Meillä koirat on kuin kuninkaat emännälle.
Saavat maata päivät pitkät sängyssä ja kaivaa peitot pois ja maata tyynyjen päällä.
Jos erehtyy koiraa kieltämään ja käskee sängystä pois lojumasta kaivetuilta lakanoilta tai tyynyiltä, niin tulee riitaa emännän kanssa.
Ja itsepäisiä kun ovat ja erehdyt räppäämään tehostaakseen käskyä, niin siitä vasta sota syttyykin paremman puoliskon kanssa.
Makkarin ovea ei voi pitää poissa ollessakaan kiinni, kun kuulemma menevät oven läpi.
Pidän koiristamme todella, mutta koska olen viimeisenä perheeseen tullut, niin ei minulla siis ole mitään sanavaltaa omille tavoilleen oppineisiin koiriin emännän mielestä.
Mukava olisi suihkupuhtaana kellahtaa puhtaille lakanoille nukkumaan, eikä niin että lakanoilla on koirat lojunut, tai että tyyny haisee koiran per...lle...
Olenko siis nipo, vai onko kohtuutonta vaatia että koirat pysyvät poissa sängystä, etenkin jos sinne pitää aina joku saakutin bungalovi kaivaa makuupaikaksi.
Miten on muissa perheissä?
Tuntuu että mukavampi on kohta alkaa nukkua sohvalla siten että päiväksi kasaa petivaatteensa vaatehuoneeseen. Mutta ei sekään pitkän päälle ole parisuhteen kannalta toimiva ratkaisu.
En koe olevani tyranni koiria kohtaan, mutta emännän mielestä ilmeisesti näin on.
Mielestäni koirille pitää voida asettaa jotkut rajat, vaikka niistä kuinka pitää. Itselläni on aiemmin ollut kaksi koiraa, ja olen niitä komentanut käskyin ja voimakeinoinkin jos tarvis on vaatinut.
Olen ehdottanut emännälle että voi sitten itse nämä jo ennen minua olleet koirat opettaa kouluttamalla omalla tavallaan siihen etteivät edelläminitusti tee, mutta ei siihen suostu, koska meillä koirat on näemmä kuninkaita.
Saavat maata päivät pitkät sängyssä ja kaivaa peitot pois ja maata tyynyjen päällä.
Jos erehtyy koiraa kieltämään ja käskee sängystä pois lojumasta kaivetuilta lakanoilta tai tyynyiltä, niin tulee riitaa emännän kanssa.
Ja itsepäisiä kun ovat ja erehdyt räppäämään tehostaakseen käskyä, niin siitä vasta sota syttyykin paremman puoliskon kanssa.
Makkarin ovea ei voi pitää poissa ollessakaan kiinni, kun kuulemma menevät oven läpi.
Pidän koiristamme todella, mutta koska olen viimeisenä perheeseen tullut, niin ei minulla siis ole mitään sanavaltaa omille tavoilleen oppineisiin koiriin emännän mielestä.
Mukava olisi suihkupuhtaana kellahtaa puhtaille lakanoille nukkumaan, eikä niin että lakanoilla on koirat lojunut, tai että tyyny haisee koiran per...lle...
Olenko siis nipo, vai onko kohtuutonta vaatia että koirat pysyvät poissa sängystä, etenkin jos sinne pitää aina joku saakutin bungalovi kaivaa makuupaikaksi.
Miten on muissa perheissä?
Tuntuu että mukavampi on kohta alkaa nukkua sohvalla siten että päiväksi kasaa petivaatteensa vaatehuoneeseen. Mutta ei sekään pitkän päälle ole parisuhteen kannalta toimiva ratkaisu.
En koe olevani tyranni koiria kohtaan, mutta emännän mielestä ilmeisesti näin on.
Mielestäni koirille pitää voida asettaa jotkut rajat, vaikka niistä kuinka pitää. Itselläni on aiemmin ollut kaksi koiraa, ja olen niitä komentanut käskyin ja voimakeinoinkin jos tarvis on vaatinut.
Olen ehdottanut emännälle että voi sitten itse nämä jo ennen minua olleet koirat opettaa kouluttamalla omalla tavallaan siihen etteivät edelläminitusti tee, mutta ei siihen suostu, koska meillä koirat on näemmä kuninkaita.
Vastaukset 4
Vanhimmat
kun pakkaisit laukkus ja jättäisit emännän koirineen elämään omassa rauhassaan. Siihen tuo kuitenkin ennen pitkää johtaa, nii että miksi suotta pitkittää kärsimystä (omaa, emännän tai koirien).
Perheeseen liittyessäsi olet kyllä tiennyt mikä sinua odottaa (vai muutitko emännän nurkkiin heti ensi tapaamisella?) niin että miksi nyt sitten valitat? Vai kuvittelitko, että emäntä luopuu lemmikeistään, kun saa SINUT hoivailtavakseen? Ja nyt sitten mustasukkaisuus iski koiria kohtaan, kun tajusit ettet olekaan emännälle se ykkönen... Hohhoijaa...
Sinun kannalta Valitettavasti näin se menee, koirat on arvojärjestyksessä ennen miestä. Meilläkin. Koirat ovat minun elämän numero yksi, mies vasta toisella sijalla eikä miehellä ole minkäänlaista oikeutta mennä koiriani komentamaan saati sitten LYÖMÄÄN.. Ihme että edes olet enää siellä ruikuttamassa. Itse olisin äijän jo laittanut taipaleelle jos olisi koiriani lyönyt!
Meilläkin on mies viimeisenä perheeseen tullut ja sopeutua on hänen täytynyt meidän tavoille, Mutta mies SAA ja hänen TÄYTYY tarpeen vaatiessa, komentaa lastani ja jopa sitä koiraa.
Koiraani pidän suuressa arvossa, mutta se on kuitenkin koira ja ei määrää meillä.
Sohvalla koira saa toki olla, mutta sänkyyn en sitä enää halua.
Pentuna oli, mutta mielyttävämpi on tosiaan nukkua, kun sänky ei ole kuorrutettu koiran karvoilla, hiekalla jne.
Enkä kyllä koiran kieltämisestä ukkoa moiti, paremminkin siittä, että antaa koiran pompottaa itseään.
Mutta näinhän se on, että meitä on moneen junaan...
Meillä ei kukaan saa lyödä koiria, jotka ovat oppineet kurittamatta tottelemaan. Koira vain menettää luottamuksen ihmisiin, jos sitä opetetaan tavoille kurittamalla.
Aloittaja voisi ensin opiskella koirien käytöksestä ja varmaan myös naisten ;).