Eilen alkoi mtv.ssä uusi draamasarja Veljet.
Ja voi veljet minkälainen. Yhtä huutamista ja tappelua enmmmäkseen .Takaa yritettiin kai tuoda esille huolta perheen lapsista.
Uusi nyt paljon puheenaiheena oleva oire ADHL olisi varmasti kiintoisaa tietääkin ,mutta entiesenä kasvatus alan ammattilaisena tiedän että aika paljon liioiteltua oli siinä.
Nuorten kielen käyttökin ja käyttäyminenkin oli tuotu provosoivasti esille . Se kai lie ollut tarkoituskin. Mitä mieltä olitte parhaaseen katseluaikaa tulevasta sarjasta?
Ps.Tv 1 tullut Lacreimosa oli taas aivan toisen lainen pitkästä aikaa .Mukavaa katsottavaa.
kyllä Liisa Miaj Laaksonen osaa.
Ja voi veljet minkälainen. Yhtä huutamista ja tappelua enmmmäkseen .Takaa yritettiin kai tuoda esille huolta perheen lapsista.
Uusi nyt paljon puheenaiheena oleva oire ADHL olisi varmasti kiintoisaa tietääkin ,mutta entiesenä kasvatus alan ammattilaisena tiedän että aika paljon liioiteltua oli siinä.
Nuorten kielen käyttökin ja käyttäyminenkin oli tuotu provosoivasti esille . Se kai lie ollut tarkoituskin. Mitä mieltä olitte parhaaseen katseluaikaa tulevasta sarjasta?
Ps.Tv 1 tullut Lacreimosa oli taas aivan toisen lainen pitkästä aikaa .Mukavaa katsottavaa.
kyllä Liisa Miaj Laaksonen osaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Veljet sarjaa,vähän vain vilkaisin,ei ollut minun
ohjelmani.
Toista oli tosiaan Lacreimos,nautinnollinen parituntinen.
Viihdettä se ei todellakaan ollut, mutta kyseessäolevasta oireyhtymästä hyvä kuvaus, samoin vanhempien ymmärtämättömyydestä.
molemmista pidin, vaikka painivat eri sarjoissa...
Veljet oli hyvin todenmakuinen kuvaus - yksi sellainen adhd-pojan perheestä. Satuin näkemään aamutv:sta ohjaajan ja päänäyttelijän haastattelut ja ohjaaja totesi (oikein) että koska adhd ilmenee asteikolla 0-100, hän/me päätimme ottaa esille tälläisen tyypin.
Ei ole täysin samanlaista adhd-lasta, mutta heillä on yhteneväisiä piirteitä, mutta silti jokainen on oma yksilö - persoona.
Ohjaaja Karukoski oli muutoinkin perehtynyt aiheeseen hyvin. Perhetilanteet riitoineen vaikuttivat "oikeilta" ja on helppo kuvitella, että riitoja syntyy ja kaikenlaista ongelmaa perheessä, kun yksi lapsista on "erilainen".
Erilaisuus ei aina tuo suuria ongelmia, eikä ongelmia ollenkaan. Sekin on hyvä muistaa, mutta k.o sarja tuo oivallisesti esille yhteiskunnan puutteet järjestää terapiaa, jolla usean ihmisen ongelmat helpottuisivat huomattavasti.
Mitä tulee Lacrimosaan niin se oli "toista maata". Lumoava. Joka suhteessa. Itse olen tykästynyt jo vuosia sitten sopraanoihin - heidän huilumaisiin uskomattomiin taitoihinsa.En muista kuka lauloi Lacrimosan osaa ( ei ollut hirveän tunnettu) mutta hienosti lauloi.
Liisa-Maija Laaksonen kirjoittaa hyviä käsikirjoituksia ja niissä on muistini mukaan ollut aina traaginen loppu ja osasin odottaa Lacrimosasta samaa. Olin oikeassa, mutta silti tv-näytelmä oli tosi tyylikäs, hillitty, kaunis, herkkä, dramaattinen ja lopuksi traaginen...kaikkea oli sopivasti.
katsomatta. Tiesin aiheen ennestään, mutta en ollut sellaisessa mielentilassa, että olisin jaksanut sitä katsoa.
Lagrimosasta sen sijaan nautin. Kauniisti käsitelty aihe ja mielenkiinto säilyi loppuun asti. Ikävä vain, että loppu oli niin surullinen.
Luulenpa, että Veljet-sarja jää minulta katsomatta vastaisuudessakin.
Katsomatta jää, tuntuu että kotimaisissa ohjelmissa yleisin sana alkaa nykyisin v-kirjaimella...ja muu huutaminen siihen päälle. On niitä poikkeuksiakin, mut....Tulee mieleen takavuosien kehuttu elokuva yhdestä veljesporukasta...
Katsoin Lacrimosan, ja nautin. Pitkästä aikaa mieleenpainuva ja todella hyvin toteutettu esitys. Erityisesti Katariina Kaitueen ( L-M Laaksosen tytär) kaunis ja eteerinen olemus ihastuttivat.
Veljekset jäi väliin. Vähän harmittaa, kun on kuulemma kotiseudulta, Vihdin Nummelasta kerrottu esitys. Täytyypi jatkossa muistaa katsoa.
tv:n antimista vuosia silloin alusta katsoin kaunareita, mut kun toinenkierros alkoi isältä pojalle(brooge) lopetin, ja tunteet ja tuoksut vei taas mukaansa kun se -05v lopetettiin olin kauan kuin tyhjänpäällä, pidin sarjasta. No nyt alkoi uudestaan ja ylläripylläri ei enää pääse fiilikseen, vaikka jatkuukin siitä mihin silloin jäi.Eli olenko muuttunut suodatuksessani, jos olen niin mihinsuuntaan? Samoin kävi salkkareiden kanssa, kun Aaro/Eero alkoi pelaan mielenterveyden kanssa loppui ymmärtämykseni täysin. Onko teillä samankaltaisia tuntemuksia?
Jossain vaiheessa iskee yksinkertaisesti vaan kyllästyminen, sarjojen venyttäminen ylipitkiksi ei ole järkevää.....
Tuossa on varmaan perää. Kaunareita en ole koskaan katsonut, Emmerdalen kyllästyin jossain vaiheessa ja tuo Tunteita ja tuoksuja ei enää oikein jaksa kiinnostaa. Onko se kyllästymispiste vai olenko yksinkertaisesti vaan muuttunut, mene ja tiedä.
Niin kauan kuin ne myy sarjoja venytetään väkisin, ja sen valitettavasti huomaa.
Lacrimosa meni ohi, olin kylässä ja pääsi unohtumaan, en edes nauhoittanut, nyt kyllä harmittaa.
saisi tulla useamminkin televisiosta. Onneksi pääsimme taas eilen nauttimaan sellaisesta harvinaisesta herkusta. Lämmin, elämänmakuinen, ajatuksia herättävä ja kaiken lisäksi kaunis, hyvin tehty elokuva.
Huomasitteko muuten, että Lacrimosan tarinassa kerrottiin olevan kytkentöjä jonkun/joidenkin ihmisten oikeaan elämään? (lacrima=kyynel)
PS: Muistakaa itse ja muistuttakaa rakkaillenne, että erityisesti liukkaalla kelillä autoillessa pitäisi keskittyä vaan ajamiseen!
tulee draamaa joka maanantai-ilta suomen TV.stä, on ehdoton mieliohjelma, kai se siellälin näkyy??
melkein kaikki järjestään on hyvää katsottavaa,parasta tarjontaa minulle suomen TVkanavalta
terveisiä suomeen
Veljiä en katsellut, sen sijaan katsoin Lacrimosan. Siitä tuli mieleen imelät rakkausromaanit tai saippuasarja, ne halpikset ja ihmettelin, miksi lahjakas kirjoittaja oli tämänkin pykännyt. Ehkä se oli välityö. Ennakkomainonta antoi lupauksen korkeatasoisesta näytelmästä, sitä se ei ollut. Kaitue ja Ville Virtanen olivat kuin seipäitä, tosin teksti oli yhtä kökköä. Kauniita ja rohkeita, just juu. Ainoastaan loppu oli dramaattinen, surullinenkin, mutta arvattava,sillä eivät sadut ole tosielämää.
Näytelmässä paljastui sekin, että Tea Ista on nimenomaan teatterinäyttelijä, ei niinkään tv-kasvo. Suomen kieltä puhuttiin todella puhtaasti. Kirjakieli ei vain ole sama asia kuin puhekieli.
Mielenkiintoista, miten eri tavoin me katselemme, mutta onneksi on tämä mielipiteenvapaus.
esim. nuorten suomalaisten kansainvälisissä tehtävissä toimivien kulttuurin vaikuttajien haastatteluja? Hämmästyttävän monet heistä puhuvat todella kaunista suomen kieltä, jota voisi kutsua luontevaksi puhutuksi kirjakieleksi.
Minusta elokuvassa puhuttu kieli oli tyypillistä sivistyneistön kieltä. Suomessa kieli heijastaa vähintään yhtä usein ihmisen taustaa ja viitekehystä kuin esim. Britanniassa. Siitä ei vaan julkisesti keskustella yhtä paljon.
Tarina pohjautui enemmän tai vähemmän tosi tarinaan! Se siitä sadusta.;))
En kiistä oikeuttasi omaan mielipiteeseesi, vaikka väitänkin vastaan. Onneksi makuja on monenlaisia.
En ole tulllut liiemmin kunnelleeksi sivistyneistön juttuja, ihmisten enemmänkin. Suomen tapaisessa nuoressa (vieläkin nuoressa) valtiossa sivistyneistön ja ns. rahvaan välinen ero on lähinnä rajan vetäjän mielessä ja taustassa. Puhut nuorista kulttuurintekijöistä, hienoa, että jätät vanhat kulttuurintekijät mainitsemattta, koska heidän suustaan tulee puhekieltä sellaisena kuin se on eli kieli on hyvin kaukana kirjakielestä. Silti pidän heistäkin sivistyneistönä.
Tarkoitin tässä näytelmässä kirjakielellä sitä, että vaikutti kuin teksti olisi ollut alunperin novelli ja se olisi muutettu näytelmäksi sovittamatta eli muokkaamatta. Mutta eri mieltä saa olla ja jokainen on sivistynyt tai sivistymätön tavallaan ja tahoillaan. Minua on aina muuten huvittanut tämä jako sivistyneisiin ja muihin. Kuolemassa ja syntymässä me kuitenkin olemme ihan samalla viivalla oli mukana sivistystä tai ei. Pidän koko jakoa sievistelynä ja tyypillisenä pikkuporvarillisuutena. Vaan se siitä.
ADHD, sillä sellaista ei kyllä ole kuin ADHL.