Niinkö luulin.
Kadotinko uskoni.
Sanoihin.
Satutinko itseni.
Sieluni haavoitin.
Miksi.
Elämää.
Joku sanoisi.
Vastaan puskemista.
Kirjoittaisi.
Ei aina loisteessa.
Hymyssä.
Auringossa.
Ei se ole elämää.
Niin kertoisi.
Olen tyhjä.
Kyyneleetön.
Kadotinko uskoni.
Sanoihin.
Satutinko itseni.
Sieluni haavoitin.
Miksi.
Elämää.
Joku sanoisi.
Vastaan puskemista.
Kirjoittaisi.
Ei aina loisteessa.
Hymyssä.
Auringossa.
Ei se ole elämää.
Niin kertoisi.
Olen tyhjä.
Kyyneleetön.
Vastaukset 4
Vanhimmat
hymyä margitta huuleen
ja purjeet myötätuuleen.
yksinkertaisuus on kaunista ja tässä se mielestäni toimii hyvin.Hieno runo sinulta.
Silloin
kun luulee jo kaikki menettäneensä
uskon, toivon ja hymynkin
eikä kyyneleetkään enää vuoda
ja jäljellä vain sydämen tyhjyys.
Silloin jostain se nousee
sanasta, toisen hymystä
lähimmäisen rakkaudesta
usko elämään.
Tuollaisia tuntemuksia meillä on Margitta kaikil-
la toisinaan. Mutta me sinnittelemme,
Suomalaisen sisulla.
Runosi oli herkkä, mutta se tyhjyys - avaa sydä-
mesi vastaanottamaan ja rakastamaan. Se on Sinus-
sa siellä syvyydessä.
Niin se vain täytyy ajatella, että onneksi!
Onneksi elämä on nousua ja laskua
Onnea joka melkein satuttaa ja kipua joka satuttaa
Niin tyhjää ja sitten niin täyttä
Hetki Gitta ja sitten - niin täyttä! :)