumaton tanssi
Ymmärtäisimme toisiamme täydellisesti,
valkoisen peitteen suojissa
ja kaikki ymmärtäisivät meitä siellä,
onnellisella saarellamme
Käsi kädessä makaisimme
turvallisen hautakammion uumenissa, ja syväjäätynyt maa
pitäisi elottomia ruumiitamme
suojassa kaikenlaiselta elämisen kivulta
Rakkaani, ehkä sittenkin on parempi
Että murtaudumme ulos haaveiden linnakkeesta,
lakkaamme toivomasta suotuista säätä, jonka turvin
purjehtisimme sokeina ja näkemättä
kaikkea sitä
Mikä itsessämme, toisissamme ja toisissa
vaatii kipeää kohtaamista,
työstämistä valossa, löytääksemme
todellisten sydäntemme inhimillisen sykkeen
Tällaisena talvipäivänä
Maan ylle on satanut
valkoinen peite,
voisinpa olla kanssasi
kätkössä
Siellä emme kuulisi
ihmisten ilkeitä sanoja,
emme tuntisi haavojemme piinaa,
menneisyyden painolasteja
Tuuli tuivertaisi hiuksiasi
kun laittaisin huuleni huulillesi uudestaan ja uudestaan
linnut laulaisivat, olisi ikuinen kesä
loppumaton tanssi
Ymmärtäisimme toisiamme täydellisesti,
valkoisen peitteen suojissa
ja kaikki ymmärtäisivät meitä siellä,
onnellisella saarellamme
Käsi kädessä makaisimme
turvallisen hautakammion uumenissa, ja syväjäätynyt maa
pitäisi elottomia ruumiitamme
suojassa kaikenlaiselta elämisen kivulta
Rakkaani, ehkä sittenkin on parempi
Että murtaudumme ulos haaveiden linnakkeesta,
lakkaamme toivomasta suotuista säätä, jonka turvin
purjehtisimme sokeina ja näkemättä
kaikkea sitä
Mikä itsessämme, toisissamme ja toisissa
vaatii kipeää kohtaamista,
työstämistä valossa, löytääksemme
todellisten sydäntemme inhimillisen sykkeen
Tällaisena talvipäivänä
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaikki se
mikä menneisyyksissämme on ollut
on kipuillen jätetty taakse
ja jokin
Kohtalon määräämä tarkoitus on
että kohtasimme Sinä ja minä.
Minä en tuntenut edes itseäni
kun löysit kammiooni
pimeään ja synkkään maailmaani
mutta Sinä teit minusta uuden ihmisen
kuunnellen, puhuen
ja hyväilyjesi kautta.
Olemme saaneet viimein talven
ja luonnon peittää kevyt
kevyt ja kaunis harsomainen peite.
Matkaa jo luokseni rakkain
täytä odotukseni tuska
meillä on tämä päivä
ei enää menneisyyden varjoja
ei auki helottavia haavoja.
Kiva huomata ettet ole kokonaan poistunut palstalta...
Hyvää yötä halauksin... Nuku hyvin.
Runoilemisiin
-parta