Tilanne on tämä.
Asumme samassa pihapiirissä.
Minä, YH-isä, 2 lasta, tytöt 1v9kk ja 5v9kk
Avopari, YH-äiti, 3 lasta, 1v7kk, 9v ja 11v.
Asumme eri osoitteissa omissa kodeissamme.
Suhteemme ei ole mitenkään virallistettu paperille missään instanssissa.
Jos meistä jompi kumpi kuolisi ja olemme sopineet, että eloonjäävä meistä saa sen toisen lapset.
Miten pitäisi menetellä, että meidän viimeinen (siis kuolleen ) toive toteutuisi.
Adoptiosopimusko tai jotain.
Testamentti tai jotain..., olisko sillä edes yhtään mitään vaikutusta jos siinä näkyis viimeinen tahto lasteme suhteen.
Asumme kumpikin sen kokoisessa asunnoissa, että ei tään lauman kanssa ole tilaa samankaan katon alle muuttaa.
Pitäs sitten tehdä ihan muut päätökset ja näin tää homma on toiminut aivan loistavasti.
Asumme samassa pihapiirissä.
Minä, YH-isä, 2 lasta, tytöt 1v9kk ja 5v9kk
Avopari, YH-äiti, 3 lasta, 1v7kk, 9v ja 11v.
Asumme eri osoitteissa omissa kodeissamme.
Suhteemme ei ole mitenkään virallistettu paperille missään instanssissa.
Jos meistä jompi kumpi kuolisi ja olemme sopineet, että eloonjäävä meistä saa sen toisen lapset.
Miten pitäisi menetellä, että meidän viimeinen (siis kuolleen ) toive toteutuisi.
Adoptiosopimusko tai jotain.
Testamentti tai jotain..., olisko sillä edes yhtään mitään vaikutusta jos siinä näkyis viimeinen tahto lasteme suhteen.
Asumme kumpikin sen kokoisessa asunnoissa, että ei tään lauman kanssa ole tilaa samankaan katon alle muuttaa.
Pitäs sitten tehdä ihan muut päätökset ja näin tää homma on toiminut aivan loistavasti.
Vastaukset 15
Vanhimmat
biologisella vanhemmalla on suurin oikeus lapseensa kuuvaamassasi tilanteessa. Eli teidän lastenne toisilla vanhemmilla. Mikään keskinäinen sopimus ei tätä muuksi muuta. Lapsia ei voi testamentata ei-biologiselle sukulaiselle, tuttavalle tai edes avopuolisolle. Vaikka olisistte siis virallisestikin suhteessa, lapsi menisi kuolemantapauksen sattuessa äidilleen/isälleen.
Adoptiossa teidän olisi osoitettava, että adoptoija on lapsen pitkäaikainen kasvattaja. Adoptio vaatisi myöskin lasten toisten biologisten vanhempien suostumukset. Ottaen huomioon myös suhteenne "tuoreuden" (sinulla on 1v9kk ikäinen lapsi toisen naisen kanssa ja tällä naisella on 1v7kk ikäinen lapsi toisen? miehen kanssa), joten suosittelisin laittamaan jäitä hattuun ennen kuin antaa vieraalle ihmiselle oikeuden lapsiinsa.
No mun ( olen se YH-isä ) tapauksessa lasten äiti on skitsofreenikko, yrittänyt 2 kertaa itsemurhaa, arvaamaton, jopa hiukan vaarallinen.
En missään tapauksessa uskaltaisi antaa lapsiamme hänen hoitoonsa..., eikä ymmärtääkseni viranomaisetkaan ( lähinnä lastensuojelu ) antaisi.
Tämä ihminen joka ottaisi tyttöni on minulle erittäin merkityksellinen ja luotan häneen täysin. Hän rakastaa lapsiani ja sen näkee hänen silmistään.
Samoin minä hänen lapsiaan ja hän tietää sen.
Naimisiin. Niin mahtaisko se sitten toimia, että meidän lapset jäisivät sille toiselle puolisolle ja tarvitseeko siinä tehdä sitten adoptio ristiin tai jotain?
Mutta naimisiinmeno ja yhdessä asuminen voisivat helpottaa lasten adoptoimista, tai ainakin sitä, että tiukan paikan tullen esim. sinun lapsesi eduksi katsottaisiin se, että hän jää nykyisen vaimosi kasvatettavaksi eikä joutuisi biolle. Mutta adoptointi (keskinäinen) vaatii biovanhempien hyväksynnän.
Harvassa sossussa ymmärrettäisiin sitä, että lapsi haluttais ottaa kasvatettavaksi naapurin tädille.
vanhempi olisi itse epäsopiva vanhemmaksi, hän voi vastustaa adoptiota ja estää sen.
Pelkkä avioliitto ei oikeuta toisen osapuolen lapsiin. Biologinen vanhemmuus ja sukulaisuus on tälläisessäkin tapauksessa merkittävää (esim. biologiset isovanhemmat, tädit, sedät, jne...). Adoptiossa on myös paljon muitakin ehtoja, pelkkä halu adoptioon ei riitä, vaan täytyy biologisten vanhempien lupien lisäksi käydä läpi sossujen antama adoptioneuvonta ja olla viranomaisten mielestä kelvollinen adoptiovanhemmaksi. Pitää pystyä myös osoittamaan, että on adoptoitavan lapsen hoitaja ja kasvattaja. Adoptio vaatii myös avioliittoa. Avoparit eivät voi adoptoida.
Avo/avioparit voivat sen sijaan saada oheishuoltajuuden toistensa lapsiin. Helpompaa kuin adoptoiminen, mutta omalla tavalla rajoitetumpaa. Kannattaisiko tälläistä vaihtoehtoa pohtia? Asia hoituu sossun kautta.
Tässä jokusia päiviä sitten tuli vissiin telkkarista sen kaltainen juttu (tai lehdestä luin), että jos vanhemmalla on esim. ongelma (meillä lasten äidin skitsofrenia, lasten mammalla on kans joku tosi iso ongelma käyttäytymisessä..., en tiä onko diagnosoitu, mutta lasten isomammalla skitsofrenia), niin se ongelma saattaa olla just siinä suvussa, ihan sisaruksia myöten.
Joten lapsia ei annettaisi edes siihen sukuun kasvatettavaksi.
Lasten äiti elää täysin rinnoin omaa elämäänsä..., aiheuttaen jopa vaaraa lasten tulevaisuudelle, touhuillaan (asutaan, ainakin viellä, samalla paikkakunnalla), välittämättä tuon taivaallista lapsistaan ja kun minulla on viellä yksinhuoltajuus..., niin ihan oikeesti, voiko se tulla mahdollisen kuolemani jälkeen viellä rasittamaan lasten elämää ja määräämään adoptioasiassa.
Siinä olis taas lasten mielenterveys kovilla ja samoin tuon minun avokkaani, koska rakastaa tyttöjä kyllä tosi kovin.
Itkien kertoi minullekkin sitä, että mitä sitten meijän lapsille käy jos jommalkummalle tapahtuu jotain ja haluaa pitää mun lapset ja toisinpäin sattuessa minä hänen.
Ja muutenkin lapset elää keskenään kuin sisarukset ikään.
vaikuttaa, vaikka ei olisi huoltaja/kykenevä vanhemmaksi. Hän kuitenkin ON biologinen vanhempi.
Jos sinä menehtyisit ja biosukulaiset eivät olisi kykeneviä lapsesta huolehtimaan, lapset huostaanotetattaisiin ja sijoitettaisiin sijaisperheisiin, lastenkoteihin tms. Siis vaikka asuisitte virallisestikin yhdessä. Sinun lapsesi ovat sinun lapsiasi eikä naapurin rouvalla (kykenevyydestään tai rakkaudestaan huolimatta) ole mitään oikeutta pitää lapsiasi kuolemasi jälkeen.
Pahalta ajatukselta.
Mutta jos lasten isä loukkaantuisi vakavasti tai menehtyisi tilanteessa, jossa lapset olisivat tällä naapurinruovalla hoidossa? Haettaisko lapset häneltä pois ja vietäis jonnekin muualle sijaishoitoon? Enpä usko. Ainakin tilanteen selvittelyn ajan he saisivat olla tutulla naapurintädillä. Ja siinä selvitysvaiheessa katsottais varmasti sekin vaihtoehto, että onko se naapurintädin koti sopiva sijaiskodiksi näille lapsille.
Ainoastaan peilikuva.
Mutta 80 m3 käy ahtaaksi, nykymittapuun mukaan kai, 5:lle lapselle..., ehkä.
ette ole edes naimisissa keskenänne, ja vaikka olisittekin, niin biologisilla vanhemmilla on ensisijaiset oikeudet lapsiinsa. Isä- tai äitipuoli (siis leski) voi kuitenkin olla oikeutettu pitämään toisen puolison lapset joissain tapauksissa, jos esim biovanhempi on vanhemmaksi sopimaton.
Jos ette ole naimisissa ja toinen kuolee, niin biovanhempi saa lapset. Jos biologinen vanhempi on sopimaton huoltajaksi esim mielisairas tai alkoholisti, niin sosiaaliviranomaiset sijoittavat lapset sitten johonkin sijaisperheeseen tai esim isovanhempien tai muiden sukulaisten hoiviin.
Isä-vainaan tyttöystävällä tai kuolleen äiskän poikakaverilla ei ole mitään mahdollisuuksia saada lapsia tuollaisessa tilanteessa. Miksi ette mene naimisiin?
Niin pitääkö silloin kuitenkin tehä jonkinkaltainen ristiinadoptio lastemme tulevaisuudenturvaamiseksi.
Mun (minä se YH-isi) tapauksessa on just niin, että lasten äiti on skitsofreenikko (erittäin ailahtelevainen ja arvaamaton. Yrittänyt tässä viime syyskesänä kaksi kertaa itsemurhaa jne..., kaikkee kamalaa. Lääkkeittensä ja viinan sekakäyttäjä. Saatikka välillä ei ole rahaa edes lääkkeisiinsä..., skitsofrenialääkkeisiin) ja se on myös kulkenut suvussa (ex:n äiti ja isoäiti)..., eli siihen sukuun lapsia ei ole syytä sijoittaa, kun taas mun oma äiti on jo vanha ja muut sukulaiset on vaan setiä ja tätejä mulle ja kaukaisia.
Niin saammeko me toistemme lapset pitää jos toinen kuolee.
Pitääkö tehdä avioliiton sisäinen (vai miksi sitä sanottais) ristiinadoptio.
Vai olisko lapset yhteisiä, ikäänkuin, pelkällä avioliitolla.
Tää nyt olis niinku pakko tietää ja ihan kerralla oikeesti oikein!!!
asian varmuudella ja oikein, niin miksi ihmeessä kyselet sitä tälläisellä nettipalstalla. Ota puhelin käteen ja soita kotikaupunkisi sosiaalitoimistoon, oikeusaputoimistoon tms. Sieltä ne osaavat kertoa sulle faktaa niin ei jää asia huhupuheiden varaan.