Pienuus
Pieni ihminen,
suuressa maailmassa.
Kaikkiin suuntiin
tiet auki, minne menen.
Eksynyt, joko olen.
Kai joku suunnan näyttää.
Vaiko ajelehdin,
sinne tänne poukkoillen,
vailla päämäärää.
Lastuna veden pinnalla.
Keikkuen keveänä
pärskeiden keskellä.
Jos vetyn läpi,
uppoan kuin raskas tukki.
Rasvaa nahassa riittävästi,
vesi läpi ei mene,
nahka riepusestani.
Kellun ,kellun.
En suostu uppoamaan.
Pärskyttelen ,kauhon
kohti rantaa.
Elo säteilee,
valaisee minuuteni.
Kokonaan.
Pieni ihminen,
suuressa maailmassa.
Kaikkiin suuntiin
tiet auki, minne menen.
Eksynyt, joko olen.
Kai joku suunnan näyttää.
Vaiko ajelehdin,
sinne tänne poukkoillen,
vailla päämäärää.
Lastuna veden pinnalla.
Keikkuen keveänä
pärskeiden keskellä.
Jos vetyn läpi,
uppoan kuin raskas tukki.
Rasvaa nahassa riittävästi,
vesi läpi ei mene,
nahka riepusestani.
Kellun ,kellun.
En suostu uppoamaan.
Pärskyttelen ,kauhon
kohti rantaa.
Elo säteilee,
valaisee minuuteni.
Kokonaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
" Lastuna veden pinnalla".
Sellaiselta tuntuu joskus. En osaa muuta sanoa
kuin että pidän runostasi, paljon...
Mukavaa kun täytän kriteerin vaikeselkoisena kirjoittajana.
Yritän jatkaa pintaa riipivänä ja välillä syvälle luotaavana kirjoittajana
Ter kobolt
Kyllä me hoopot välillä eksytään...
kellutaan, melkein upotaan...
Onneksi ollaan vielä rannalla.
näinhän se on rannalla mukavampaa ei kastu. nahka parkkiintunut..pyörityksessä kovettunut.
Ter kobolt