Iski tänäänkin.
Kymmenet vuodet kestänyttä auvoista parisuhdettamme on koko ajan varjostanut vaimoni tuhoamisvimma.
Kaikki nämä vuodet minun on täytynyt roikkua kiinni mukavissa vaatteissa.
Koska vaimo vastaa tekstiilihuollosta on tehtävä mahdoton.
Milloin katoaa lemppari villapaita, milloin housut, T-paita, kalsarit jne.
Äsken oli yksi villapiponi ilmestynyt roskikseen.
Keskustelematta! Neuvottelusta puhumattakaan.
Hänenkin, köyhästä kodista lähteneenä, luulisi arvostavan tarpeellista tavaraa!
Mattojen halkileikkausta en sentään ole harkinnut mutta tuo tavaran tuhoamisvietti ihmetyttää.
Lieneeköhän ko. sukupuolelle tyypillinenkin ilmiö?
Kokemuksia minulla on vain tästä yhdestä yksilöstä!
Kymmenet vuodet kestänyttä auvoista parisuhdettamme on koko ajan varjostanut vaimoni tuhoamisvimma.
Kaikki nämä vuodet minun on täytynyt roikkua kiinni mukavissa vaatteissa.
Koska vaimo vastaa tekstiilihuollosta on tehtävä mahdoton.
Milloin katoaa lemppari villapaita, milloin housut, T-paita, kalsarit jne.
Äsken oli yksi villapiponi ilmestynyt roskikseen.
Keskustelematta! Neuvottelusta puhumattakaan.
Hänenkin, köyhästä kodista lähteneenä, luulisi arvostavan tarpeellista tavaraa!
Mattojen halkileikkausta en sentään ole harkinnut mutta tuo tavaran tuhoamisvietti ihmetyttää.
Lieneeköhän ko. sukupuolelle tyypillinenkin ilmiö?
Kokemuksia minulla on vain tästä yhdestä yksilöstä!
Vastaukset 25
Vanhimmat
nauramatta!
Et varmaan uskaltanut pelastaa sitä piporessua?
Kyllä Sinä totut siihen uuteen pipoon kun se Sinulle hankitaan.
Kaksi päivää olen komeroista ja vaatehuoneesta säkittänyt roinaa, viimeistään ylihuomenna ne on muillamailla autuailla.
Niin kauan kun ole järjissäni niin hävitän kaikki mitä en tarvitse.
Vanha äitini on poislähtö kunnossa, voi taivas sitä sota-ajan kokeneen naisen varastoja. En halua että poikani joutuu hyvin monta kaatopaikka kuormaa tekemään.
Kerro joskun kuin Sinä ja uusi piposi tulette juttuun!
tämmöinen siivoaja mieheni vaatteille ollut.Mutta en viitsi enää katsella kun hän hakee niitä roskiksesta takaisin.Meillä on onneksi tuo kellari senverran iso että vielä mahtuu ukon aartee sinne.Odotan kun dementia iskee ettei muista kaikkia vaatteitaan.Kyllä näitä Vilenin suloja on joka huushollissa imeisesti.
En uskaltanutkaan!
Herättäessäni keskustelua "romutuksen" välttämättömyydestä vaimo latoi yrmeän näköisenä, mitään sanomatta, eteeni 7 pipoa joista 3:ssa ei edes ollut minkään yrityksen logoa.
Ps. muutimme 4,5-vuotta sitten OK:sta kerrostaloon jossa yhteydessä jo suoritimme kaiken lajittelun.
Voi Lasse-pieni. Oletko jo tähän ikään päässyt etkä osaa huolehtia itsestäsi? Menepä kukkakauppaan ja osta vaimolle iso nippu kiitokseksi siitä, että on jaksanut hoitaa aikuisen miehen rytkyjä.
sillä, jos sinulla on 7 pipoa, niin onko sinulla 7 päätä? Seuraavaksi voitte muuttaa pienempään asuntoon, kun tajuat, ettei yhden elämän aikana voi kaikkea käyttää ja panet itse ne ylijäämät kierrätykseen ja roskakuntoiset roskiin.
sillä muista se totuus, että vaimoa arvostellaan kaikkialla sen mukaan miltä ukkonsa näyttää. Meidän ikäluokassamme vielä sukulaisissa ja kylillä on todella se käsitys, että miehen sotkuinen ja repaleinen ulkoasu on vaimon huolimattomuutta ja välinpitämättömyyttä. Naisen loukattu kunnia on paha kenenkään ukkomiehen sietää.
siis kiitä vaimoa ja ole iloinen joka kerta, kun vanhat roippeet lentää roskiin. Hän rakastaa sinua ja välittää sinusta, koska haluaa sinun olevan hänelle kunniaksi. Ylpeänä kerro kavereille tästä ja taas kerran kiitä vaimoasi.
uhkakuvana voisi olla se, että hän kyllästyy lopullisesti surkeaan ukkoonsa ja hakeutuu muille maille. Näitä tosielämän keikareita kun riittää.
Miksi pitäisi olla firmojen logoja, en huolisi ilmankaan, enkä mainostaisi maksutta. Se merkkiuskollisuus on kyllä hiipunut mitä nuorena oli pakko saada. Ja miksi et hakenut takaisin? Sano eukkokullalle et loppu näin et enää tee.Jos "nakkelee" mitä sitten, kai aikanaan tasaantuu. Mies pitää piponsa.....
Luettu vai tulkinta?
Taisin mainita että jopa 3 oli ilman logoa!
Voi tulkita miten tahtoo.
Monivuotinen itsestäni huolehtiminen aikanaan vauhditti kiinteän parisuhteen muodostusta!
Kukkia olen ostanut jokaisen synnytyksen jälkeen!
Vaimon kunnia?
Olen joskus kysynyt eikö häntä hävetä ajoittainen törmäilyni (nuoruudessa)?
Kolkko vastaus: Sehän on vain sinun häpeäsi! Oikein!
Kyllästyminen?
Minua parempaa miestä hän ei olisi saanut eikä saisi nytkään!
Parisuhteen purkautuessa mattojen halkileikkaus pelastaisi hänet puutteelta.
Muussa tapauksessa hänen tulisi yrittää etsiä jonkin tason elättäjä!
Voisi olla mielenkiintoista meidän lukea, mitä tapahtuu perhepiirissäsi, jos heität roskikseen jonkin vaimosi rakkaan kuteen.
Muistakin kirjoittaa, jos uskallat kokeilla, jos ylipäänsä pääset vielä tietsikkasi ääreen. Se saattaa nimittäin olla myös siellä roskiksessa.
Lassehan kertoi, että heillä on vaimon osana huolehtia vaatehuollosta. Nyt kun hän on vuosikymmeniä tehnyt työnsä ja ilmeisesti suht hyvin, niin sinä ehdotat mahdottomia.
Näissä asioissa ei saa olla noin äkkipikainen, eikä toivoa veljelle suurta onnettomuutta ja sitäpaitsi vaimon rakkaiden vaatteiden joukossa tuskin on kaatopaikalle käypää kamaa. Vaikka olisikin, niin asiaa ei ole delegoitu Laiskalle Lasselle.
Onko meistä miehistä enää mihinkään? Meillä on myöskin iskenyt sama virus. Minulta katoaa milloin T-paita, milloin hyvin tuulettuvat ja mukavasti sopivat kalsarit. Niin-ja puhumattakaan sukista. Jos saan lopultakin jotkut työhousut mieleiseksini,häviää ne yhtä varmasti varmasti kun elinpäivätkin. Entäpä-mihin hävisivätkään ihan hyvät,joskin vähän paljon maalatut, työkenkäni? Haisihan ne tosin jo jalkahielle,mutta enhän noita edes kenkäkomerossa säilyttänyt. Ihan olivat eteisen lattialla vaan. Jos alan tivaamaan näitten rakkaitakin rakkaimpien,minulle tarpeellisten tavaroitteni perään,saan kuulla niiden olleen jollakin hiton hiteimellä. Mitähän sekin lienee? Kaiketikin kuppaa kamalampi asia,koska hyvät käyttövaatteet pitää hävittää,jälkiä jättämättä. Ei se akkaväki ymmärrä,minkälainen homma on miehelle löytää kunnon vaatteita nykykaupasta. Siinä hakemisessa menee aikaa ja tupakkia. Eikä sittenkään löydy. Hakekoon akkaväki meille vaatteet kaupasta,jos luulevat homman niin helppoa olevan. Olenkin hiljakseen alkanut miettiä että oliskohan se vaimokekin jo hieman hiteimellä? Voisikohan tuonkin hissukseen kantaa roskikseen ja tuoda uuden kokelaan huusholliin sisääänajoa varten.Miehet--emmehän tule enää moista sietämään.Nouskaamme yhtenä miehenä puolustamaan omia kamppeitamme.
vanhasta, hyvästä eukostasi luovu. Vanahasta se on vara parempi, uusi vois olla vaikka minkälainen pirttihirmu.
Ole onnellinen, että eukkokultasi pitää huolta sinusta, ettet resukehtele miten sattuu.
Olipas lysti juttu...Tuohon vaimo-kullan roskikseen lykkääminen voi olla niin ,jotta saat kahta kamalamman "uusion" tilalle.Ne nuoremmat naiset voivat lykätä kaikki sun vaattees roskiin ja muodistaisivat sinut omalle ikäkaudelleen sopivaksi.
Kuis sitten suu menis?
muuhunkin kun vain pipoon....kyllä naiset osaa....
ja annan ukkokullan lähteä liikenteeseen vaikka 70-luvun vihreässä puvussa, eipähän heti leiju joku hurmaava Tamara nappaamaan! Kirkollekin saa lähteä ihan ruutupaidassa ja raitahousuissa, jos on sellaiset sattunut aamulla päälleen vetämään. Mutta yhdessä kun lähdetään niin minä määrään rannekellosta lähtien, mitä laitetaan. Eikä minua voida syyttää ainakaan ainaisesta määräilystä, kun enimmäkseen saa pukeutua miten lystää!
Jotain samankaltaisuutta sinussa on vaimoni kanssa.
Joustaa hyvin pitkälle mutta joissain tilanteissa taulee palauten ilmeiden muodossa.
Pisimmälle joudun joustamaan avc'tilanteissa mennessäni hänen siivellään johonkin näyttelyavajaisiin, ensi-iltaan tai vastaavaan.
Aikanaan kuulin riittävän usein kommentin: Noissa vehkeissä en sinun kanssasi lähde.
enkä voi muuta kuin yhtyä tuohon hohotukseen.
Meillä nimittäin käydään samanlaista kilpajuoksua noiden ryysyjen kanssa.
Arvaa vaan, kuinka monet repaleet kalsarit olen vaivihkaa kadottanut. Hirveä haloo aina niiden perään, mutta minä en muista mittään.
Tänään viimeksi laitoin kuivaa pyykkiä kaappeihin ja eikös vaan narulla ollut kuivamassa kahdet tosi repaleet tennissukat, vaan eivät löydy enää.
Hukutin ne roskiksiin. Saas nähdä, milloin huomaa sukkien kadonneen.
Minä en ymmärrä noiden resujen säästöbuumia, en sitten millään.
Joten laiska-lasse, anna vain anteeksi vaimoparallesi. Meitä on täällä samanlaisia pilvinpimein.
Ei lohduta mutta hieman rauhoittaa havainto ettei vaimoni ole tässä terrorissaan ainoa sukupuolensa edustaja.
Oman väittämänsä mukaan ei edes pahin.
Mistähän se tuonkin tietää?
jos tilanne muuttuisi toisin päin.
Miehet huolehtisi vaatteistamme. Täytyisikö minun luopua näistä kulahtaneista mustista vetreistä kotilökäreistä ym. muotooni valahtaneista asusteista? Ei naurattais!
Vai, olisiko huushollissa kaksi onnellista rököpuolaa?
Hyvä säilytys ja käyttöpaikka kaikelle vanhalle vaatteelle varsinkin.Eihän sitä nyt kylällä kulkiessa "kukaan" katsele minkälaisissa vetimissä sitä kulkee.On moneen kertaan paikkailtua,mukavaa housua,paitaa.Meillä sitä mökillä on paikkaillut lakanatkin.Kunnon säästötalkoot vaan pystyyn,kuinka kauan olet pystynyt säilyttämään jonkun vaatteesi,10-20 vai peräti 30 vuotta?
Minulla on vaikeuksia heittää mitään pois.
Mökin vintti on niin täynnä kaikenlaista että heti katto romahtaa niskaa.
Olen valmistellut itseäni sellaiseen projektiin että käyn läpi kaikki mahdolliset paikat ja annan tai heitän pois kaiken tarpeettoman.
Se tulee olemaan tosi vaikeaa.
minua vaivaa sama tauti. Välillä iskee mahdoton halu heittää menemään kaikki tarpeeton. Jos kierrätyskeskus olisi naapurissa, meillä olisi luultavasti paljon, paljon vähemmän tarpeetonta roinaa kuljeksimassa ja pölyä keräämässä.
Minulle on käynyt ihan päinvastoin kuin yleensä vanheneville, jotka pitävät kynsin hampain rakkaista"leluistaan" kiinni. Aiemmin pystyi antamaan joutavaa nuorille, nyt ovat niin kriittisiä, ettei niille juuri mikään kelpaa.
Asunnon muutto on aivan verraton tapa päästä roinasta, olen muutaman muuton jälkeen ollut huomattavasti tyytyväisempi yleisilmeeseen kodissa. Täytynee alkaa katsella uutta kotia, niin saisi taas raikottua nurkkia!
meille valitsemaan lumpui ja rätei. Mieheni oli 180 cm, painoi 80 kg, appeni vähän hoikempi ja lyhyempi. Käyttökelpoisille vaatteille en ole ehtinyt tehdä vielä mitään, ehkä ensi kesänä rupean myymään kirpputoreilla ja viemään keräyksiin.
päin vastoin,kaapit on pullollaan ja lisää pitää
hankkia!!
miehiä, te olette kyllä kaikki samanlaisia..
Miksi ihmeessä haluatte roikkua niissä vanhoissa vaatteen repaleissa, - miehenikin melkein itkee kun huomaa puseronsa (sen parhaan)trasseliläjässään, - sen puseron jossa käytännöllisesti katsoen oli ehjää enää vain kaulus :))
Että muuallakin on samanlaisia miehiä....
kaikki vanha pitää tallentaa.. vaikka miten repaleisena ja huonona. Kas ,kun sitä voi vielä
tarvita......
Mökillä seinät pullistuu siitä rojun paljoudesta, Sen verran näppärä mies,kun entinen varasto on täysi rojua tekee uuden varaston !!
En jaksa tapella. asukoon rojujensa keskellä,,
mikäs siinä!
Samalla tavalla pitää vaatteet "siivilöidä aina
jos ihmisten ilmoille lähtee yhdessä.
Muuten niin mahottoman mukava ja sopuisa mies,, että!!!