taas hermostuin. väsyttää. mikään ei kiinnosta. tuntuu siltä etten jaksa tätä rumbaa enää päivääkään.
onko kenelläkään sellasta oloa kuin olisi kireelle vedetty vieteri joka juoksee ympyrää?
mulla on 2 lasta. 05 ja 07 syntyneet. mieskin pyörii kuvioissa.
oma olo on tosi karsee :( harvemmin tälläseen itsesäälijuttuihin syyllistyn (aikapula) mut nyt ei näytä muukaan auttavan.
taustaa:
seurustelin 5 vuotta alkoholistin kanssa ennen nykyistä miestäni. olin puoli vuotta sinkku, sitten tuli nykyinen mies kuvioihin. liian nopeesti omasta mielestäni, mutta toinen puhui yrittämään. yritettiin. 2vk kului ja olin raskaana. saimme yllätysvauvan, elämäni onnellisimman asian koin silloin :)
itsellä alkoi odotus, miehellä alkoi biletys. tuli raskausmyrkytys. vauva syntyi. oli aivan ihana! sitten tuli koliikki ja kohtutulehdus. suku ja mies eivät auttaneet. oma äiti ja mies lähtivät mieluummin yhdessä baariin kun olisivat tarjonneet auttavan käden!!! olin 40 asteen kuumeessa yksin koliikkivauvan kanssa. siitä selvittiin. iski masennus (olin jo raskaana masis). mies edelleen joi ja joi ja joi. jos ei juonut niin makasi sohvalla tai kävi auttamassa isäänsä (isä vielä nuori ja terve). oli sitä mieltä että pärjään yksin. isä voisi kuulemma koska tahansa kuolla sairaskohtaukseen. höh, mitä vielä; terve nuori mies!!! selvisi sitten että auttoihan se oma mies: nimittäin tyhjentämällä isänsä kaljapulloja yhdessä tämän kanssa :(
linnoittauduin kotiin. hoidin lapseni yksin. lapsi on edelleen huonosti nukkuva, vilkas, omapäinen ja todella työläs. älkää nyt käsittäkö väärin: rakastan lastani yli kaiken!
tuntui että elämästä puuttui jotain. tuli vauvakuume, alkoi kakkosen odotus. toinen raskauteni oli ihanaa ja ennen kaikkea eheyttävää aikaa. paranin hiljalleen masennuksestani ja elämä alkoi hymyilemään. mies rauhoittui koti-isäksi ja haki töitä. elämä oli mallillaan. raskaus oli fyysisesti vaativa (supistelua, kipua...) ja toinen lapsi syntyi lopulta kuukauden ennen aikojaan, mutta oli hyvävointinen. kaikki siis hyvin :) vauva oli tyytyväinen ja helppo. mutta temperamenttinen!! arki rullaa ihan o.k. pojalla puhkesi uhma vauvan syntymän myötä.
olen viimeisten 2,5 vuoden aikana saanut kaksi vapaapäivää!!! tiedän; itse olen lapseni halunnut ja olen ne myös hoitava. mutta eikö edes joskus...? miehelle edelleen omat jutut tärkeempiä kuin mun hyvinvointi. ottaa itselleen aikaa mutta ei anna yhtään mulle. sukulaiset ei edelleenkään auta. vetoavat omiin murheisiin; sisko narkomaani (en edes antais sille hoitoon), äiti syvästi masentunut ja alkoholisoitunut, isä asuu kaukana. puolison vanhemmat yksityisyrittäjiä, ei kuulemma ikinä aikaa. kaverit kaikki yksinhuoltajia joilla rankkaa.
soitin jopa pehetyöntekijää itselleni. sanoivat etten mä mitään tarvi. olihan mulla silloin mies kotona... :( jäin siis ilman.
nyt yritän hoitaa lapseni, mieheni, äitini ja muut ketkä nyt sattuvat milloinkin pyörimään jaloissa.
tuntuu että pää räjähtää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
koska joku auttaisi mua?
nuorempi lapsista on myös vähäuninen. nukkuu nyt alle vuoden iässä 2X5min päivällä. ei siis hetkenkään rauhaa. iltaisin olen niin väsynyt että kaadun sänkyyn ja nukahdan heti.
olen yrittänyt olla hyvä äiti ja puoliso mutta nyt kyllä tuntuu että ratkean jostain päästä :(
vanhempi lapsi vaativassa iässä. hermostun päivässä 100 kertaa ja huudan niin että naapuritkin varmasti kuulevat. ja sitten tulee se kamala morkkis... sitten juoksen nuoremman perässä kun opettelee kävelemään ja kiipeilee joka paikkaan. sillä välin vanhempi tehnyt jo tuhat pahaa.
onneksi nykyisessä asunnossa suht koht hiljaista nyt. vuosi sitten hirveä meteli!!! rauhoittuvat kun jaksettiin puoli vuotta valittaa. kyse ei siis mistään pienestä metelistä!!! ja me kun luulimme muuttavamme rauhallisempaan paikkaan. muutimme edellisestä asunnosta yläkerran naapureiden takia (huumeporukka). isännöitsijä totesi vaan että onhan se nyt vähän ikävää. sitä edellisestä asunnosta muutimme laajan homevaurion takia (eka lapsi oli vasta pieni vauva).
tämä on joku karman laki...jos kaikki voi mennä pieleen niin sitten varmana kans menee :/
lastenhoitajakin palkattais mutta ei näillä meidän tuloilla. ite saan minimiäitiysrahan ja mies oppisopimuksella. raha ei tee onnelliseksi mutta kyllä se arkee helpottaa...
helpotti tää marina nyt vähän...tais jäädä puolet asioistakin pois mitä piti kirjottaa :)
kiitos kun luit sekavan tekstini
pinna kireellä
13
1607
Vastaukset
- Muuta en osaa sanoa
Lähetän sinulle näin tekstin muodossa voimia että arjen läpi jaksat!!
Jos sinulla on ollut noin vähän vapaata niin nyt kyllä rupeat sitä vaatimaan. Kun mies kääntyykään kotona niin sinä olet sillä samalla minuutilla menossa. Oli lapsesi minkä ikäisiä tahansa.
Meillä lapset 1v8kk ja 4kk ja viikottain otan itselleni sitä aikaa jos mieli sitä vaatii.
Itsekkyyttä nyt ja paljon!! Mutta kauheasti toivon sinulle hyvää ja jaksamista.. :) Ei varmasti paljon sanani auta mutta... - sattuiskos säkä,
ja susta olis kaveriksi mulle, joka asun riihimäen tienovilla. Äitiyslomalla olen myös, ja helpolla pääsen kiltin lapsen kanssa elämässä, mulla tukiverkko toimii ihanteellisesti eikä talouskaan ole niin tiukalla, etten voisi päivisin käydä jeesimässä, jos et ihan toisella puolella suomea asu.
Mulla olis ylimääräistä potentiaalia, voitais tehdä vaikkapa jotain asioita yhdessä, saisit hetken hengähtää.- edelliseen
tai sitten joku muu, jota maailma painaa, jostain lähimaastosta, yh-tms. Nyt olis paikka saada sitä apua, jos ilmoittelet mihin sp osoitteeseen otan yhteyttä.
- lasisilmä
kiitos ystävällisistä sanoista ja avuntarjouksesta . auttavat jo paljon jaksamaan! ainakin hetken :)
niin, taidanpa asua täälä "toisella puolella" Suomea mutta iso kiitos kuitenkin :)
sinunlaisiasi ihania ihmisiä pitäisi olla enemmän!!!
pidin miehelle eilen pitkän puhuttelun; itkettiin ja halattiin ja lupasi antaa mullekin sitä omaa aikaa :) saa nähdä miten käytännössä onnistuu! mielenkiinnolla jään odottamaan... :)- kolmen äiti.
Mikä siellä on nyt tilanne?Itselläni on samanlaista,mulla myös nuorimmat syntyneet 05 ja 07
- lasisilmä
kolmen äiti. kirjoitti:
Mikä siellä on nyt tilanne?Itselläni on samanlaista,mulla myös nuorimmat syntyneet 05 ja 07
moi!
tilanne on hieman rauhoittunut.
edelleen huudan ja räyhään, mutta on meillä rauhallisempiakin päiviä (luojan kiitos).
tuntuu vaan että on yksinkertaisesti niin puhki ettei jaksa enää huutaa :(
lapsille mielestäni tämä parempi. parempi että joutuvat katselemaan väsynyttä äitiä kuin raivohullua kohtuutonta tyrannia.
vaikka eipä tämäkään oikein lapsia kohtaan ole!
sokerina päälle; mies on alkanut arvostelemaan kun en jaksa olla tarpeeksi vanhemman lapsen kanssa. uskokaa pois; olen niin paljon kuin jaksan/kerkiän ja olisin vielä enemmänkin! mutta kun... joka päivä soimaan itseäni tästä. ei miehen enää tarvisi... :(
tänä aamua iski taas toivottomuus. pääsi itku.
meinaa usko loppua parempaan huomiseen :(
kuinkahan kauan sitä jaksaa hokea itselleen:" musta tulee vielä parempi äiti. kyllä mä tästä vielä pirityn. kyllä mä sit olen enemmän ja paremmin lasten kanssa. sitten en nää huuda/hermostu jne jne"? en omasta mielestäni siis masentunut ole. vain väsähtänyt.
lopetettiin yösyötöt nuoremman lapsen kanssa ja sitä yökitinää on nyt riittänyt. tämä varmasti osaltaan vaikuttaa nykyiseen olotilaan.
huomaa että oma pinna on aivan olematon kun on univelkaa.
äitini on onneksi ymmärtänyt hakea ulkopuolisilta henkilöiltä apua ongelmiinsa. 5 vuotta kesti ennenkuin sain viestini perille. nyt lääkitystä nostettu ja lisätty. hyvä näin. yksi murhe omilta hartoilta pois. toivottavasto hän jonain päivänä nousee omille jaloilleen ja auttaa vuorostaan mua.
mieskin lupasi tosiaan olla lasten kanssa. piti sanansa tasan tarkkaan yhden illan ajan. sain katsoa tanssi jos osaat-ohjelmaa kokonaiset 10min rauhassa. että näin :)
- Ja nyt alan olemaaan
aivan LOPPU!!!!Vanhin lapsi 20vee ja nuorin 3 vee.eli vanhin jo omassa elämässään ja hänellä yksi lapsi.Olen ollut aina tosi vahva ja sitkeä sissi..jaksanut auttaa muitakin suuren perheeni lisäksi.esim mummoni asui meillä kolme viimeistä elin vuottaaan joka oli todella dementoitunut.sisko kuollut,isä kuollut,kaksi serkkua ja nyt sitten viimeksi hautasin mummoni...en tiedä vaikuttaako tuo suru läheisten menetyksestäkin mutta loppu olen.ja taidan olla hullu kaiken lisäksi kun en uskalla hakea apua mistään..pelkään että menetän lapseni vaikka tiedänkin olevani ihan hyvä äiti..en täydellinen mutta en ihan huonokaan.anteeksi en jaksakkaan kirjoittaa tämän enempää vaikka elämästäni saisikin vaikka kokonaisen kirjan tehtyä...ehkä ette jaksaisi ihan kirjaakaan lukea :)
Harmittaa se että olen jotenkin menettänyt viimeisen vuoden aikana itseni..oman itseni.olen ollut ennen super iloinen todella positiivinen auttavainen(no se olen vieläkin)kiltti ja mielestäni hyvä luonteeltani...nyt vaan olen aivan päinvastainen varsinkin naurua ei enää oikeen helpolla musta saa irti..
tuleekohan tästä elämästä enää mitään?
lyhyemmin sanottuna olo on sellaiene että..haluan ja on pakko jaksaa mutta kun pelkään että en jaksa!!!- amalia
pahat masennuksen oireet.
Mikä sulla on tuo fyysinen kunto?
Mulla meni fyysinen kunto ihan pohjille samaan aikaan kun masennuin. En tiedä, kumpi tuli ensin, mutta aivan kamalaa oli ja kaikki johtui pitkäaikaisesta psykkisestä rasituksesta ja myös fyysisestä, mutta psyykkinen rasitus oli ratkaisevin.
Kiinalaisen lääketieteen mukaan rasituksen seurauksena munuaisten energiat meni vähiin ja siitä seurasi kaikkia inhottavia vaivoja.
Masennuksesta pääsin Rosen-terapian avulla, mutta fyysisistä vaivoista toipuminen jatkuu edelleen, en tiedä pääsenkö eroon koskaan kaikista.
Tarkkaile itseäsi ja hae apua ajoissa.
Pitäiskö sun saada vähän lomaa ja lapset vaikka tukiperheeseen vähäks aikaa.
Parempi tehdä niitä ratkaisuja nyt, kuin sitten pakon sanelemana. Pahimmassa tapauksessa sairastut niin, ettet enää pysty olemaan se äiti lapsille, joka olet ollut. Jos nyt haet ja saat apua ajoissa, niin ei tarvi mennä siihen pahimpaan ja toipuminenkin on nopeampaa ja lapset saavat takasin entistä ehomman äidin.
Olisko sulla mahdollisuutta mennä Roseniin?
Hyvin monet kertovat, kuinka ovat saaneet apua sen hetkisessä tilanteessa ja koko loppuelämäksi.
Siinä jotenkin saa etäisyyttä itseen ja asioihin ja omaan asennoitumiseensa ja kaikki omassa päässä muuttuu, vaikkei ympärillä mikään muuttuisikaan, mutta ei enää stressaa, kuten ennen. Suosittelen lämpimästi, jos vain mitenkään mahdollista. - Kiitos vastauksestasi
amalia kirjoitti:
pahat masennuksen oireet.
Mikä sulla on tuo fyysinen kunto?
Mulla meni fyysinen kunto ihan pohjille samaan aikaan kun masennuin. En tiedä, kumpi tuli ensin, mutta aivan kamalaa oli ja kaikki johtui pitkäaikaisesta psykkisestä rasituksesta ja myös fyysisestä, mutta psyykkinen rasitus oli ratkaisevin.
Kiinalaisen lääketieteen mukaan rasituksen seurauksena munuaisten energiat meni vähiin ja siitä seurasi kaikkia inhottavia vaivoja.
Masennuksesta pääsin Rosen-terapian avulla, mutta fyysisistä vaivoista toipuminen jatkuu edelleen, en tiedä pääsenkö eroon koskaan kaikista.
Tarkkaile itseäsi ja hae apua ajoissa.
Pitäiskö sun saada vähän lomaa ja lapset vaikka tukiperheeseen vähäks aikaa.
Parempi tehdä niitä ratkaisuja nyt, kuin sitten pakon sanelemana. Pahimmassa tapauksessa sairastut niin, ettet enää pysty olemaan se äiti lapsille, joka olet ollut. Jos nyt haet ja saat apua ajoissa, niin ei tarvi mennä siihen pahimpaan ja toipuminenkin on nopeampaa ja lapset saavat takasin entistä ehomman äidin.
Olisko sulla mahdollisuutta mennä Roseniin?
Hyvin monet kertovat, kuinka ovat saaneet apua sen hetkisessä tilanteessa ja koko loppuelämäksi.
Siinä jotenkin saa etäisyyttä itseen ja asioihin ja omaan asennoitumiseensa ja kaikki omassa päässä muuttuu, vaikkei ympärillä mikään muuttuisikaan, mutta ei enää stressaa, kuten ennen. Suosittelen lämpimästi, jos vain mitenkään mahdollista.fyysinen kuntonikin on jo aivan nollassa,olen esim lihonnut todella paljon eikä oikeen jaksaisi tehdä enää mitään,mieli tekisi jatkuvasti tehdä yhtä ja toista mutta joku ihme vaan estää etten saa itsestäni irti mitään(tai tietty teen ne pakolliset esim pienimmän kanssa ulkoilut ja leikit sekä kaikki normaalit ruoka ym jutut).tuntuu jotenkin tyhmälle "ruikuttaa"tässä tätä moni saattaa ajatella että mitä valitan miksi en tee asialle jotain..joku vaan estää etten saa aikaiseksi edes haettua apua..onneksi mulla on mies kuitenkin etten ihan yksin tässä kamppaile...tuntuu vaan sekin olevan jotenkin masentunut tai jotain..Mikä on kertomasi rosen-terapia?mitä siellä tehdään?onko sielä monta ihmistä samaan aikaan?vai minä yksin?
tuo ajatuskin lasten laittamisesta sijaiskotiin on mulle mahdoton..sitten olisin loppu ja pahalla mielellä kun ajattelisin miten he siellä pärjäävät jne..lapseni ovat aikalailla kiinni minussa jopa vanhin soittaa monta kertaa päivässä..juu tiedän että olisi aika jo katkaista napanuora mutta ei se vaan käy ihan nappia painamalla..tämä kun on luonteeni..en tiedä olenko yli huolehtiva vai mitä..
vielä siitä rose-terapiasta sen verran että mahtaisiko se auttaaa jos kävisin siellä vaikka tämä työ taakka olisikin mulla edelleen??niinkuin sanoin en pysty laittamaan lapsiani mihinkään omasta kodistaan...vaikka se onkin varmasti monelle hyvä ratkaisu.
kiitos paljon kun vastasit ja kiitos jos muutkin voisivat kirjoitella aiheesta. - amalia
Kiitos vastauksestasi kirjoitti:
fyysinen kuntonikin on jo aivan nollassa,olen esim lihonnut todella paljon eikä oikeen jaksaisi tehdä enää mitään,mieli tekisi jatkuvasti tehdä yhtä ja toista mutta joku ihme vaan estää etten saa itsestäni irti mitään(tai tietty teen ne pakolliset esim pienimmän kanssa ulkoilut ja leikit sekä kaikki normaalit ruoka ym jutut).tuntuu jotenkin tyhmälle "ruikuttaa"tässä tätä moni saattaa ajatella että mitä valitan miksi en tee asialle jotain..joku vaan estää etten saa aikaiseksi edes haettua apua..onneksi mulla on mies kuitenkin etten ihan yksin tässä kamppaile...tuntuu vaan sekin olevan jotenkin masentunut tai jotain..Mikä on kertomasi rosen-terapia?mitä siellä tehdään?onko sielä monta ihmistä samaan aikaan?vai minä yksin?
tuo ajatuskin lasten laittamisesta sijaiskotiin on mulle mahdoton..sitten olisin loppu ja pahalla mielellä kun ajattelisin miten he siellä pärjäävät jne..lapseni ovat aikalailla kiinni minussa jopa vanhin soittaa monta kertaa päivässä..juu tiedän että olisi aika jo katkaista napanuora mutta ei se vaan käy ihan nappia painamalla..tämä kun on luonteeni..en tiedä olenko yli huolehtiva vai mitä..
vielä siitä rose-terapiasta sen verran että mahtaisiko se auttaaa jos kävisin siellä vaikka tämä työ taakka olisikin mulla edelleen??niinkuin sanoin en pysty laittamaan lapsiani mihinkään omasta kodistaan...vaikka se onkin varmasti monelle hyvä ratkaisu.
kiitos paljon kun vastasit ja kiitos jos muutkin voisivat kirjoitella aiheesta.apua. Kuten sulle kerroinkin, niin se on niin jännä, et vaikka mikään ei ympärillä oikeesti muutukaan, niin kun se oma sisäinen maailma on muuttunut ja katselee aivan uusin silmin, niin mikään ei tunnu enää niin vaikeelta, kuin ennen.
Rosen-terapia on sellasta, että siellä ollaan yksin terapeutin kanssa.
Se on vähän kuin hierojalla kävisi. Maataan pikkarisillaan sellasella hoitopöydällä ja terapeutti käsittelee lihaksia. Niitä ei varsinaisesti hierota, mutta painellaan. Lihasmuistista alkaa tulla mieleen vaikeita asioita tai yleensä kaikkea merkityksellistä, jotka tulee sitä kautta käsittelyyn. Siinä tulee itsku ja nauru, niin ettet huomaakaan ja mulla ainakin kaikki kulki kuin nopeutetussa elokuvassa.
Se on todella miellyttävää ja nopein terapiamuoto.
Tuloksia tulee jo yhdestä kerrasta, mutta kun on aikuisesta kysymys, niin asioita on lihaksiin ehtinyt kerääntyä jo niin paljon, että useamman kerran joutuu käymään, että pääsee ihan syvälle.
Minä kävin yli viiskymppisenä 4-5 kertaa.
Toinen mikä mulla tuli mieleen, kun kerroit väsymyksestä ja lihomisesta, että onko kilpirauhasarvosi mitattu. Toi saattais viitata myös liian alhaiseen kilpirauhastoimintaan. Paleletko myös?
Käy lääkärissä nyt kuitenkin poissulkemassa fyysiset vaivat. Alhaiset kilpir.arvot saa aikaan myös masennuksen tapaista.
Sanon sulle, että se Rosen on niin mahtava juttu, että sinne sun kannattaa mennä joka tapauksessa, vaikka jot, fyysistä löytyiskin.
Kaikilla on sellasia asioita, mitkä on hyvä käsitellä alta pois, että mahtuu uutta tilalle.
Muistaakseni os. on www.rosenterapia.fi, kokeile sieltä, jos löytyy.
Siellä esitellään mitä terapia on ja luettelo terapeuteista ympäri Suomen. - SEITSEMÄN LAPSEN ÄITI
amalia kirjoitti:
apua. Kuten sulle kerroinkin, niin se on niin jännä, et vaikka mikään ei ympärillä oikeesti muutukaan, niin kun se oma sisäinen maailma on muuttunut ja katselee aivan uusin silmin, niin mikään ei tunnu enää niin vaikeelta, kuin ennen.
Rosen-terapia on sellasta, että siellä ollaan yksin terapeutin kanssa.
Se on vähän kuin hierojalla kävisi. Maataan pikkarisillaan sellasella hoitopöydällä ja terapeutti käsittelee lihaksia. Niitä ei varsinaisesti hierota, mutta painellaan. Lihasmuistista alkaa tulla mieleen vaikeita asioita tai yleensä kaikkea merkityksellistä, jotka tulee sitä kautta käsittelyyn. Siinä tulee itsku ja nauru, niin ettet huomaakaan ja mulla ainakin kaikki kulki kuin nopeutetussa elokuvassa.
Se on todella miellyttävää ja nopein terapiamuoto.
Tuloksia tulee jo yhdestä kerrasta, mutta kun on aikuisesta kysymys, niin asioita on lihaksiin ehtinyt kerääntyä jo niin paljon, että useamman kerran joutuu käymään, että pääsee ihan syvälle.
Minä kävin yli viiskymppisenä 4-5 kertaa.
Toinen mikä mulla tuli mieleen, kun kerroit väsymyksestä ja lihomisesta, että onko kilpirauhasarvosi mitattu. Toi saattais viitata myös liian alhaiseen kilpirauhastoimintaan. Paleletko myös?
Käy lääkärissä nyt kuitenkin poissulkemassa fyysiset vaivat. Alhaiset kilpir.arvot saa aikaan myös masennuksen tapaista.
Sanon sulle, että se Rosen on niin mahtava juttu, että sinne sun kannattaa mennä joka tapauksessa, vaikka jot, fyysistä löytyiskin.
Kaikilla on sellasia asioita, mitkä on hyvä käsitellä alta pois, että mahtuu uutta tilalle.
Muistaakseni os. on www.rosenterapia.fi, kokeile sieltä, jos löytyy.
Siellä esitellään mitä terapia on ja luettelo terapeuteista ympäri Suomen.Onhan mulla kilpirauhasetkin jo tutkittu..joskus vuosia sitten söin thyrox nimistä kilpirauhasen vajaatoiminta lääkettäkin mutta jossain vaiheessa lääkäri sanoi että enää ei tarvii syödä koska olin kuulemma parantunut.jotkut ihmiset taas väittää ettei siitä sairaudesta parane koskaan.kiitos taas vastauksestasi.hyvää talven(minkä talven)jatkoa :)
- amalia
SEITSEMÄN LAPSEN ÄITI kirjoitti:
Onhan mulla kilpirauhasetkin jo tutkittu..joskus vuosia sitten söin thyrox nimistä kilpirauhasen vajaatoiminta lääkettäkin mutta jossain vaiheessa lääkäri sanoi että enää ei tarvii syödä koska olin kuulemma parantunut.jotkut ihmiset taas väittää ettei siitä sairaudesta parane koskaan.kiitos taas vastauksestasi.hyvää talven(minkä talven)jatkoa :)
on sellanen, että sen toiminta voi vaihdella hyvinkin usein. Olen myös kuullut tosta, ettei vajaatoiminnasta varsinkaan paranisi.
Mulla on itsellä liikatoimintaa ja se taas teettää ties mitä. Laihtuu ja vapisee ja hermostuu ja...
Mulla ne arvot kans vaihtelee, nyt pitäis olla normaalitilanne.
Sulla on takuuvarmasti nyt taas arvot alhaalla.
Pyydä lääkäriä vain uusimaan se resepti, eiköhän ne kilot siitä rupee karisemaan ja äippä piristymään. Kesällä on jo täys vauhti päällä.
- ppdkhh
Hermot on kuin kuminauha
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102640- 911976
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei391511- 2601398
Yli puolella maahanmuuttajalapsista ei ole tietoja ja taitoja, joilla selviää yhteiskunnassa
Miksi Suomeen otetaan väkeä jolla on älyvajetta? https://www.hs.fi/politiikka/art-2000010730220.html2731038- 67933
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47891- 55864
Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77860- 44775