Oletteko huomanneet, että kirjailijat, jotka kirjoittavat mahtavan hyvin, ovat usein mitä tylsinmpiä keskustelijoita.
On siis aivan eri lahjakkuuslaji kirjoittaa ja puhua.
On siis aivan eri lahjakkuuslaji kirjoittaa ja puhua.
Kirjailijat usein tylsiä puhujia
Ida
7375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tuossa voi olla perää. Useinhan kirjailijat (ja muutkin taiteilijat) ovat hieman erakkoluonteisia eikä suurelle ihmisjoukolle (tai pienemmällekkään) puhuminen ole yhtä intohimoista jne. kuin teksti.
Vaikka paljonhan on kirjailijoita jotka ovat myös mahtavia puhumaan. Kuten Tervo, Taberman, Utrio ja lukuisat muut.
Niin, joskushan on multilahjakkaita taitelijoita.
Taberman ja Tervo vaikuttavat omaavan myös sellaisen helppo-heikki-lahjakkuuden, jolla jopa nykyisin voi elättää itsensä alkamalla stand-up-koomikoksi.
Useinhan näyttelijöillä on tällainen improvisaatio- ja sanavuolauslahjakkuus, mutta ei läheskään kaikilla näyttelijöillä.
Joskus on aivan piinallista katsoa, kun näyttelijä ilman tällaista lahjakkuutta yrittää improvisoida ja siitä tulee pelkkää puujalkaa.
No, kirjailijathan ovat pakotettuja hiljaisuuteen ja yksinäisyyden sietämiseen ja siitä jopa pitämiseen jo työnsäkin puolesta, niin että ehkäpä siitä johtuu, että vain sellaiset hiljaisuudessa erakkona puurtavat pystyvät todella hyviin suorituksiin alallaan.
Ja sitten ehkäpä tuo sosiaalinen puoli on jäänyt jo lapsena vähemmälle ja jatkuu sitten luonnostaan kirjoittamisen ehtojen vuoksi.
Niinpä, ei ehkä olisi tuo Simokaan yhtä hyvä kirjailijana kuin Maailmanympräri-juontajana.
..kuuntelepas joskus Reijo Mäkeä,vares-kirkailijaa livenä. Sana on hallussa
vielä paremmin kuin paperilla. Tarinaa tulee kuin pikakivääristä..
Edesmennyt Erno Paasilinna osasi kirjoittamisen lisäksi myös puhua. Vakuudeksi tästä käyköön se, ettei mies jättänyt ketään kylmäksi ja sai suomalaisista kirjoittajista ylivoimaisesti eniten tappouhkauksia. Kesti kuitenkin kuin mies ja kulki pää pystyssä loppuun asti. Tämä on hyvin poikkeuksellista suomalaisessa yhteiskunnassa, missä vellihousuista ei todellakaan ole puutetta.
Ovidius oli kuulemma kova puhumaan - puhui itsensä maanpakoon ja kirjoitteli sitten kaikenlaista joutavaa - joka kaikki olisi ehkä kannattanut kirjoittaa jo Roomassa. Näin Oikka olisi välttänyt koomisen kohtalonsa ja olisi vielä tänäkin päivänä kirjastojen hyllyissä ja divareiden laareissa myyntitykkinä.
Ainoastaan ja vain yksi meni vikaan: hän ei älynnyt pitää suutaan kiinni, vaan meni ja ilkkui koko kaartin nurin.
minua